Riikka Talvitie: Muuttuva säveltäjä: kohti dialogisia käytäntöjä
Muuttuva säveltäjä: kohti dialogisia käytäntöjä
- Tutkielman tarkastajat: FT Mikko Heiniö ja TaT Lea Kantonen
- Taiteelliset opinnäytteet arvioinut lautakunta: Jyrki Linjama (puheenjohtaja), Alex Arteaga, Jüri Reinvere, Helena Tulve ja Matthew Whittall
- Tarkastustilaisuuden valvoja: sävellyksen professori Veli-Matti Puumala
Tilaisuuden ohjelma
Tilaisuuden avaus
Lectio praecursoria (englanniksi)
Lausunto taiteellisesta opinnäytteestä
Lausunto tutkielmasta
Keskustelu (suomeksi ja englanniksi)
Loppulausunto
Yleisökysymykset
Tilaisuuden päätös
Tutkielman tiivistelmä
Samaan aikaan kun säveltäjän asemaa ja teoskeskeisyyttä länsimaisessa taidemusiikissa on tarkasteltu kriittisesti sekä kulttuurisen musiikintutkimuksen että etnomusikologian alueella, on merkillepantavaa, että säveltämistä ja säveltäjiä ovat tutkineet pääasiassa alan ulkopuoliset tutkijat. Taiteellinen tutkimus mahdollistaa tutkimusasetelman, jossa säveltäjyyttä voidaan havainnoida tekijän näkökulmasta.
Tässä tutkimuksessa keskityn tarkastelemaan säveltäjän vuorovaikutusta muiden toimijoiden kanssa sävellystyön aikana. Vaikka kollaboratiiviset työskentelytavat ovat lisääntyneet merkittävästi monilla aloilla viime vuosina, nykysäveltäjät työskentelevät yhä pääasiassa yksin. Tutkimuksen tavoitteena on toisaalta laajentaa säveltäjän käytäntöjä kohti kollektiivisia, dialogisia sekä yhteisöllisiä työskentelytapoja, ja toisaalta pohtia, kuinka tekijyyden jakaminen muuttaa säveltäjien erityistä asemaa länsimaisen kulttuurin traditiossa.
Kirjan ensimmäisessä osassa pyrin kuvaamaan säveltäjän ammattia, sen historiaa ja muutosta, tavoitteenani määritellä säveltäjien taiteellisen tutkimuksen diskurssia suhteessa taiteen tekemiseen ja musiikkitieteen traditioon. Pyrin tietoisesti irti autonomiaestetiikan vaatimuksista erittelemällä säveltäjän esteettistä valintaa sosiaalisesta ja yhteisöllisestä näkökulmasta. Vähitellen siirryn yksilökeskeisistä työtavoista kohti uudenlaisia neuvottelevia ja kollaboratiivisia käytäntöjä. Tutkimuksessani väitän, että teoksen tai esityksen toteuttaminen dialogisesti tuottaa myös erilaisia esteettisiä valintoja ja on näin kuultavissa musiikin soivassa lopputuloksessa. Tutkimuksen keskeisinä viitteinä toimivat yhteisötaiteen teoriat, erityisesti Grant Kesterin dialogisen estetiikan käsite, joka määrittelee uudelleen esteettistä kokemusta suhteessa modernismin ja avantgardetaiteen tarjoamaan autonomiaestetiikkaan. Ensimmäisen osan lopuksi kuvaan koululaisoopperaa Kuningattaren kamari (2015), joka omalla kohdallani toimi tärkeänä esimerkkinä esteettisten ja eettisten kysymysten määrittymisestä uudella tavalla.
Tutkimuksen toinen osa seuraa säveltäjän työnkuvani muutosta erilaisissa yhteistyötilanteissa viidessä taiteellisessa projektissa: videoteoksessa Omakuva (2018), radio-oopperassa Kylmän maan kuningatar (2017), multimediateoksessa Heinä (2018), esityksessä Mimesis, metafora, mallintaminen (2022) sekä dialogisessa projektissa Aaltoliike – näkökulmia luontoon (2021). Sen lisäksi, että dokumentoin teosten ja esitysten taiteellisia puitteita ja niihin liittyviä teemoja, analysoin prosesseja ryhmätyön ja jaetun tekijyyden näkökulmasta. Kirjan lopuksi pohdin laajemmin taiteellisen tutkimuksen mahdollisuuksia ja menetelmiä, tutkijan positiota ja tutkimuksessani ilmenneitä ongelmia.
Vaikka oma säveltäjän työnkuvani on laajentunut monissa sävellysprojekteissani, tutkimukseni osoittaa kuitenkin sen, että säveltäjän asema taidemusiikin alalla on erittäin institutionaalinen ja jopa konservatiivinen. Dialogiset työskentelytavat, joiden avulla on mahdollista avata sävellysprosessia ja sen taustalla vaikuttavia esteettisiä valintoja muille työryhmän jäsenille, tarjoavat alustan laajemmalle keskustelulle ajankohtaisista sosiaalisista, poliittisista ja ekologisista kysymyksistä, jotka herättävät kiinnostusta myös nykysäveltäjien keskuudessa. Avoin keskustelu tarjoaa myös uudenlaisia mahdollisuuksia tasavertaisen suhteen luomiseen yleisön kanssa.
Tietoa Riikka Talvitiestä
Riikka Talvitie valmistui oboistiksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 1997, jonka jälkeen hän opiskeli sävellystä Olli Kortekankaan, Tapio Nevanlinnan ja Paavo Heinisen johdolla (1994–2002). Hän täydensi opintojaan Erasmus-vaihdossa Pariisin konservatoriossa (1995–96) ja Ircamissa Pariisissa elektroakustisen musiikin kurssilla (2001–02). Työskentely live-elektroniikan parissa onkin jatkunut myös opintojen jälkeen.
Talvitie laajemmista teoksistaan mainittakoon Teemu Mäen ohjaama kamariooppera Tuomarin vaimo (2017), Petri Kumelalle sävelletty kitarakonsertto Without Irony (2009) ja Yleisradiolle yhdessä Elina Snickerin ja Tuomas Skopan kanssa toteutettu kuunnelma Puu (2020).
Viime aikoina Talvitie on myös säveltänyt musiikkia yhteistyöprojekteihin, jotka ovat keskittyneet ekologisiin kysymyksiin, kuten es-klarinetille ja multimedialle sävelletty teos Shrieking Nature yhteistyössä Fatima Boix’n kanssa ja barokkiyhtye Cornucopialle sävelletty kokonaisuus If all the world were paper…
Erityisesti Talvitie pitää tekstin ja dramaturgian parissa työskentelystä. Hän on tehnyt yhteistyötä monien suomalaisten runoilijoiden ja dramaturgien kanssa, kuten Marjo Heiskanen, Pipsa Lonka, Marina Meinander, Peter Mickwitz, Kirsi Porkka, Mikko Rimminen, Laura Ruohonen, Eino Santanen, Helena Sinervo ja Saila Susiluoto. Monet kuorot ovat kantaesittäneet hänen teoksiaan. Viimeisimpänä mainittakoon naiskuoro KYNille sävelletty teos Varjot Harry Salmenniemen runoihin.
Talvitie on osallistunut useisiin pedagogisiin kehityshankkeisiin, esimerkiksi vuosina 2019–2020 toteutettu Yhdenvertaisesti säveltäen -hanke, jossa tarkasteltiin sukupuolista tasa-arvoa taidemusiikin säveltämisen alalla. Lisäksi hän toiminut useissa luottamustehtävissä, kuten Suomen Säveltäjien varapuheenjohtajana, ja kirjoittanut säveltämiseen liittyviä artikkeleita eri julkaisuihin. Tällä hetkellä Talvitie työskentelee Taideyliopistossa sävellyksen lehtorina. Hän sai musiikin valtionpalkinnon vuonna 2022.
Lisätietoja
Riikka Talvitie
riikka.talvitie@uniarts.fi
- Tutkielman tarkastajat: FT Mikko Heiniö ja TaT Lea Kantonen
- Taiteelliset opinnäytteet arvioinut lautakunta: Jyrki Linjama (puheenjohtaja), Alex Arteaga, Jüri Reinvere, Helena Tulve ja Matthew Whittall
- Tarkastustilaisuuden valvoja: sävellyksen professori Veli-Matti Puumala
Tilaisuuden ohjelma
Tilaisuuden avaus
Lectio praecursoria (englanniksi)
Lausunto taiteellisesta opinnäytteestä
Lausunto tutkielmasta
Keskustelu (suomeksi ja englanniksi)
Loppulausunto
Yleisökysymykset
Tilaisuuden päätös
Tutkielman tiivistelmä
Samaan aikaan kun säveltäjän asemaa ja teoskeskeisyyttä länsimaisessa taidemusiikissa on tarkasteltu kriittisesti sekä kulttuurisen musiikintutkimuksen että etnomusikologian alueella, on merkillepantavaa, että säveltämistä ja säveltäjiä ovat tutkineet pääasiassa alan ulkopuoliset tutkijat. Taiteellinen tutkimus mahdollistaa tutkimusasetelman, jossa säveltäjyyttä voidaan havainnoida tekijän näkökulmasta.
Tässä tutkimuksessa keskityn tarkastelemaan säveltäjän vuorovaikutusta muiden toimijoiden kanssa sävellystyön aikana. Vaikka kollaboratiiviset työskentelytavat ovat lisääntyneet merkittävästi monilla aloilla viime vuosina, nykysäveltäjät työskentelevät yhä pääasiassa yksin. Tutkimuksen tavoitteena on toisaalta laajentaa säveltäjän käytäntöjä kohti kollektiivisia, dialogisia sekä yhteisöllisiä työskentelytapoja, ja toisaalta pohtia, kuinka tekijyyden jakaminen muuttaa säveltäjien erityistä asemaa länsimaisen kulttuurin traditiossa.
Kirjan ensimmäisessä osassa pyrin kuvaamaan säveltäjän ammattia, sen historiaa ja muutosta, tavoitteenani määritellä säveltäjien taiteellisen tutkimuksen diskurssia suhteessa taiteen tekemiseen ja musiikkitieteen traditioon. Pyrin tietoisesti irti autonomiaestetiikan vaatimuksista erittelemällä säveltäjän esteettistä valintaa sosiaalisesta ja yhteisöllisestä näkökulmasta. Vähitellen siirryn yksilökeskeisistä työtavoista kohti uudenlaisia neuvottelevia ja kollaboratiivisia käytäntöjä. Tutkimuksessani väitän, että teoksen tai esityksen toteuttaminen dialogisesti tuottaa myös erilaisia esteettisiä valintoja ja on näin kuultavissa musiikin soivassa lopputuloksessa. Tutkimuksen keskeisinä viitteinä toimivat yhteisötaiteen teoriat, erityisesti Grant Kesterin dialogisen estetiikan käsite, joka määrittelee uudelleen esteettistä kokemusta suhteessa modernismin ja avantgardetaiteen tarjoamaan autonomiaestetiikkaan. Ensimmäisen osan lopuksi kuvaan koululaisoopperaa Kuningattaren kamari (2015), joka omalla kohdallani toimi tärkeänä esimerkkinä esteettisten ja eettisten kysymysten määrittymisestä uudella tavalla.
Tutkimuksen toinen osa seuraa säveltäjän työnkuvani muutosta erilaisissa yhteistyötilanteissa viidessä taiteellisessa projektissa: videoteoksessa Omakuva (2018), radio-oopperassa Kylmän maan kuningatar (2017), multimediateoksessa Heinä (2018), esityksessä Mimesis, metafora, mallintaminen (2022) sekä dialogisessa projektissa Aaltoliike – näkökulmia luontoon (2021). Sen lisäksi, että dokumentoin teosten ja esitysten taiteellisia puitteita ja niihin liittyviä teemoja, analysoin prosesseja ryhmätyön ja jaetun tekijyyden näkökulmasta. Kirjan lopuksi pohdin laajemmin taiteellisen tutkimuksen mahdollisuuksia ja menetelmiä, tutkijan positiota ja tutkimuksessani ilmenneitä ongelmia.
Vaikka oma säveltäjän työnkuvani on laajentunut monissa sävellysprojekteissani, tutkimukseni osoittaa kuitenkin sen, että säveltäjän asema taidemusiikin alalla on erittäin institutionaalinen ja jopa konservatiivinen. Dialogiset työskentelytavat, joiden avulla on mahdollista avata sävellysprosessia ja sen taustalla vaikuttavia esteettisiä valintoja muille työryhmän jäsenille, tarjoavat alustan laajemmalle keskustelulle ajankohtaisista sosiaalisista, poliittisista ja ekologisista kysymyksistä, jotka herättävät kiinnostusta myös nykysäveltäjien keskuudessa. Avoin keskustelu tarjoaa myös uudenlaisia mahdollisuuksia tasavertaisen suhteen luomiseen yleisön kanssa.
Tietoa Riikka Talvitiestä
Riikka Talvitie valmistui oboistiksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 1997, jonka jälkeen hän opiskeli sävellystä Olli Kortekankaan, Tapio Nevanlinnan ja Paavo Heinisen johdolla (1994–2002). Hän täydensi opintojaan Erasmus-vaihdossa Pariisin konservatoriossa (1995–96) ja Ircamissa Pariisissa elektroakustisen musiikin kurssilla (2001–02). Työskentely live-elektroniikan parissa onkin jatkunut myös opintojen jälkeen.
Talvitie laajemmista teoksistaan mainittakoon Teemu Mäen ohjaama kamariooppera Tuomarin vaimo (2017), Petri Kumelalle sävelletty kitarakonsertto Without Irony (2009) ja Yleisradiolle yhdessä Elina Snickerin ja Tuomas Skopan kanssa toteutettu kuunnelma Puu (2020).
Viime aikoina Talvitie on myös säveltänyt musiikkia yhteistyöprojekteihin, jotka ovat keskittyneet ekologisiin kysymyksiin, kuten es-klarinetille ja multimedialle sävelletty teos Shrieking Nature yhteistyössä Fatima Boix’n kanssa ja barokkiyhtye Cornucopialle sävelletty kokonaisuus If all the world were paper…
Erityisesti Talvitie pitää tekstin ja dramaturgian parissa työskentelystä. Hän on tehnyt yhteistyötä monien suomalaisten runoilijoiden ja dramaturgien kanssa, kuten Marjo Heiskanen, Pipsa Lonka, Marina Meinander, Peter Mickwitz, Kirsi Porkka, Mikko Rimminen, Laura Ruohonen, Eino Santanen, Helena Sinervo ja Saila Susiluoto. Monet kuorot ovat kantaesittäneet hänen teoksiaan. Viimeisimpänä mainittakoon naiskuoro KYNille sävelletty teos Varjot Harry Salmenniemen runoihin.
Talvitie on osallistunut useisiin pedagogisiin kehityshankkeisiin, esimerkiksi vuosina 2019–2020 toteutettu Yhdenvertaisesti säveltäen -hanke, jossa tarkasteltiin sukupuolista tasa-arvoa taidemusiikin säveltämisen alalla. Lisäksi hän toiminut useissa luottamustehtävissä, kuten Suomen Säveltäjien varapuheenjohtajana, ja kirjoittanut säveltämiseen liittyviä artikkeleita eri julkaisuihin. Tällä hetkellä Talvitie työskentelee Taideyliopistossa sävellyksen lehtorina. Hän sai musiikin valtionpalkinnon vuonna 2022.
Lisätietoja
Riikka Talvitie
riikka.talvitie@uniarts.fi