Tuure Koski: Basson murtorytmi kolmessa 1960-luvun jazzyhtyeessä
Kirjallinen osio: Basson murtorytmi kolmessa 1960-luvun jazzyhtyeessä – Tarkastelun kohteena basistit Scott LaFaro, Jimmy Garrison ja Ron Carter
Tutkinto kokonaisuudessaan: Murtorytminen jazzbassonsoitto
- Taiteelliset opinnäytteet arvioinut lautakunta: Jukkis Uotila (pj), Jari Perkiömäki, Teemu Viinikainen, Anders Jormin, Mikko Helevä (konsertit 3.–5.) ja Kari Heinilä (konsertit 1.–2..)
- Tutkielman tarkastajat: Professori Erkki Huovinen ja MuT Jarno Kukkonen
- Tarkastustilaisuuden valvoja: MuT Sami Linna
Tilaisuuden ohjelma
- Lectio praecursoria, jonka yhteydessä esiintyy trio Tuure Koski, Tuomo Dahlblom ja Mika Kallio
- Lausunnot taiteellisista opinnäytteistä
- Lausunnot kirjallisesta tutkielmasta
- Keskustelu
- Loppulausunnot
- Keskustelu yleisön kanssa
Tuure Koski (s 1969) on helsinkiläinen muusikko ja säveltäjä, joka soittaa kontrabassoa ja sähköbassoa.
- Omat yhtyeet: Tuure Koski Mental Models ja Turgan trio
- Työskentelyä laaja-alaisesti suomalaisen rytmimusiikin kentällä kokoonpanoissa: Riku Niemi Orchestra, William Suvanne Chess & Jazz, XL, Manuel Dunkel Quartet, MrFonebone, Pessi Levanto, How Many Sisters & Kirmo Lintinen Trio, Ira Kaspi, Laura Sippola, Anneli Saaristo, Jarkko Toivonen, Merja Larivaara ja Kyösti Mäkimattila & Varjokuva.
- Orkesterivierailuja: Umo, RSO ja HKO.
- Teatterimusiikkiproduktioita: HKT, TeaK ja Kom-teatteri.
- Musiikkiopinnot: Espoon musiikkikoulu: 1979–1986 (pääaine piano, opettaja Rea Warme), Oulunkylän pop/jazz opisto: 1984–1990 (pääaine sähköbasso, opettaja Jakke Leivo), Oulunkylän pop/jazz konservatorio: Opintoja AMK muusikkolinjalla 1990–1991, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia: Jazzmusiikin osasto maisterin tutkinto 1991–1999, pääaine kontrabasso (opettajina Heikki Virtanen, Pekka Sarmanto, Kari Heinilä ja Anders Jormin), musiikin lisensiaatin tutkinto (2022)
Tohtorintutkinnon taiteellinen kokonaisuus
Tohtorintutkintoni konserttien tarkoitus on ollut toimia oppimistilanteina, joissa tutkin kokemusperäisesti murtorytmiä. Konserttikokonaisuuteni perustuu basson murtorytmin historiallisen kehitykseen ja viiteen jazzin tyylilliseen raamiin, joissa murtorytmin käyttö on ollut luontevaa. Nämä lähtökohdat ovat ohjanneet ennen kaikkea ohjelmiston sekä yhtyesoiton rytmi- sekä harmoniaympäristöön liittyviä valintoja. Mitään tietyn aikakauden tarkkaa soundillista – tai esikuvien soiton – kopioimista ei ole ollut tarkoitus tehdä, vaan tavoitteenani on ollut soittaa omalla tavallani valikoitujen raamien puitteissa ja löytää improvisointiini sopivia musiikillisia työkaluja. Konserttiohjelmistoni kokonaisuuden muodostavat murtorytmin historian kehitysvaiheiden asettamat tyylilliset kehykset.
Tutkielman tiivistelmä
Broken time eli murtorytmi on jazzmusiikissa 1950–1960-lukujen vaihteessa syntynyt bassonsoiton säestystapa. Ilmiön kehitykseen vaikuttivat bassolinjan rytmisen muuntelun monipuolistuminen, kontrabasson kehitys solistisena soittimena sekä 1950-luvun lopun uudet näkemykset säestyksen ja solistin vuorovaikutuksesta. Murtorytmissä basistit luopuivat säännöllisestä ja toistuvasta rytmikuvioista ja korvasivat ne vaihtelevilla rytmikuvioilla tai jatkuvasti muuttuvalla ja improvisoidulla rytmillä. Tutkielmani käsittelee murtorytmisen soittotavan kehitystä kolmen merkittävän kontrabasistin, Scott LaFaron, Jimmy Garrisonin ja Ron Carterin, soiton tutkimisen avulla. Tutkimuksen keskeistä aineistoa ovat tekemäni transkriptiot Bill Evans Trion, John Coltrane Quartetin ja Miles Davis Quintetin levytyksiltä vuosilta 1959–1967. Näiden yhtyeiden ilmaisulliset lähestymistavat muodostivat vahvan mallin tuleville sukupolville. Yhtyeiden intensiivisen ilmaisun myötä myös basistien sävelkieli muokkautui rytmisesti aiempaa vapaammaksi ilman, että he olisivat tinkineet säestävästä roolistaan. Osoitan transkriptioistani valituilla esimerkeillä uusia rytmisiä ideoita ja muita linjan muodostamisen keinoja, joita basistit alkoivat murtorytmin myötä käyttää. Kontrabasson rytmisen roolin vapautuessa muusikoiden keskinäinen vuorovaikutus nousi entistä enemmän huomion kohteeksi. Murtorytmistä tuli uusi keino hallita bassolinjan jännitettä ja kappaleen kokonaismuotoa. Esitän uusia näkökulmia siihen, miten säestyksellisestä rytmin improvisoinnista tuli merkittävä osa elävää jazzperinnettä, johon nämä kontrabasistit ovat jättäneet vahvan persoonallisen jälkensä.
Lisätiedot
Tuure Koski
tuurekoski@gmail.com
- Taiteelliset opinnäytteet arvioinut lautakunta: Jukkis Uotila (pj), Jari Perkiömäki, Teemu Viinikainen, Anders Jormin, Mikko Helevä (konsertit 3.–5.) ja Kari Heinilä (konsertit 1.–2..)
- Tutkielman tarkastajat: Professori Erkki Huovinen ja MuT Jarno Kukkonen
- Tarkastustilaisuuden valvoja: MuT Sami Linna
Tilaisuuden ohjelma
- Lectio praecursoria, jonka yhteydessä esiintyy trio Tuure Koski, Tuomo Dahlblom ja Mika Kallio
- Lausunnot taiteellisista opinnäytteistä
- Lausunnot kirjallisesta tutkielmasta
- Keskustelu
- Loppulausunnot
- Keskustelu yleisön kanssa
Tuure Koski (s 1969) on helsinkiläinen muusikko ja säveltäjä, joka soittaa kontrabassoa ja sähköbassoa.
- Omat yhtyeet: Tuure Koski Mental Models ja Turgan trio
- Työskentelyä laaja-alaisesti suomalaisen rytmimusiikin kentällä kokoonpanoissa: Riku Niemi Orchestra, William Suvanne Chess & Jazz, XL, Manuel Dunkel Quartet, MrFonebone, Pessi Levanto, How Many Sisters & Kirmo Lintinen Trio, Ira Kaspi, Laura Sippola, Anneli Saaristo, Jarkko Toivonen, Merja Larivaara ja Kyösti Mäkimattila & Varjokuva.
- Orkesterivierailuja: Umo, RSO ja HKO.
- Teatterimusiikkiproduktioita: HKT, TeaK ja Kom-teatteri.
- Musiikkiopinnot: Espoon musiikkikoulu: 1979–1986 (pääaine piano, opettaja Rea Warme), Oulunkylän pop/jazz opisto: 1984–1990 (pääaine sähköbasso, opettaja Jakke Leivo), Oulunkylän pop/jazz konservatorio: Opintoja AMK muusikkolinjalla 1990–1991, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia: Jazzmusiikin osasto maisterin tutkinto 1991–1999, pääaine kontrabasso (opettajina Heikki Virtanen, Pekka Sarmanto, Kari Heinilä ja Anders Jormin), musiikin lisensiaatin tutkinto (2022)
Tohtorintutkinnon taiteellinen kokonaisuus
Tohtorintutkintoni konserttien tarkoitus on ollut toimia oppimistilanteina, joissa tutkin kokemusperäisesti murtorytmiä. Konserttikokonaisuuteni perustuu basson murtorytmin historiallisen kehitykseen ja viiteen jazzin tyylilliseen raamiin, joissa murtorytmin käyttö on ollut luontevaa. Nämä lähtökohdat ovat ohjanneet ennen kaikkea ohjelmiston sekä yhtyesoiton rytmi- sekä harmoniaympäristöön liittyviä valintoja. Mitään tietyn aikakauden tarkkaa soundillista – tai esikuvien soiton – kopioimista ei ole ollut tarkoitus tehdä, vaan tavoitteenani on ollut soittaa omalla tavallani valikoitujen raamien puitteissa ja löytää improvisointiini sopivia musiikillisia työkaluja. Konserttiohjelmistoni kokonaisuuden muodostavat murtorytmin historian kehitysvaiheiden asettamat tyylilliset kehykset.
Tutkielman tiivistelmä
Broken time eli murtorytmi on jazzmusiikissa 1950–1960-lukujen vaihteessa syntynyt bassonsoiton säestystapa. Ilmiön kehitykseen vaikuttivat bassolinjan rytmisen muuntelun monipuolistuminen, kontrabasson kehitys solistisena soittimena sekä 1950-luvun lopun uudet näkemykset säestyksen ja solistin vuorovaikutuksesta. Murtorytmissä basistit luopuivat säännöllisestä ja toistuvasta rytmikuvioista ja korvasivat ne vaihtelevilla rytmikuvioilla tai jatkuvasti muuttuvalla ja improvisoidulla rytmillä. Tutkielmani käsittelee murtorytmisen soittotavan kehitystä kolmen merkittävän kontrabasistin, Scott LaFaron, Jimmy Garrisonin ja Ron Carterin, soiton tutkimisen avulla. Tutkimuksen keskeistä aineistoa ovat tekemäni transkriptiot Bill Evans Trion, John Coltrane Quartetin ja Miles Davis Quintetin levytyksiltä vuosilta 1959–1967. Näiden yhtyeiden ilmaisulliset lähestymistavat muodostivat vahvan mallin tuleville sukupolville. Yhtyeiden intensiivisen ilmaisun myötä myös basistien sävelkieli muokkautui rytmisesti aiempaa vapaammaksi ilman, että he olisivat tinkineet säestävästä roolistaan. Osoitan transkriptioistani valituilla esimerkeillä uusia rytmisiä ideoita ja muita linjan muodostamisen keinoja, joita basistit alkoivat murtorytmin myötä käyttää. Kontrabasson rytmisen roolin vapautuessa muusikoiden keskinäinen vuorovaikutus nousi entistä enemmän huomion kohteeksi. Murtorytmistä tuli uusi keino hallita bassolinjan jännitettä ja kappaleen kokonaismuotoa. Esitän uusia näkökulmia siihen, miten säestyksellisestä rytmin improvisoinnista tuli merkittävä osa elävää jazzperinnettä, johon nämä kontrabasistit ovat jättäneet vahvan persoonallisen jälkensä.
Lisätiedot
Tuure Koski
tuurekoski@gmail.com