Vilma Timonen: Co-constructing globalizing music education through an intercultural professional learning community – A critical participatory action research in Nepal
Tapahtumat joudutaan perumaan yleisöltä 10.1.2021 asti koronatilanteeseen liittyvien rajoitusten vuoksi.
Väitöskirjan otsikko: Co-constructing globalizing music education through an intercultural professional learning community – A critical participatory action research in Nepal
Tilaisuus on englanninkielinen. Paikalle ei voida ottaa koronarajoitteiden vuoksi yleisöä, mutta tapahtumaa voi seurata suorana Sibelius-Akatemian Youtube-kanavalta.
Vastaväittäjä: Professor Alexandra Kertz-Welzel
Alexandra Kertz-Welzel, Ailbhe Kenny
Tilaisuuden valvoja: Professori Heidi Westerlund
Vastaväittäjä: Professor Alexandra Kertz-Welzel (Ludwig-Maximilians-Universitaet, Institute of Music Education, Saksa)
Väitöskirjan tarkastajat: Professori Alexandra Kertz-Welzel (Ludwig-Maximilians-Universitaet, Institute of Music Education, Saksa), Dr. Ailbhe Kenny (Mary Immaculate College, University of Limerick, Irlanti).
Tilaisuuden valvoja: Profssori Heidi Westerlund (Taideyliopisto)
Tässä artikkelimuotoisessa väitöskirjassa raportoidaan globalisoituvien 2000-luvun yhteiskuntien lisääntyvää monimuotoisuutta käsittelevä kulttuurien ja instituutioiden välinen kriittinen, osallistava toimintatutkimus (PAR). Tutkimuksessa tarkastellaan musiikin opetuksen ja tutkimuksen käytäntöjä ja niiden kehittämisen mahdollisuuksia suomalaisten ja nepalilaisten musiikinopettajien ja opettajankouluttajien yhteistoiminnallisen ammatillisen kehittymisen ja oppimisen prosessin kautta. Tutkimus perustuu sosiaalis-kasvatukselliseen näkemykseen, jonka mukaan kansalliset ja institutionaaliset rajat ylittävä, kollaboratiivinen oppiminen nähdään tapana vastata monimuotoisuudesta aiheutuviin haasteisiin musiikinopettajien koulutuksessa, opettajien ammatillisen kehittymisen prosesseissa sekä musiikkikasvatuksen tutkimuksessa. PAR-malli korostaa demokraattisempaa, osallistavampaa ja tasapainoisempaa lähestymistapaa tutkimukseen ja pyrkii sellaisenaan haastamaan länsimaista hegemoniaa akateemisen tiedon tuottamisessa. Lisäksi tutkimus perustuu käsitykseen, että musiikinopettajien koulutuksen dekolonisaation tarve on sekä todellinen että välitön, ja että siihen voidaan puuttua tehokkaasti luomalla yhteistyömahdollisuuksia erilaisista taustoista peräisin oleville kouluttajille. Työ kiinnittyy Arjun Appadurain teorioihin, joiden mukaan oikeus tutkimukseen ja tutkittuun tietoon on yleismaailmallinen perusoikeus. Laajentamalla inklusiivisuutta akateemisessa tiedontuotossa ja tarjoamalla ammattilaisille mahdollisuuksia kehittää tutkimuksellista osaamistaan, mahdollistuvat koulutus- ja tutkimuskäytäntöjen uudistaminen sekä paikallisesti että globaalisti.
Tutkimusta ovat ohjanneet seuraavat tutkimuskysymykset: 1) Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita kriittinen, kulttuurienvälinen koulutuksen kehittämistyö sisältää a) musiikinopettajien ammatilliselle kehitykselle, b) musiikinopettajien koulutuskäytännöille ja c) musiikkikasvatuksen tutkimukselle? ja 2) Millaista politiikkaa on sisältynyt suomalaisten ja nepalilaisten musiikinopettajien ja tutkijoiden kriittiseen, kulttuurienväliseen koulutuksen kehittämistyöhön? Tutkimuskysymyksiin vastattiin kolmessa vertaisarvioidussa artikkelissa, jotka on julkaistu kansainvälisissä julkaisuissa. Kutakin artikkelia ohjasivat erityiset alakysymykset. Tämän tutkimuksen empiirinen aineisto syntyi kriittisessä toimintatutkimuksessa vuosina 2013–2019, jonka puitteissa suomalaiset ja nepalilaiset musiikinopettajat työskentelivät kohti koulutuksen kehittämistä yksilöllisellä, institutionaalisella ja globaalilla tasolla. Analyysissä hyödynnetään teoreettisia linssejä musiikin ja musiikinopettajien koulutuksen, kulttuurienvälisen (musiikki)kasvatustutkimuksen, ammatillisen oppimisen ja organisaatiotutkimuksen aloilta. Artikkeli I havainnollistaa, kuinka kulttuurienvälistä ja yhteistyöhön perustuvaa koulutusyhteistyötä väistämättä värittävät erilaiset sosio-emotionaaliset ulottuvuudet, jotka asettavat tietyt reunaehdot osallistuvien opettajien ammatillisen kehittymisen prosesseille. Artikkelissa nousee esiin tarve sisällyttää emotionaaliset ulottuvuudet keskeisiksi tekijöiksi missä tahansa koulutuksen kehittämistyössä.
Artikkelissa II tarkastellaan Suomen ja Nepalin välistä yhteistyötä ammatillisen oppimisyhteisön (PLC) käsitteen avulla ja tutkitaan, miten PLC:n ominaisuudet toimivat katalysaattoreina tai haasteina kulttuurienvälisessä koulutuksen kehittämistyössä. Lisäksi artikkeli II havainnollistaa suomalais-nepalilaisessa kulttuurienvälisessä PLC: ssä tapahtunutta oppimisen luonnetta ja osoittaa, että yhteiseen oppimiseen perustuvat työskentelytavat olisi sisällytettävä musiikinopettajakoulutuksen institutionaalisiin rakenteisiin. Artikkelin III havainnot korostavat episteemisen refleksiivisyyden mahdollisuutta kulttuurienvälisessä ammatillisessa vuorovaikutuksessa ja havainnollistavat, kuinka samalla kolonialismi väistämättä värittää interkulttuurista dialogia. Tämä kaksitahoisuus on leimallista kulttuurienväliselle koulutuksen kehittämistyölle ja refleksiivisen politiikan kysymykset jäävät siten avoimeksi.
Tiivistelmän diskussio laajentaa ymmärrystä kriittisen, kollaboratiivisen ja kulttuurienvälisen koulutuksen kehittämistyön mahdollisuuksista sekä haasteista musiikinopettajien ammatilliselle oppimiselle, ammatilliselle koulutukselle ja tutkimukselle. Gert Biestaa mukaillen työssä väitetään, että kasvatuksellisesti mielekkään musiikinopetuksen varmistaminen edellyttää, että musiikinopettajat nähdään kriittisinä tietotyöntekijöinä, joita tutkimuksellisuuteen kannustamisen avulla tuetaan eettisesti sitoutuneiden musiikin opetuskäytäntöjen kehittämisessä. Keskustelussa korostetaan, että globalisoituvan musiikkikasvatuksen jaettu kehittämistyö edellyttää luottamuksen kehittämistä yksilöllisellä, institutionaalisella sekä globaalilla tasolla. Musiikinopettajat tarvitsevat tukea kehittääkseen luottamusta omiin kykyihinsä muuttuvissa toimintaympäristöissä, ja heidät olisi nähtävä luotettuina, aktiivisina muutoksen tekijöinä omissa organisaatioissaan. Musiikinopettajakoulutuksen kehittäminen edellyttää järjestelmällisten yhteistyökäytäntöjen kehittämistä, jotka tukevat musiikin opettajakoulutuslaitosten kykyä toimia innovatiivisina tietoyhteisöinä sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti. Lisäksi työssä argumentoidaan, että musiikkikasvatuksen tutkimukselle olisi hyötyä luottamuksesta moniääniseen tiedon tuotantoon, jota tuetaan kriittisillä, osallistavilla ja tieteidenvälisillä tutkimusmenetelmillä. Lopuksi väitöskirja tarjoaa vision globaalista 2000-luvun musiikkikasvatuksesta, jossa musiikkikoulutusta kehitetään tarjoamalla musiikinopettajille mahdollisuuksia jatkuvaan, kriittiseen ja yhteistyöhön perustuvaan ammatilliseen oppimiseen organisaatioissa, joita voidaan luonnehtia innovatiivisiksi tietoyhteisöiksi. Visio korostaa uskoa siihen, että toimijoiden osallistaminen kriittiseen, moniääniseen ja osallistavaan tutkimukseen voi tarjota houkuttelevan ympäristön rohkeille tutkimusideoille ja samalla myötävaikuttaa merkittävästi kasvatuksellisesti mielekkään musiikin koulutuksen ja tutkimuksen tulevaisuuden rakentumiseen. Tutkimus on toteutettu osana laajempaa tutkimushanketta “Globaaleja visioita verkostoitumalla”.
Lisätietoja
Vilma Timonen
vilma.timonen@uniarts.fi
Vuonna 2020 tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Sibelius-Akatemiasta valmistuivat ensimmäiset musiikin tohtorit. Tähän mennessä heitä on valmistunut yli 200. Kansainvälisesti arvostettu ja uraauurtava Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tohtorikoulutus tuottaa ammattilaisia vaativiin taiteen, tutkimuksen ja koulutuksen asiantuntijatehtäviin. Lisätietoja musiikin alan tohtorikoulutuksesta Taideyliopistossa.
Tapahtumat joudutaan perumaan yleisöltä 10.1.2021 asti koronatilanteeseen liittyvien rajoitusten vuoksi.
Väitöskirjan otsikko: Co-constructing globalizing music education through an intercultural professional learning community – A critical participatory action research in Nepal
Tilaisuus on englanninkielinen. Paikalle ei voida ottaa koronarajoitteiden vuoksi yleisöä, mutta tapahtumaa voi seurata suorana Sibelius-Akatemian Youtube-kanavalta.
Vastaväittäjä: Professor Alexandra Kertz-Welzel
Alexandra Kertz-Welzel, Ailbhe Kenny
Tilaisuuden valvoja: Professori Heidi Westerlund
Vastaväittäjä: Professor Alexandra Kertz-Welzel (Ludwig-Maximilians-Universitaet, Institute of Music Education, Saksa)
Väitöskirjan tarkastajat: Professori Alexandra Kertz-Welzel (Ludwig-Maximilians-Universitaet, Institute of Music Education, Saksa), Dr. Ailbhe Kenny (Mary Immaculate College, University of Limerick, Irlanti).
Tilaisuuden valvoja: Profssori Heidi Westerlund (Taideyliopisto)
Tässä artikkelimuotoisessa väitöskirjassa raportoidaan globalisoituvien 2000-luvun yhteiskuntien lisääntyvää monimuotoisuutta käsittelevä kulttuurien ja instituutioiden välinen kriittinen, osallistava toimintatutkimus (PAR). Tutkimuksessa tarkastellaan musiikin opetuksen ja tutkimuksen käytäntöjä ja niiden kehittämisen mahdollisuuksia suomalaisten ja nepalilaisten musiikinopettajien ja opettajankouluttajien yhteistoiminnallisen ammatillisen kehittymisen ja oppimisen prosessin kautta. Tutkimus perustuu sosiaalis-kasvatukselliseen näkemykseen, jonka mukaan kansalliset ja institutionaaliset rajat ylittävä, kollaboratiivinen oppiminen nähdään tapana vastata monimuotoisuudesta aiheutuviin haasteisiin musiikinopettajien koulutuksessa, opettajien ammatillisen kehittymisen prosesseissa sekä musiikkikasvatuksen tutkimuksessa. PAR-malli korostaa demokraattisempaa, osallistavampaa ja tasapainoisempaa lähestymistapaa tutkimukseen ja pyrkii sellaisenaan haastamaan länsimaista hegemoniaa akateemisen tiedon tuottamisessa. Lisäksi tutkimus perustuu käsitykseen, että musiikinopettajien koulutuksen dekolonisaation tarve on sekä todellinen että välitön, ja että siihen voidaan puuttua tehokkaasti luomalla yhteistyömahdollisuuksia erilaisista taustoista peräisin oleville kouluttajille. Työ kiinnittyy Arjun Appadurain teorioihin, joiden mukaan oikeus tutkimukseen ja tutkittuun tietoon on yleismaailmallinen perusoikeus. Laajentamalla inklusiivisuutta akateemisessa tiedontuotossa ja tarjoamalla ammattilaisille mahdollisuuksia kehittää tutkimuksellista osaamistaan, mahdollistuvat koulutus- ja tutkimuskäytäntöjen uudistaminen sekä paikallisesti että globaalisti.
Tutkimusta ovat ohjanneet seuraavat tutkimuskysymykset: 1) Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita kriittinen, kulttuurienvälinen koulutuksen kehittämistyö sisältää a) musiikinopettajien ammatilliselle kehitykselle, b) musiikinopettajien koulutuskäytännöille ja c) musiikkikasvatuksen tutkimukselle? ja 2) Millaista politiikkaa on sisältynyt suomalaisten ja nepalilaisten musiikinopettajien ja tutkijoiden kriittiseen, kulttuurienväliseen koulutuksen kehittämistyöhön? Tutkimuskysymyksiin vastattiin kolmessa vertaisarvioidussa artikkelissa, jotka on julkaistu kansainvälisissä julkaisuissa. Kutakin artikkelia ohjasivat erityiset alakysymykset. Tämän tutkimuksen empiirinen aineisto syntyi kriittisessä toimintatutkimuksessa vuosina 2013–2019, jonka puitteissa suomalaiset ja nepalilaiset musiikinopettajat työskentelivät kohti koulutuksen kehittämistä yksilöllisellä, institutionaalisella ja globaalilla tasolla. Analyysissä hyödynnetään teoreettisia linssejä musiikin ja musiikinopettajien koulutuksen, kulttuurienvälisen (musiikki)kasvatustutkimuksen, ammatillisen oppimisen ja organisaatiotutkimuksen aloilta. Artikkeli I havainnollistaa, kuinka kulttuurienvälistä ja yhteistyöhön perustuvaa koulutusyhteistyötä väistämättä värittävät erilaiset sosio-emotionaaliset ulottuvuudet, jotka asettavat tietyt reunaehdot osallistuvien opettajien ammatillisen kehittymisen prosesseille. Artikkelissa nousee esiin tarve sisällyttää emotionaaliset ulottuvuudet keskeisiksi tekijöiksi missä tahansa koulutuksen kehittämistyössä.
Artikkelissa II tarkastellaan Suomen ja Nepalin välistä yhteistyötä ammatillisen oppimisyhteisön (PLC) käsitteen avulla ja tutkitaan, miten PLC:n ominaisuudet toimivat katalysaattoreina tai haasteina kulttuurienvälisessä koulutuksen kehittämistyössä. Lisäksi artikkeli II havainnollistaa suomalais-nepalilaisessa kulttuurienvälisessä PLC: ssä tapahtunutta oppimisen luonnetta ja osoittaa, että yhteiseen oppimiseen perustuvat työskentelytavat olisi sisällytettävä musiikinopettajakoulutuksen institutionaalisiin rakenteisiin. Artikkelin III havainnot korostavat episteemisen refleksiivisyyden mahdollisuutta kulttuurienvälisessä ammatillisessa vuorovaikutuksessa ja havainnollistavat, kuinka samalla kolonialismi väistämättä värittää interkulttuurista dialogia. Tämä kaksitahoisuus on leimallista kulttuurienväliselle koulutuksen kehittämistyölle ja refleksiivisen politiikan kysymykset jäävät siten avoimeksi.
Tiivistelmän diskussio laajentaa ymmärrystä kriittisen, kollaboratiivisen ja kulttuurienvälisen koulutuksen kehittämistyön mahdollisuuksista sekä haasteista musiikinopettajien ammatilliselle oppimiselle, ammatilliselle koulutukselle ja tutkimukselle. Gert Biestaa mukaillen työssä väitetään, että kasvatuksellisesti mielekkään musiikinopetuksen varmistaminen edellyttää, että musiikinopettajat nähdään kriittisinä tietotyöntekijöinä, joita tutkimuksellisuuteen kannustamisen avulla tuetaan eettisesti sitoutuneiden musiikin opetuskäytäntöjen kehittämisessä. Keskustelussa korostetaan, että globalisoituvan musiikkikasvatuksen jaettu kehittämistyö edellyttää luottamuksen kehittämistä yksilöllisellä, institutionaalisella sekä globaalilla tasolla. Musiikinopettajat tarvitsevat tukea kehittääkseen luottamusta omiin kykyihinsä muuttuvissa toimintaympäristöissä, ja heidät olisi nähtävä luotettuina, aktiivisina muutoksen tekijöinä omissa organisaatioissaan. Musiikinopettajakoulutuksen kehittäminen edellyttää järjestelmällisten yhteistyökäytäntöjen kehittämistä, jotka tukevat musiikin opettajakoulutuslaitosten kykyä toimia innovatiivisina tietoyhteisöinä sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti. Lisäksi työssä argumentoidaan, että musiikkikasvatuksen tutkimukselle olisi hyötyä luottamuksesta moniääniseen tiedon tuotantoon, jota tuetaan kriittisillä, osallistavilla ja tieteidenvälisillä tutkimusmenetelmillä. Lopuksi väitöskirja tarjoaa vision globaalista 2000-luvun musiikkikasvatuksesta, jossa musiikkikoulutusta kehitetään tarjoamalla musiikinopettajille mahdollisuuksia jatkuvaan, kriittiseen ja yhteistyöhön perustuvaan ammatilliseen oppimiseen organisaatioissa, joita voidaan luonnehtia innovatiivisiksi tietoyhteisöiksi. Visio korostaa uskoa siihen, että toimijoiden osallistaminen kriittiseen, moniääniseen ja osallistavaan tutkimukseen voi tarjota houkuttelevan ympäristön rohkeille tutkimusideoille ja samalla myötävaikuttaa merkittävästi kasvatuksellisesti mielekkään musiikin koulutuksen ja tutkimuksen tulevaisuuden rakentumiseen. Tutkimus on toteutettu osana laajempaa tutkimushanketta “Globaaleja visioita verkostoitumalla”.
Lisätietoja
Vilma Timonen
vilma.timonen@uniarts.fi
Vuonna 2020 tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Sibelius-Akatemiasta valmistuivat ensimmäiset musiikin tohtorit. Tähän mennessä heitä on valmistunut yli 200. Kansainvälisesti arvostettu ja uraauurtava Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tohtorikoulutus tuottaa ammattilaisia vaativiin taiteen, tutkimuksen ja koulutuksen asiantuntijatehtäviin. Lisätietoja musiikin alan tohtorikoulutuksesta Taideyliopistossa.