Musiikkia ja filosofiaa: luonnon ja musiikin kosketuskohtia
Paneelikeskustelu aiheesta ”luonto uusimmassa musiikissa”.
Keskustelemassa säveltäjä Cecilia Damström, kirjailiija Anni Kytömäki ja musiikkiteknologian tutkija, professori Otso Lähdeoja. Keskustelun moderaattorina toimii musiikintutkija, emeritusprofessori Matti Huttunen.
Esittäjistä
Anni Kytömäki
Luonto, musiikki ja romaani
”Kun ihminen kulkee luonnossa, hän altistuu vapaudelle. Tuulessa tanssiva kuusi, sammalen verhoama kivi, punarinnan laulu tai muu luontokokemus on monesti voima, joka saa mielen hellittämään otteensa todellisuudesta ja käynnistää tarinankerronnan halun.
Toisaalta luontokokemukseen liittyy lumoutumisen lisäksi nykyään myös huolta. Ihmisen aiheuttamat mullistukset pakottavat miettimään, miten selviävät kasvit, sienet ja eläimet, joilla ei tuhon jälkeen ole paikkaa mihin siirtyä. Olen pyrkinyt kanavoimaan huolen toiminnaksi: kirjoitan romaaneja, koska siten on mahdollista eläytyä toisten eliöiden kohtaloihin, kuvata maailmaa muidenkin kuin ihmisten näkökulmasta. Kirjoissani luonto ei ole vain tapahtumapaikka vaan myös aktiivinen toimija, joka vaikuttaa juonenkulkuun.
Vaikka olen kirjailija, sanat tuntuvat usein vierailta. Alussa romaani on aivan muuta materiaa, sillä kertomus syntyy mielessä visuaalisena virtana, jossa näen tarinan henkilöitä ja tapahtumia. Tätä kavalkadia on vaikea alkaa muuntaa sanoiksi, koska sanat ovat paljon karkeampaa ja ahtaampaa ainesta kuin kuvat.
Musiikki on osoittautunut minulle sillaksi, jonka kautta kulkea mielikuvista sanoihin. Ilmaisumuotona musiikki on ikivanha, kun taas kirjoitetut sanat ovat olleet ihmiskunnan käytössä vasta viitisentuhatta vuotta. Ehkä juuri siksi kirjoitusprosessini välttämätön vaihe on tulevan romaanin soittaminen.
Ennen kuin alan kirjoittaa, tutustun tarinaan soittamalla pianolla kappaleita, joiden koen liittyvän kertomuksen henkilöhahmoihin ja juonenkäänteisiin. Kun olen aikani soittanut tarinaa, sen kirjoittaminenkin alkaa tuntua mahdolliselta. Musiikki johdattaa sanojen äärelle, romaanin kokonaisuus hahmottuu, mielikuvat kirkastuvat konkreettiseksi viestiksi.”
Esittely
Anni Kytömäki on hämeenkyröläinen kirjailija, joka on julkaissut kolme romaania: Kultarinnan (2014), Kivitaskun (2017) ja Margaritan (2020). Kytömäen teoksissa ihminen on osa luontoa, ei sen yläpuolella. Uusin romaani Margarita voitti ilmestymisvuonnaan kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Ennen kirjailijaksi päätymistä Kytömäki opiskeli maaseutuyrittäjäksi, luontokartoittajaksi ja hierojaksi, mutta työskenteli näiden ammattien sijaan ympäristöjärjestöissä ja ravintolapianistina.
Otso Lähdeoja
”Elektronisen musiikin ja musiikkiteknologian asiantuntijana kysyn musiikin luontosuhdetta ensisijaisesti luonnon ja kulttuurin, ”luonnollisen luonnon” ja ”teknologisen ihmisen” asetelman kautta. Kulttuuriimme on syvästi juurtunut tämän asetelman dikotominen luonne. Luomiskertomuksen myytissä ihminen on ontologisesti luonnosta eriytetty, antiikin rationaalisessa perinteessä logos erottaa ihmisen luonnosta järjen ja puheen kautta. Modernissa ajattelussa luonto-kulttuuri -dikotomiaa on kuitenkin kyseenalaistettu monelta taholta: neurotieteissä ihminen verkottuu biologisesti ympäristöönsä (Berthoz), fenomenologian näkemyksessä inhimillistä kokemusta ja ympäristöä ei voida erottaa (Merleau-Ponty), toimijaverkkoteoria nostaa esiin erityyppisiä, toisiinsa vaikuttavia toimijuuksia (Latour). Toisaalta teknologia on nähty itsenäisenä voimana (Heidegger) tai ihmisen luontaisena jatkumona (Stiegler) tai niinkin, että antroposeenin ihmisen muokkaama luonto on luontoa sekin (Morton).
Elektroninen musiikki rakentuu koko olemuksellaan teknologian varaan. Tästä syystä teknillisyyden kysymyksen pohtiminen on sille eksistentiaalinen. Toisaalta kaikki soittimet ovat instrumentteja – laitteita tai koneita, olivat ne sitten akustisia tai elektronisia. Teknologia ei rajaudu sähkötekniikan piiriin ja elektronisen musiikin kysymykset ovat relevantteja myös muille musiikki- ja taidekonteksteille.
Nykyhetkessä, jossa digitaalisen muutosaallon horisontti on taittunut, ja alkavan vuosisadan ekologiset, materiaaliset ja kulttuuriset haasteet kirkastuvat yhteisessä tajunnassamme, on elektronisen musiikin yhteisön keskustelu tulevaisuuden näkymistä erityisen vilkasta. Esteettinen praktiikka, joka nojaa kestämättömiin taloudellisiin ja ekologisiin rakenteisiin on ajateltava uudestaan. Miltä sitten voisi kuulostaa ja näyttää luonnon – ja samalla ihmisen -monimuotoisuutta vaaliva musiikki? Minkälaisia ääniä, käytänteitä ja tapahtumia siihen voisi kuulua? Musiikin ekologisen tulevaisuuden kysyminen johdattaa musiikin luonteen, jaetun toimijuuden ja itse taiteen kysymyksien äärelle.”
Esittely
Otso Lähdeoja on musiikkiteknologian tutkija, säveltäjä, äänitaiteilija ja kitaristi. Lähdeoja työskentelee Taideyliopistossa taiteellisen tutkimuksen professorina, toimien taiteen, teknologian ja humanististen tieteiden rajapinnassa. Lähdeoja on väitellyt tohtoriksi Pariisissa, Université Paris 8 / CICM (Centre de recherche en informatique et création musicale). Väitöstutkimuksen aihe oli tietoteknisesti laajennetut soittimet. Väitöksen jälkeen Lähdeoja työskenteli Université de Mons:ssa, Belgiassa, Numédiart-insituutissa digitaalisesti laajennetun kitaran parissa. Vuonna 2013 Lähdeoja oli postdoc-tutkijana Concordia-Universityssä, Montrealissa, Kanadassa. Matralabissa Lähdeojan työ suuntautui sävellykseen ja äänitaiteen installaatioihin. Vuonna 2014 Lähdeoja paluumuutti Suomeen ja toimi Suomen Akatemian tutkijatohtorina vuosina 2014–2017. Vuosina 2016–2018 Lähdeoja johti Taideyliopistoon sijoittunutta Suomen Akatemian Kärkihanketta “Aktiiviakustiikka interaktiivisissa äänentoistojärjestelmissä”, sekä toimi Pohjoismaisen “Active Acoustic Augmented Instruments” -hankkeen johtajana. Vuosina 2018–2020 Lähdeoja johti akatemiatutkijan projektia musiikin intersubjektiivisuuden tutkimuksen parissa.
Cecilia Damström
”Viimeistään neljännessä feministisessä aallossa, posthumanistisessa ekofeminismissä, todetaan että kun oikeasti uskoo intersektionaalisen feminismiin, tasa-arvo koskee kaikkea elävää ja elinympäristöjä, myös luontoa. Usko tasa-arvoon kiteytyy toisin sanoin kiinteästi siihen, että uskomme luonnonsuojelemiseen.
Taiteeni kautta pyrin luomaan tarinoita, emotionaalisia kokemuksia meidän elinympäristöstämme. Uskon että syvä kokemus yhteenkuuluvuudesta niin kuin myös syvä kokemus epäoikeudenmukaisuudesta voi saada meidät toimimaan. Siksi pyrin taiteeni kautta saamaan ihmiset ajattelemaan ja tuntemaan, jotta ajatuksia muutoksesta syntyisi ja tämä johtaisi toimintaan.
Orkesteriteoksessa ICE olen tutkinut soivan orkesterin kautta sulavaa jäätä. Teoksessa kuullaan symmetrisiä kuusiäänisiä sointuja (inspiroituneita jäätyvän veden heksagonisesta muodosta), jotka soitetaan “talviteemana” yhä kiihtyvään tahtiin, kunnes saavutetaan eräänlainen “ekokolapsi”. Teoksen kautta haluan kuitenkin myös luoda toivoa, sillä ihmisten toiminnalla voidaan vielä saada aikaiseksi muutoksia parempaan suuntaan, paluu takaisin talviin, jos toimimme nyt.
Noin 30-minuuttisessa kuoroteoksessa “Requiem for our Earth” käyn läpi monta eri ongelmalähtökohtaa, jotka ovat osasyitä ilmastonmuutokseen: Suomen kaivostoiminta, metsähakkuut, lihansyönti ja korallien kato. Teoksella pyrin luomaan esimerkiksi yhteenkuuluvuutta katoaviin koralleihin.
Koska sellaiset asiat kuin ilmastokriisi tai jään kato ovat monella tapaa niin abstrakteja asioita, että niitä ei välttämättä ole helppo hahmottaa arkisessa elämässämme, on monille ihmisille helppoa suojautua tietotulvasta ja sulkea pois nämä asiat todellisuudestaan. Uskon, että taiteen kautta voimme löytää uusia tapoja käsitellä emotionaalisella ja kollektiivisella tavalla ilmastonmuutosta ja sen aiheuttamia tunteita. Taiteen kautta voimme yhdessä käsitellä tätä historiallista aikakautta, jota käymme läpi. Toivon että musiikin kautta voin edistää emotionaalista sidettä luontoomme: muihin ihmisiin ja eläimiin. Ymmärrys että kaikki olemme yhtä, yksi planeetta, on olennainen havainto jokaiselle ihmiselle. Uskon että siihen havaintoon perustuu halumme auttaa luontoa niin kuin myös toisiamme.”
Esittely
Säveltäjä Cecilia Damströmiä kutsuttiin vuonna 2020 Helsingin Sanomissa “Musiikin Greta Thunbergiksi” ilmasto ja tasa-arvon kannanottojensa vuoksi.
Damström on palkittu säveltäjä sekä kotimaassa että kansainvälisesti, ja hänen orkesteriteoksensa ICE, joka oli Euroopan ympäristöpääkaupunki Lahden tilausteos, voitti vuonna 2022 Teosto-palkinnon. Damströmin orkesteriteoksia on soitettu USA:ssa, Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa; myös suurin osa suomalaisista orkestereista on esittänyt hänen teoksiaan. Vuonna 2019 Damström debytoi Suomen Kansallisoopperassa. Gehrmans Musikförlag on toiminut Damströmin kustantajana vuodesta 2019.
Damström opiskeli Hannu Pohjannoron johdolla Tampereen Ammattikorkeakoulussa ja maisteriopintonsa Luca Francesconin johdolla Malmön Musiikkikorkeakoulussa, Lundin yliopistossa.
Matti Huttunen
Esittely
Matti Huttunen on musiikintutkija, jonka kiinnostuksen kohteita ovat musiikin aate- ja oppihistoria, musiikkifilosofia ja esittävän säveltaiteen historia. Hän opiskeli musiikkitiedettä ja teoreettista filosofiaa Turun yliopistossa ja väitteli tohtoriksi musiikkitieteen alalta vuonna 1993. Hän on suorittanut myös huilunsoiton III kurssitutkinnon Sibelius-Akatemiassa vuonna 1987. Huttunen on työskennellyt mm. Helsingin Konservatorion musiikinhistorian lehtorina ja yliopettajana ja Sibelius-Akatemian esittävän säveltaiteen tutkimuksen professorina. Hän on julkaissut kymmeniä artikkeleita kotimaisissa ja kansainvälisissä julkaisuissa, ja häneltä ilmestyy lähiaikoina esseekokoelma Musiikki, aatteet, historia: tekstejä 1990–2022. Vuonna 2017 hänelle myönnettiin Pro musica -säätiön tunnustuspalkinto.
Lisätiedot: Eveliina Sumelius-Lindblom, eveliina.sumelius-lindblom@uniarts.fi
Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarja
Keväällä 2023 seitsemännen kerran toteutettavan Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarjan teemana on ”musiikin ja luonnon kosketuskohtia”. Sarja pyrkii löytämään uusia näkökulmia tänä päivänä paljon esillä olevaan luontoproblematiikkaan. Sarjassa annetaan tilaa ajankohtaiselle ilmasto- ja luonnonsuojelulle, mutta musiikin ja luonnon suhdetta tarkastellaan myös historian, musiikintutkimuksen ja filosofian näkökulmista. Sarja järjestetään Helanderin säätiön ja DocMus-tohtorikoulun tuella ja tilaisuudet toteutetaan Sibelius-Akatemian tilojen ohella Oodissa, Hakasalmen huvilassa ja Ateneumissa. Tapahtuman sisällön on laatinut työryhmä FT Matti Huttunen, MuT Päivi Järviö ja MuT Eveliina Sumelius-Lindblom.
Keskustelemassa säveltäjä Cecilia Damström, kirjailiija Anni Kytömäki ja musiikkiteknologian tutkija, professori Otso Lähdeoja. Keskustelun moderaattorina toimii musiikintutkija, emeritusprofessori Matti Huttunen.
Esittäjistä
Anni Kytömäki
Luonto, musiikki ja romaani
”Kun ihminen kulkee luonnossa, hän altistuu vapaudelle. Tuulessa tanssiva kuusi, sammalen verhoama kivi, punarinnan laulu tai muu luontokokemus on monesti voima, joka saa mielen hellittämään otteensa todellisuudesta ja käynnistää tarinankerronnan halun.
Toisaalta luontokokemukseen liittyy lumoutumisen lisäksi nykyään myös huolta. Ihmisen aiheuttamat mullistukset pakottavat miettimään, miten selviävät kasvit, sienet ja eläimet, joilla ei tuhon jälkeen ole paikkaa mihin siirtyä. Olen pyrkinyt kanavoimaan huolen toiminnaksi: kirjoitan romaaneja, koska siten on mahdollista eläytyä toisten eliöiden kohtaloihin, kuvata maailmaa muidenkin kuin ihmisten näkökulmasta. Kirjoissani luonto ei ole vain tapahtumapaikka vaan myös aktiivinen toimija, joka vaikuttaa juonenkulkuun.
Vaikka olen kirjailija, sanat tuntuvat usein vierailta. Alussa romaani on aivan muuta materiaa, sillä kertomus syntyy mielessä visuaalisena virtana, jossa näen tarinan henkilöitä ja tapahtumia. Tätä kavalkadia on vaikea alkaa muuntaa sanoiksi, koska sanat ovat paljon karkeampaa ja ahtaampaa ainesta kuin kuvat.
Musiikki on osoittautunut minulle sillaksi, jonka kautta kulkea mielikuvista sanoihin. Ilmaisumuotona musiikki on ikivanha, kun taas kirjoitetut sanat ovat olleet ihmiskunnan käytössä vasta viitisentuhatta vuotta. Ehkä juuri siksi kirjoitusprosessini välttämätön vaihe on tulevan romaanin soittaminen.
Ennen kuin alan kirjoittaa, tutustun tarinaan soittamalla pianolla kappaleita, joiden koen liittyvän kertomuksen henkilöhahmoihin ja juonenkäänteisiin. Kun olen aikani soittanut tarinaa, sen kirjoittaminenkin alkaa tuntua mahdolliselta. Musiikki johdattaa sanojen äärelle, romaanin kokonaisuus hahmottuu, mielikuvat kirkastuvat konkreettiseksi viestiksi.”
Esittely
Anni Kytömäki on hämeenkyröläinen kirjailija, joka on julkaissut kolme romaania: Kultarinnan (2014), Kivitaskun (2017) ja Margaritan (2020). Kytömäen teoksissa ihminen on osa luontoa, ei sen yläpuolella. Uusin romaani Margarita voitti ilmestymisvuonnaan kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Ennen kirjailijaksi päätymistä Kytömäki opiskeli maaseutuyrittäjäksi, luontokartoittajaksi ja hierojaksi, mutta työskenteli näiden ammattien sijaan ympäristöjärjestöissä ja ravintolapianistina.
Otso Lähdeoja
”Elektronisen musiikin ja musiikkiteknologian asiantuntijana kysyn musiikin luontosuhdetta ensisijaisesti luonnon ja kulttuurin, ”luonnollisen luonnon” ja ”teknologisen ihmisen” asetelman kautta. Kulttuuriimme on syvästi juurtunut tämän asetelman dikotominen luonne. Luomiskertomuksen myytissä ihminen on ontologisesti luonnosta eriytetty, antiikin rationaalisessa perinteessä logos erottaa ihmisen luonnosta järjen ja puheen kautta. Modernissa ajattelussa luonto-kulttuuri -dikotomiaa on kuitenkin kyseenalaistettu monelta taholta: neurotieteissä ihminen verkottuu biologisesti ympäristöönsä (Berthoz), fenomenologian näkemyksessä inhimillistä kokemusta ja ympäristöä ei voida erottaa (Merleau-Ponty), toimijaverkkoteoria nostaa esiin erityyppisiä, toisiinsa vaikuttavia toimijuuksia (Latour). Toisaalta teknologia on nähty itsenäisenä voimana (Heidegger) tai ihmisen luontaisena jatkumona (Stiegler) tai niinkin, että antroposeenin ihmisen muokkaama luonto on luontoa sekin (Morton).
Elektroninen musiikki rakentuu koko olemuksellaan teknologian varaan. Tästä syystä teknillisyyden kysymyksen pohtiminen on sille eksistentiaalinen. Toisaalta kaikki soittimet ovat instrumentteja – laitteita tai koneita, olivat ne sitten akustisia tai elektronisia. Teknologia ei rajaudu sähkötekniikan piiriin ja elektronisen musiikin kysymykset ovat relevantteja myös muille musiikki- ja taidekonteksteille.
Nykyhetkessä, jossa digitaalisen muutosaallon horisontti on taittunut, ja alkavan vuosisadan ekologiset, materiaaliset ja kulttuuriset haasteet kirkastuvat yhteisessä tajunnassamme, on elektronisen musiikin yhteisön keskustelu tulevaisuuden näkymistä erityisen vilkasta. Esteettinen praktiikka, joka nojaa kestämättömiin taloudellisiin ja ekologisiin rakenteisiin on ajateltava uudestaan. Miltä sitten voisi kuulostaa ja näyttää luonnon – ja samalla ihmisen -monimuotoisuutta vaaliva musiikki? Minkälaisia ääniä, käytänteitä ja tapahtumia siihen voisi kuulua? Musiikin ekologisen tulevaisuuden kysyminen johdattaa musiikin luonteen, jaetun toimijuuden ja itse taiteen kysymyksien äärelle.”
Esittely
Otso Lähdeoja on musiikkiteknologian tutkija, säveltäjä, äänitaiteilija ja kitaristi. Lähdeoja työskentelee Taideyliopistossa taiteellisen tutkimuksen professorina, toimien taiteen, teknologian ja humanististen tieteiden rajapinnassa. Lähdeoja on väitellyt tohtoriksi Pariisissa, Université Paris 8 / CICM (Centre de recherche en informatique et création musicale). Väitöstutkimuksen aihe oli tietoteknisesti laajennetut soittimet. Väitöksen jälkeen Lähdeoja työskenteli Université de Mons:ssa, Belgiassa, Numédiart-insituutissa digitaalisesti laajennetun kitaran parissa. Vuonna 2013 Lähdeoja oli postdoc-tutkijana Concordia-Universityssä, Montrealissa, Kanadassa. Matralabissa Lähdeojan työ suuntautui sävellykseen ja äänitaiteen installaatioihin. Vuonna 2014 Lähdeoja paluumuutti Suomeen ja toimi Suomen Akatemian tutkijatohtorina vuosina 2014–2017. Vuosina 2016–2018 Lähdeoja johti Taideyliopistoon sijoittunutta Suomen Akatemian Kärkihanketta “Aktiiviakustiikka interaktiivisissa äänentoistojärjestelmissä”, sekä toimi Pohjoismaisen “Active Acoustic Augmented Instruments” -hankkeen johtajana. Vuosina 2018–2020 Lähdeoja johti akatemiatutkijan projektia musiikin intersubjektiivisuuden tutkimuksen parissa.
Cecilia Damström
”Viimeistään neljännessä feministisessä aallossa, posthumanistisessa ekofeminismissä, todetaan että kun oikeasti uskoo intersektionaalisen feminismiin, tasa-arvo koskee kaikkea elävää ja elinympäristöjä, myös luontoa. Usko tasa-arvoon kiteytyy toisin sanoin kiinteästi siihen, että uskomme luonnonsuojelemiseen.
Taiteeni kautta pyrin luomaan tarinoita, emotionaalisia kokemuksia meidän elinympäristöstämme. Uskon että syvä kokemus yhteenkuuluvuudesta niin kuin myös syvä kokemus epäoikeudenmukaisuudesta voi saada meidät toimimaan. Siksi pyrin taiteeni kautta saamaan ihmiset ajattelemaan ja tuntemaan, jotta ajatuksia muutoksesta syntyisi ja tämä johtaisi toimintaan.
Orkesteriteoksessa ICE olen tutkinut soivan orkesterin kautta sulavaa jäätä. Teoksessa kuullaan symmetrisiä kuusiäänisiä sointuja (inspiroituneita jäätyvän veden heksagonisesta muodosta), jotka soitetaan “talviteemana” yhä kiihtyvään tahtiin, kunnes saavutetaan eräänlainen “ekokolapsi”. Teoksen kautta haluan kuitenkin myös luoda toivoa, sillä ihmisten toiminnalla voidaan vielä saada aikaiseksi muutoksia parempaan suuntaan, paluu takaisin talviin, jos toimimme nyt.
Noin 30-minuuttisessa kuoroteoksessa “Requiem for our Earth” käyn läpi monta eri ongelmalähtökohtaa, jotka ovat osasyitä ilmastonmuutokseen: Suomen kaivostoiminta, metsähakkuut, lihansyönti ja korallien kato. Teoksella pyrin luomaan esimerkiksi yhteenkuuluvuutta katoaviin koralleihin.
Koska sellaiset asiat kuin ilmastokriisi tai jään kato ovat monella tapaa niin abstrakteja asioita, että niitä ei välttämättä ole helppo hahmottaa arkisessa elämässämme, on monille ihmisille helppoa suojautua tietotulvasta ja sulkea pois nämä asiat todellisuudestaan. Uskon, että taiteen kautta voimme löytää uusia tapoja käsitellä emotionaalisella ja kollektiivisella tavalla ilmastonmuutosta ja sen aiheuttamia tunteita. Taiteen kautta voimme yhdessä käsitellä tätä historiallista aikakautta, jota käymme läpi. Toivon että musiikin kautta voin edistää emotionaalista sidettä luontoomme: muihin ihmisiin ja eläimiin. Ymmärrys että kaikki olemme yhtä, yksi planeetta, on olennainen havainto jokaiselle ihmiselle. Uskon että siihen havaintoon perustuu halumme auttaa luontoa niin kuin myös toisiamme.”
Esittely
Säveltäjä Cecilia Damströmiä kutsuttiin vuonna 2020 Helsingin Sanomissa “Musiikin Greta Thunbergiksi” ilmasto ja tasa-arvon kannanottojensa vuoksi.
Damström on palkittu säveltäjä sekä kotimaassa että kansainvälisesti, ja hänen orkesteriteoksensa ICE, joka oli Euroopan ympäristöpääkaupunki Lahden tilausteos, voitti vuonna 2022 Teosto-palkinnon. Damströmin orkesteriteoksia on soitettu USA:ssa, Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa; myös suurin osa suomalaisista orkestereista on esittänyt hänen teoksiaan. Vuonna 2019 Damström debytoi Suomen Kansallisoopperassa. Gehrmans Musikförlag on toiminut Damströmin kustantajana vuodesta 2019.
Damström opiskeli Hannu Pohjannoron johdolla Tampereen Ammattikorkeakoulussa ja maisteriopintonsa Luca Francesconin johdolla Malmön Musiikkikorkeakoulussa, Lundin yliopistossa.
Matti Huttunen
Esittely
Matti Huttunen on musiikintutkija, jonka kiinnostuksen kohteita ovat musiikin aate- ja oppihistoria, musiikkifilosofia ja esittävän säveltaiteen historia. Hän opiskeli musiikkitiedettä ja teoreettista filosofiaa Turun yliopistossa ja väitteli tohtoriksi musiikkitieteen alalta vuonna 1993. Hän on suorittanut myös huilunsoiton III kurssitutkinnon Sibelius-Akatemiassa vuonna 1987. Huttunen on työskennellyt mm. Helsingin Konservatorion musiikinhistorian lehtorina ja yliopettajana ja Sibelius-Akatemian esittävän säveltaiteen tutkimuksen professorina. Hän on julkaissut kymmeniä artikkeleita kotimaisissa ja kansainvälisissä julkaisuissa, ja häneltä ilmestyy lähiaikoina esseekokoelma Musiikki, aatteet, historia: tekstejä 1990–2022. Vuonna 2017 hänelle myönnettiin Pro musica -säätiön tunnustuspalkinto.
Lisätiedot: Eveliina Sumelius-Lindblom, eveliina.sumelius-lindblom@uniarts.fi
Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarja
Keväällä 2023 seitsemännen kerran toteutettavan Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarjan teemana on ”musiikin ja luonnon kosketuskohtia”. Sarja pyrkii löytämään uusia näkökulmia tänä päivänä paljon esillä olevaan luontoproblematiikkaan. Sarjassa annetaan tilaa ajankohtaiselle ilmasto- ja luonnonsuojelulle, mutta musiikin ja luonnon suhdetta tarkastellaan myös historian, musiikintutkimuksen ja filosofian näkökulmista. Sarja järjestetään Helanderin säätiön ja DocMus-tohtorikoulun tuella ja tilaisuudet toteutetaan Sibelius-Akatemian tilojen ohella Oodissa, Hakasalmen huvilassa ja Ateneumissa. Tapahtuman sisällön on laatinut työryhmä FT Matti Huttunen, MuT Päivi Järviö ja MuT Eveliina Sumelius-Lindblom.