Pia Siiralan tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus
Tohtorintutkinnon otsikko: Kuulokulmia koillisen Siperian alkuperäiskansojen musiikkiin
Tutkielman otsikko: Kuulokulmia tšuktšien henkilölauluun – Säveltämällä kuuleminen taiteellisen tutkimuksen menetelmänä
- Taiteelliset opinnäytteet arvioinut lautakunta: Musiikin tohtori Anna-Kaisa Liedes (pj.), professori Mieko Kanno, professori Kristiina Ilmonen, professori emerita Lea Kantonen, musiikin tohtori Antti Paalanen
- Tutkielman tarkastajat: Dosentti Kati Kallio ja musiikin tohtori Arja Kastinen
- Tutkielman ohjaajat: Dosentti, FT Jarkko Niemi, Dosentti, MuT Saijaleena Rantanen ja Kristiina Ilmonen)
- Lausunnon antaja: Musiikin tohtori Anna-Kaisa Liedes
- Tarkastustilaisuuden valvoja: Dosentti Saijaleena Rantanen
- Opintojen vastuullinen ohjaaja: Prof. Kristiina Ilmonen
Ohjelma
Tilaisuuden avaus
Lectio praecursoria
Musiikkiesitykset lection aikana: Otteita Pia Siiralan sävellyksistä
- Asikongaun – 11 Hetkeä (2017) – Kuinka saisin vedettyä kalan, Sanaton laulu
- Ääni vastaa ääneen (2018) – osasta Tevljantonau
- Musiikin virta (2022) – osista Kuang ja Tingaan (video)
- Polar Voices (2020) – osasta 2 Omryl’kot – vaellus (äänite)
Keskustelu
Loppulausunnot
Yleisökysymykset
Tilaisuuden päätös
Tutkinnon taiteellinen osio
Taiteellisen tutkimukseni menetelmänä on ollut säveltämällä kuuleminen, eli tutkintoni taiteellinen kokonaisuus muodostuu kuulokulmista, joiden välityksellä olen pyrkinyt ymmärtämään kuinka tšuktšien musiikki käyttäytyy. Taiteelliset osiot ovat olleet tutkimusmenetelmäni, eli kuulemisen ja säveltämisen vuorovaikutuksen koekenttä. Taiteellinen kokonaisuus koostuu viidestä osiosta, joka käsittävät kolme konserttia Ulitan kävely (2017), Ääni vastaa ääneen (2018), Polar Voices (2022, 2023), multimedianäyttelyn Musiikin virta (2022) ja CD-levyn Henkilölaulua etsimässä (2022). Esitin niissä 8 teosta, jotka olen säveltänyt vuosina 2006–2022. Sävellykset pohjautuvat kenttämatkoillani kuulemieni tšuktšien henkilölauluihin, mutta myös muiden kuulemieni paleosiperilaisten kuten korjakkien, jupikkien ja nivhien musiikki ollut säveltämisen inspiraation lähteenä.
Sävellykset
- Ulitan kävely (2009) sooloviululle on omistettu nivhi-vanhus Ulitalle, joka tapasin ensi kertaa kenttämatkallani Sahaliniin vuonna 2004. Sen pääteemana on Ulitan laulumotiivi, ns. kävelyteema, joka kulkee läpi koko kappaleen. Rakenne jäljittelee nivkhien maailmankuvaa, jossa elämä jakautuu kolmeen jaksoon, elämään maan päällä, maan alla, jossa se kestää pitempään ja jossa kaikki asiat ovat päinvastoin ja josta elollinen olento nouse ylämaailmaan palaten taas takaisin maan päälle. Ulitan kävely (2022) jousiorkesterille on samannimisen sooloviuluteoksen laajempi versio
- Asikongaun – 11 hetkeä (2017) kanteleelle ja viululle pohjautuu jupik-eskimo Asikongaunin 11 lyhyeen lauluun, jotka ovat muodoltaan miniatyyrisiä kokonaisuuksia, ikään kuin jakautumattomia yksisoluisia olioita, joiden sisällä mikään ääni ei ole olemassa ilman vieressä olevaa ääntä. Laulun motiivi on koko laulu kokonaisuudessaan, jossa kukin asia sanotaan vain kerran, eikä koskaan uudestaan.
- Nivhk themes (2004) viululle, alttoviululle, sellolle ja kontrabassolle on ensimmäinen sävellykseni, joka pohjautuu alkuperäiskansojen lauluun, Sahalinin nivhien nivkhien lauluihin Pääteema pohjautuu Lidia Muvtšikin lauluun, jonka lomaan sijoittautuu otteita useista muista nivhien lauluista.
- Ääni vastaa ääneen (2018) viululle, harmonikalle, kolmille uruille ja äänitteille pohjautuu koillisen Siperian tunturitšuktšien henkilölaulun perinteeseen. Musiikillisessa kokonaisuudessa kenttämatkojen äänitteiltä kuuluva poropaimentolaisten laulu ja elävä musiikki ovat keskenään vuoropuhelussa. Konsertissa kuultavat röhistyslaulut ja rummutukset ovat osa äänimaisemaa, joka sitoo konsertin eri osaset yhteen. Teos loppuosassa soi Nuoren poron juhlaa symbolisoiva yhteissoiton kakofoniaan.
- Musiikin virta (2022) on neliosaisesta videosta ja 24 valokuvasta koostuva näyttely. Se on musiikillinen matka neljän kenttämatkoillani tapaamani tšuktši-poropaimentolaisen elämään. Taustalle soiva viuluimprovisaatio pohjautuu näiden neljän tšuktšin laulantaan. Näyttely on dokumentti tutkimusmatkoistani koilliseen Siperiaan vuosina 2008–2017 ja sen teemana on jatkuvasti läsnä oleva, kuuluvissa tai kuulumattomana virtava musiikki. Valokuvanäyttely koostuu henkilökuvista tapaamistani laulajista. Puutyömestari Matti Kautosen käsityönä tekemät kehykset kelottuneista männynoksista on kerätty kallioiselta metsäraiskiolta avohakkuun jäljiltä, ja ne muistuttavat poropaimentolaisten tundralla keräämiä polttopuita symbolisoiden uhanalaista alkuperäiskansojen kulttuuria ja katoavia luonnonmetsiä.
- Henkilölaulua etsimässä (2021) pohjautuu korjakki Mulingautin ja tšuktši Vukvungan minulle lahjaksi antamiin henkilölauluihin
- Polar voices (2020) on 4-osainen teos jousiorkesterille, joka pohjautuu 6 tundratšuktšin lauluun. Se koostuu eri aikaelementeistä, jotka eivät ole välittömästi kytköksissä toisiinsa mutta ne luovat kokonaisuuden, samoin kuin luonnossa toisistaan riippumattomat sattumanvaraiset äänet luovat tilan, jossa hiljaisuus kantaa seuraavaan kuuluvaan ääneen. Ajassa ei tapahdu kehitystä eteenpäin. Elämä on syklistä. Mikään ei ole uutta, vaan kaikki palaa kertoon.
Tutkielman tiivistelmä
Tutustuminen koillisen Siperian alkuperäiskansojen musiikkiin on ollut koko musiikillisen ajatteluni käännekohta. Se ei ole ainoastaan vaikuttanut kuulemiseeni vaan myös kyseenalaistanut ymmärrystäni musiikista. Muutos ajattelussani alkoi kenttämatkoilla koilliseen Siperiaan, Sahaliniin, Kamtšatkaan ja Tšukotkaan vuosina 2004–2019, jolloin tutustuin paleosiperialaisten alkuperäiskansojen lauluperinteeseen, musiikkiin, jollaista en koskaan aikaisemmin ollut kuullut, mutta joka outoudestaan huolimatta lumosi minut. Mielenkiintoni herätti erityisesti tšuktšien henkilölaulu, joka kuuluu arktisten alkuperäiskansojen kulttuuriperinteeseen. Siinä musiikki ei ole vain ihmisen aikaansaama tuotos vaan osa hänen identiteettiään.
Tohtorintutkintoni Kuulokulmia koillisen Siperian alkuperäiskansojen musiikkiin koostuu viidestä taiteellisesta osiosta ja kirjallisesta osiosta. Kirjallinen osio Kuulokulmia tšuktšien henkilölauluun – Säveltämällä kuuleminen taiteellisen tutkimuksen menetelmänä on musiikillinen tutkimusmatka tšuktšien henkilölauluun. Taiteellisen tutkimukseni peruskysymyksenä on, mikä tässä musiikissa koskettaa minua niin voimakkaasti, etten voi sitä sivuuttaa. Kuulokulmat tutkimukseni otsikossa eivät merkitse vain kuuntelemista, vaan häilyväisen ja usein hyvin ristiriitaisen kuulemisen ja musiikin tekemisen vuorovaikutuksessa syntyvää ymmärrystä. Kuulokulmat on tutkimusprosessi, jossa säveltäminen on toiminut tutkimukseni menetelmänä. Sen avulla olen taiteellisia osioita työstäessäni pyrkinyt ymmärtämään, kuinka tšuktšien musiikki käyttäytyy. Taiteellinen tutkimukseni on kuin kalastusretki. Viitekehys on kalaverkkoni, jonka punoslankana on muusikon hiljainen, kokemuksellinen tieto. Siitä on kudottu verkon solmut: kenttämatkojen kokemukset ja kohtaamiset tšuktšien kanssa. Näihin yhdistyvät aiempi etnomusikologinen tutkimus, fenomenologia, musiikin perusolemuksen filosofia ja luonnon äänimaailma.
Tutkimus jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa tutustutaan tšuktšeihin ja heidän kulttuuriinsa, josta he itse kertovat äänitettyjen keskustelujen ja matkapäiväkirjojen muistiinpanojen välityksellä. Toinen osa keskittyy tšuktšien laulukulttuurin ominaispiirteisiin, joka ovat avautuneet kuuntelemisen, muistiinkirjoittamisen ja musiikin tekemisen kautta. Esittelen niitä runsaan 30 nuotinnoksen ja niihin liitettyjen äänitysten avulla. Kolmas osa kertoo säveltämällä kuulemisen prosessista työstäessäni taiteellisia osioita Ulitan kävely, Ääni vastaa ääneen, Musiikin virta, Henkilölaulua etsimässä ja Polar Voices. Jupik-vanhimman Asikongaun laulun sanoin olen usein ihmetellyt: Kuinka saan kalan vedettyä ylös vedestä? Saaliiksi on tullut paljon kaloja, joita monet muut jo ennen minua ovat kalastaneet. Mutta myös muutama uusi kala on tarttunut verkkoon. Niitä ovat horisontaalinen harmonia, sattumanvaraisuus ja hiljaisuus musiikkina, tai kun ihminen on musiikin kanssa kahden. Ne ovat uusia kuulokulmia siihen, mitä musiikki minulle on.
Pia Siirala
Pia Siirala opiskeli viulunsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja Budapestin Liszt-akatemiassa. Sibelius-Akatemian loppututkinnon jälkeen jatkoi opintojaan Moskovan Tshaikovski-konservatoriossa Zoria Shikhmurzaevan johdolla. Vuodesta 1989 lähtien hän on toiminut Ensemble XXI kamariorkesterin konserttimestarina. Orkesterin kanssa, kamarimuusikkona ja solistina hän on esiintynyt ympäri Venäjää ja Eurooppaa sekä Australiassa, Aasiassa Väli Amerikassa ja Yhdysvalloissa.
Siiralan taiteellinen tohtorintutkinto ”Kuulokulmia Koillisen Siperian alkuperäiskansojen musiikkiin” keskittyy arktisen alkuperäiskansojen musiikkiin koillisessa Siperiassa. Vuosina 2004–2019 hän on tehnyt seitsemän kenttämatkaa Koillisen Siperian Sahaliniin, Kamtšatkaan ja Tšukotkaan, missä alkuperäiskansojen arkaainen musiikkiperinne vielä elää ja äänittänyt noin 1400 laulua. Niiden inspiroimana hän onsäveltänyt useita teoksia, muun muassa sävellyksen sooloviululle ”Henkilölaulua etsimässä”, jonka hän esittää SibaRecordsin vuonna 2022 tuottamalla CD-levyllä.
Koneen säätiön rahoittaman hankkeen ”Polar Voices – musiikillisia kohtaamisia koillisen Siperian alkuperäiskansojen lauluperinteen kanssa” myötä arkaaiset laulut ja laulajat kaukaa Siperiasta yhdessä hankkeessa syntyneen uuden taiteen kanssa ovat vieneet tietoisuutta tästä ainutlaatuisesta musiikista uusille yleisöille. Hankkeen päämääränä on palauttaa kaikki tallennettu materiaali takaisin sen kotiseudulle.
Lisätietoa
Pia Siirala
pia.siirala@uniarts.fi
- Taiteelliset opinnäytteet arvioinut lautakunta: Musiikin tohtori Anna-Kaisa Liedes (pj.), professori Mieko Kanno, professori Kristiina Ilmonen, professori emerita Lea Kantonen, musiikin tohtori Antti Paalanen
- Tutkielman tarkastajat: Dosentti Kati Kallio ja musiikin tohtori Arja Kastinen
- Tutkielman ohjaajat: Dosentti, FT Jarkko Niemi, Dosentti, MuT Saijaleena Rantanen ja Kristiina Ilmonen)
- Lausunnon antaja: Musiikin tohtori Anna-Kaisa Liedes
- Tarkastustilaisuuden valvoja: Dosentti Saijaleena Rantanen
- Opintojen vastuullinen ohjaaja: Prof. Kristiina Ilmonen
Ohjelma
Tilaisuuden avaus
Lectio praecursoria
Musiikkiesitykset lection aikana: Otteita Pia Siiralan sävellyksistä
- Asikongaun – 11 Hetkeä (2017) – Kuinka saisin vedettyä kalan, Sanaton laulu
- Ääni vastaa ääneen (2018) – osasta Tevljantonau
- Musiikin virta (2022) – osista Kuang ja Tingaan (video)
- Polar Voices (2020) – osasta 2 Omryl’kot – vaellus (äänite)
Keskustelu
Loppulausunnot
Yleisökysymykset
Tilaisuuden päätös
Tutkinnon taiteellinen osio
Taiteellisen tutkimukseni menetelmänä on ollut säveltämällä kuuleminen, eli tutkintoni taiteellinen kokonaisuus muodostuu kuulokulmista, joiden välityksellä olen pyrkinyt ymmärtämään kuinka tšuktšien musiikki käyttäytyy. Taiteelliset osiot ovat olleet tutkimusmenetelmäni, eli kuulemisen ja säveltämisen vuorovaikutuksen koekenttä. Taiteellinen kokonaisuus koostuu viidestä osiosta, joka käsittävät kolme konserttia Ulitan kävely (2017), Ääni vastaa ääneen (2018), Polar Voices (2022, 2023), multimedianäyttelyn Musiikin virta (2022) ja CD-levyn Henkilölaulua etsimässä (2022). Esitin niissä 8 teosta, jotka olen säveltänyt vuosina 2006–2022. Sävellykset pohjautuvat kenttämatkoillani kuulemieni tšuktšien henkilölauluihin, mutta myös muiden kuulemieni paleosiperilaisten kuten korjakkien, jupikkien ja nivhien musiikki ollut säveltämisen inspiraation lähteenä.
Sävellykset
- Ulitan kävely (2009) sooloviululle on omistettu nivhi-vanhus Ulitalle, joka tapasin ensi kertaa kenttämatkallani Sahaliniin vuonna 2004. Sen pääteemana on Ulitan laulumotiivi, ns. kävelyteema, joka kulkee läpi koko kappaleen. Rakenne jäljittelee nivkhien maailmankuvaa, jossa elämä jakautuu kolmeen jaksoon, elämään maan päällä, maan alla, jossa se kestää pitempään ja jossa kaikki asiat ovat päinvastoin ja josta elollinen olento nouse ylämaailmaan palaten taas takaisin maan päälle. Ulitan kävely (2022) jousiorkesterille on samannimisen sooloviuluteoksen laajempi versio
- Asikongaun – 11 hetkeä (2017) kanteleelle ja viululle pohjautuu jupik-eskimo Asikongaunin 11 lyhyeen lauluun, jotka ovat muodoltaan miniatyyrisiä kokonaisuuksia, ikään kuin jakautumattomia yksisoluisia olioita, joiden sisällä mikään ääni ei ole olemassa ilman vieressä olevaa ääntä. Laulun motiivi on koko laulu kokonaisuudessaan, jossa kukin asia sanotaan vain kerran, eikä koskaan uudestaan.
- Nivhk themes (2004) viululle, alttoviululle, sellolle ja kontrabassolle on ensimmäinen sävellykseni, joka pohjautuu alkuperäiskansojen lauluun, Sahalinin nivhien nivkhien lauluihin Pääteema pohjautuu Lidia Muvtšikin lauluun, jonka lomaan sijoittautuu otteita useista muista nivhien lauluista.
- Ääni vastaa ääneen (2018) viululle, harmonikalle, kolmille uruille ja äänitteille pohjautuu koillisen Siperian tunturitšuktšien henkilölaulun perinteeseen. Musiikillisessa kokonaisuudessa kenttämatkojen äänitteiltä kuuluva poropaimentolaisten laulu ja elävä musiikki ovat keskenään vuoropuhelussa. Konsertissa kuultavat röhistyslaulut ja rummutukset ovat osa äänimaisemaa, joka sitoo konsertin eri osaset yhteen. Teos loppuosassa soi Nuoren poron juhlaa symbolisoiva yhteissoiton kakofoniaan.
- Musiikin virta (2022) on neliosaisesta videosta ja 24 valokuvasta koostuva näyttely. Se on musiikillinen matka neljän kenttämatkoillani tapaamani tšuktši-poropaimentolaisen elämään. Taustalle soiva viuluimprovisaatio pohjautuu näiden neljän tšuktšin laulantaan. Näyttely on dokumentti tutkimusmatkoistani koilliseen Siperiaan vuosina 2008–2017 ja sen teemana on jatkuvasti läsnä oleva, kuuluvissa tai kuulumattomana virtava musiikki. Valokuvanäyttely koostuu henkilökuvista tapaamistani laulajista. Puutyömestari Matti Kautosen käsityönä tekemät kehykset kelottuneista männynoksista on kerätty kallioiselta metsäraiskiolta avohakkuun jäljiltä, ja ne muistuttavat poropaimentolaisten tundralla keräämiä polttopuita symbolisoiden uhanalaista alkuperäiskansojen kulttuuria ja katoavia luonnonmetsiä.
- Henkilölaulua etsimässä (2021) pohjautuu korjakki Mulingautin ja tšuktši Vukvungan minulle lahjaksi antamiin henkilölauluihin
- Polar voices (2020) on 4-osainen teos jousiorkesterille, joka pohjautuu 6 tundratšuktšin lauluun. Se koostuu eri aikaelementeistä, jotka eivät ole välittömästi kytköksissä toisiinsa mutta ne luovat kokonaisuuden, samoin kuin luonnossa toisistaan riippumattomat sattumanvaraiset äänet luovat tilan, jossa hiljaisuus kantaa seuraavaan kuuluvaan ääneen. Ajassa ei tapahdu kehitystä eteenpäin. Elämä on syklistä. Mikään ei ole uutta, vaan kaikki palaa kertoon.
Tutkielman tiivistelmä
Tutustuminen koillisen Siperian alkuperäiskansojen musiikkiin on ollut koko musiikillisen ajatteluni käännekohta. Se ei ole ainoastaan vaikuttanut kuulemiseeni vaan myös kyseenalaistanut ymmärrystäni musiikista. Muutos ajattelussani alkoi kenttämatkoilla koilliseen Siperiaan, Sahaliniin, Kamtšatkaan ja Tšukotkaan vuosina 2004–2019, jolloin tutustuin paleosiperialaisten alkuperäiskansojen lauluperinteeseen, musiikkiin, jollaista en koskaan aikaisemmin ollut kuullut, mutta joka outoudestaan huolimatta lumosi minut. Mielenkiintoni herätti erityisesti tšuktšien henkilölaulu, joka kuuluu arktisten alkuperäiskansojen kulttuuriperinteeseen. Siinä musiikki ei ole vain ihmisen aikaansaama tuotos vaan osa hänen identiteettiään.
Tohtorintutkintoni Kuulokulmia koillisen Siperian alkuperäiskansojen musiikkiin koostuu viidestä taiteellisesta osiosta ja kirjallisesta osiosta. Kirjallinen osio Kuulokulmia tšuktšien henkilölauluun – Säveltämällä kuuleminen taiteellisen tutkimuksen menetelmänä on musiikillinen tutkimusmatka tšuktšien henkilölauluun. Taiteellisen tutkimukseni peruskysymyksenä on, mikä tässä musiikissa koskettaa minua niin voimakkaasti, etten voi sitä sivuuttaa. Kuulokulmat tutkimukseni otsikossa eivät merkitse vain kuuntelemista, vaan häilyväisen ja usein hyvin ristiriitaisen kuulemisen ja musiikin tekemisen vuorovaikutuksessa syntyvää ymmärrystä. Kuulokulmat on tutkimusprosessi, jossa säveltäminen on toiminut tutkimukseni menetelmänä. Sen avulla olen taiteellisia osioita työstäessäni pyrkinyt ymmärtämään, kuinka tšuktšien musiikki käyttäytyy. Taiteellinen tutkimukseni on kuin kalastusretki. Viitekehys on kalaverkkoni, jonka punoslankana on muusikon hiljainen, kokemuksellinen tieto. Siitä on kudottu verkon solmut: kenttämatkojen kokemukset ja kohtaamiset tšuktšien kanssa. Näihin yhdistyvät aiempi etnomusikologinen tutkimus, fenomenologia, musiikin perusolemuksen filosofia ja luonnon äänimaailma.
Tutkimus jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa tutustutaan tšuktšeihin ja heidän kulttuuriinsa, josta he itse kertovat äänitettyjen keskustelujen ja matkapäiväkirjojen muistiinpanojen välityksellä. Toinen osa keskittyy tšuktšien laulukulttuurin ominaispiirteisiin, joka ovat avautuneet kuuntelemisen, muistiinkirjoittamisen ja musiikin tekemisen kautta. Esittelen niitä runsaan 30 nuotinnoksen ja niihin liitettyjen äänitysten avulla. Kolmas osa kertoo säveltämällä kuulemisen prosessista työstäessäni taiteellisia osioita Ulitan kävely, Ääni vastaa ääneen, Musiikin virta, Henkilölaulua etsimässä ja Polar Voices. Jupik-vanhimman Asikongaun laulun sanoin olen usein ihmetellyt: Kuinka saan kalan vedettyä ylös vedestä? Saaliiksi on tullut paljon kaloja, joita monet muut jo ennen minua ovat kalastaneet. Mutta myös muutama uusi kala on tarttunut verkkoon. Niitä ovat horisontaalinen harmonia, sattumanvaraisuus ja hiljaisuus musiikkina, tai kun ihminen on musiikin kanssa kahden. Ne ovat uusia kuulokulmia siihen, mitä musiikki minulle on.
Pia Siirala
Pia Siirala opiskeli viulunsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja Budapestin Liszt-akatemiassa. Sibelius-Akatemian loppututkinnon jälkeen jatkoi opintojaan Moskovan Tshaikovski-konservatoriossa Zoria Shikhmurzaevan johdolla. Vuodesta 1989 lähtien hän on toiminut Ensemble XXI kamariorkesterin konserttimestarina. Orkesterin kanssa, kamarimuusikkona ja solistina hän on esiintynyt ympäri Venäjää ja Eurooppaa sekä Australiassa, Aasiassa Väli Amerikassa ja Yhdysvalloissa.
Siiralan taiteellinen tohtorintutkinto ”Kuulokulmia Koillisen Siperian alkuperäiskansojen musiikkiin” keskittyy arktisen alkuperäiskansojen musiikkiin koillisessa Siperiassa. Vuosina 2004–2019 hän on tehnyt seitsemän kenttämatkaa Koillisen Siperian Sahaliniin, Kamtšatkaan ja Tšukotkaan, missä alkuperäiskansojen arkaainen musiikkiperinne vielä elää ja äänittänyt noin 1400 laulua. Niiden inspiroimana hän onsäveltänyt useita teoksia, muun muassa sävellyksen sooloviululle ”Henkilölaulua etsimässä”, jonka hän esittää SibaRecordsin vuonna 2022 tuottamalla CD-levyllä.
Koneen säätiön rahoittaman hankkeen ”Polar Voices – musiikillisia kohtaamisia koillisen Siperian alkuperäiskansojen lauluperinteen kanssa” myötä arkaaiset laulut ja laulajat kaukaa Siperiasta yhdessä hankkeessa syntyneen uuden taiteen kanssa ovat vieneet tietoisuutta tästä ainutlaatuisesta musiikista uusille yleisöille. Hankkeen päämääränä on palauttaa kaikki tallennettu materiaali takaisin sen kotiseudulle.
Lisätietoa
Pia Siirala
pia.siirala@uniarts.fi