Promootion historia
Maamme ensimmäiset maisterivihkiäiset pidettiin Turun akatemiassa vuonna 1643, kolme vuotta akatemian perustamisen jälkeen.
Ensimmäinen tohtori, teologian alalta, promovoitiin vuonna 1648. Filosofian tohtoreita alettiin promovoida vasta vuonna 1828. Siihen saakka kandidaatin arvo oli korkein filosofiassa saavutettu oppiarvo.
Tuhannen vuoden perinne
Promootioperinne juontaa alkunsa ensimmäisten yliopistojen antamista arvomerkeistä noin tuhannen vuoden taakse. Suomalaisten promootioiden juhlamenot ovat pääosiltaan säilyneet muuttumattomina. Promoottori on pitänyt puheen, vihittävien maistereiden priimus ja tohtorien priimus ovat vuorollaan vastanneet heille esitettyihin kysymyksiin. Akateemisen arvon merkiksi vihittäville maistereille on annettu laakeriseppele, sormus ja diplomi, vihittäville tohtoreille tohtorihattu, miekka ja diplomi.
Merkittävä ja näyttävä osa promootiojuhlaa on aktia seuraava juhlakulkue jumalanpalvelukseen, samoin kuin promootioon olennaisena liittyvät päivälliset, huviretki ja baalit eli vanhojen tanssien juhla. Mittavan osan promoootioperinettä on muodostanut myös promootiorunuos, joka kukoisti ensin latinaksi, sitten ruotsiksi ja myöhemmin suomeksi.
Nuoruuden juhla
Vaikka promootio onkin ensisijaisesti akateemisten oppiarvojen jakamisjuhla, luonteeltaan arvokas ja ylevä juhlahetki, se on myös nuoruuden juhla, johon voi sisällyttää hauskoja elementtejä, ja jossa on mahdollisuuus solmia elinikäisiä tuttavuuksia.
Kansallisia suurjuhlia
Promootiot olivat 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla merkittäviä kansallisia suurjuhla. Promootiolle ovat antaneet lisäväriä myös poliittiset aatteet, joita niiden välityksellä ajettiin. Myös voimakkaana lainehtinut kieliriita purkautui promootioihin. Vaikka nykypäivänä onkin vaikea kuvitella promootiota poliittisten tarkoitusperien myllerryskenttänä, promootio toimii edelleenkin kansallisen tradition suurkatselmuksena.