Kathleen Weidenfeller: Returning Flutists: Developing Improvisational Rehearsal Techniques for an Ensemble of Non-professional Flutists Returning to a Musical Practice
- Tutkinnon taiteelliset osiot arvioinut lautakunta: Olli Vartiainen, Sophie Dufeutrelle, Teemu Kide, Annikka Konttori-Gustafsson
- Tarkastaja: Prof. Carla Rees
- Kirjallisen työn tarkastajat: prof. Carla Rees, DMA Korinne Smith
- Tilaisuuden valvoja: Tuire Kuusi
Tilaisuus on englanninkielinen.
Abstrakti
Tämä projekti on tehty Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulun soveltajakoulutuksessa. Projektin tarkoituksena on ollut luoda käsikirja sellaisille huiluyhtyeiden johtajille, jotka työskentelevät palaavien huilistien parissa. Käsikirja sisältää tietoa aikuisista oppijoina sekä yleistä tietoa järjestelyistä ja taidoista, joita johtajien tulisi kehittää itselleen tehdessä töitä tämän kaltaisten yhtyeiden parissa. Tämän lisäksi projekti esittelee luodut improvisatoriset harjoitukset, ja sen reflektiivisen tavan, jolla olen soveltanut näitä harjoituksia yhtyeiden kanssa.
Olen tutkinut tätä projektia varten aikuiskoulutukseen, motivaatioon sekä sosiaaliseen oppimiseen liittyviä teorioita luodakseni kannustavan ja tukea antavan ympäristön huilunsoiton pariin palaaville soittajille, kuten projektin raportista käy ilmi. Raportin sisäinen narratiivi esittelee kuuden vuoden ajalta palaavien huilunsoittajien muodostaman yhtyeen Helsingin Huiluorkesterin kehitystä, omaa kehitystäni yhtyeen johtajana, sekä improvisatoristen harjoitustekniikoiden kehitystä. Projektin aikana luodut improvisatoriset harjoitukset on luotu sellaisista lähteistä, joissa improvisointia on käytetty musiikkipedagogiikan osana tai yhteisöllisyyden rakentajana. Nämä lähteet ovat teatteri-improvisaatio, trans-stylististinen improvisointi (Edward Sarathin kuvailemana), sekä Dalcrozen kehittämä eurytmia. Näitä harjoituksia on muokattu ja sovellettu projektin aikana täyttämään tämän yhtyeen tarpeet. Oma kehitykseni johtajana on ollut tärkeä osa tätä projektia. Sen lisäksi, että tämä kehitys on vaikuttanut itse harjoittelutekniikoihin, se on vaikuttanut myös käsikirjan sisältämään materiaaliin. Tämä materiaali sisältää muun muassa selityksen teknisten johtamistaitojen, sosiaalisten taitojen sekä järjestelytaitojen tärkeydestä toimivan yhtyeen rakentamisessa.
Tavoitteellisten ajattelutapojen, aikuisten transformatiivisten oppimistapojen teorioiden sekä sosiaalisen oppimisen teorian ymmärtäminen on auttanut minua hahmottamaan palaavan huilistin tarpeet, sekä opettanut minua mukauttamaan harjoitustekniikat niihin tarpeisiin. Näihin teorioihin pohjautuen, selitän projektissani miten Helsingin Huiluorkesterin oppimisen yhteisö muodostui, ja miten jokainen palanneista huilisteista pystyi hyödyntämään sekä formaaleja että ei-formaaleja opetusmateriaaleja harjoitusten aikana. Harjoitustekniikoiden tehokkuus tuli hyvin esille Helsingin Huiluorkesterin esittämässä Linnunlaulu-konsertissa. Konsertin ohjelma sisälsi huiluorkesterille sävellettyjä teoksia, joissa on käytetty improvisatorisia elementtejä sekä “laajennettuja” huilunsoiton tekniikoita. Kaksi esitetyistä teoksista oli tilattu tätä konserttia varten. Raporttia kirjoittaessa käytetty data on kerätty harjoituspäiväkirjasta, joka sisältää omia näkemyksiäni harjoituksista ja konserteista, sekä kommenteja yhtyeen huilisteilta. Projektin aikana myöhemmät konserttiin tähtäävät harjoitukset nauhoitettiin videolle. Tämän lisäksi Linnunlaulu-konserttiperiodiin osallistuneet huilistit vastasivat kyselyihin liittyen periodiin.
Lisätietoja
Kathleen Weidenfeller
kathleen.weidenfeller@uniarts.fi
- Tutkinnon taiteelliset osiot arvioinut lautakunta: Olli Vartiainen, Sophie Dufeutrelle, Teemu Kide, Annikka Konttori-Gustafsson
- Tarkastaja: Prof. Carla Rees
- Kirjallisen työn tarkastajat: prof. Carla Rees, DMA Korinne Smith
- Tilaisuuden valvoja: Tuire Kuusi
Tilaisuus on englanninkielinen.
Abstrakti
Tämä projekti on tehty Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulun soveltajakoulutuksessa. Projektin tarkoituksena on ollut luoda käsikirja sellaisille huiluyhtyeiden johtajille, jotka työskentelevät palaavien huilistien parissa. Käsikirja sisältää tietoa aikuisista oppijoina sekä yleistä tietoa järjestelyistä ja taidoista, joita johtajien tulisi kehittää itselleen tehdessä töitä tämän kaltaisten yhtyeiden parissa. Tämän lisäksi projekti esittelee luodut improvisatoriset harjoitukset, ja sen reflektiivisen tavan, jolla olen soveltanut näitä harjoituksia yhtyeiden kanssa.
Olen tutkinut tätä projektia varten aikuiskoulutukseen, motivaatioon sekä sosiaaliseen oppimiseen liittyviä teorioita luodakseni kannustavan ja tukea antavan ympäristön huilunsoiton pariin palaaville soittajille, kuten projektin raportista käy ilmi. Raportin sisäinen narratiivi esittelee kuuden vuoden ajalta palaavien huilunsoittajien muodostaman yhtyeen Helsingin Huiluorkesterin kehitystä, omaa kehitystäni yhtyeen johtajana, sekä improvisatoristen harjoitustekniikoiden kehitystä. Projektin aikana luodut improvisatoriset harjoitukset on luotu sellaisista lähteistä, joissa improvisointia on käytetty musiikkipedagogiikan osana tai yhteisöllisyyden rakentajana. Nämä lähteet ovat teatteri-improvisaatio, trans-stylististinen improvisointi (Edward Sarathin kuvailemana), sekä Dalcrozen kehittämä eurytmia. Näitä harjoituksia on muokattu ja sovellettu projektin aikana täyttämään tämän yhtyeen tarpeet. Oma kehitykseni johtajana on ollut tärkeä osa tätä projektia. Sen lisäksi, että tämä kehitys on vaikuttanut itse harjoittelutekniikoihin, se on vaikuttanut myös käsikirjan sisältämään materiaaliin. Tämä materiaali sisältää muun muassa selityksen teknisten johtamistaitojen, sosiaalisten taitojen sekä järjestelytaitojen tärkeydestä toimivan yhtyeen rakentamisessa.
Tavoitteellisten ajattelutapojen, aikuisten transformatiivisten oppimistapojen teorioiden sekä sosiaalisen oppimisen teorian ymmärtäminen on auttanut minua hahmottamaan palaavan huilistin tarpeet, sekä opettanut minua mukauttamaan harjoitustekniikat niihin tarpeisiin. Näihin teorioihin pohjautuen, selitän projektissani miten Helsingin Huiluorkesterin oppimisen yhteisö muodostui, ja miten jokainen palanneista huilisteista pystyi hyödyntämään sekä formaaleja että ei-formaaleja opetusmateriaaleja harjoitusten aikana. Harjoitustekniikoiden tehokkuus tuli hyvin esille Helsingin Huiluorkesterin esittämässä Linnunlaulu-konsertissa. Konsertin ohjelma sisälsi huiluorkesterille sävellettyjä teoksia, joissa on käytetty improvisatorisia elementtejä sekä “laajennettuja” huilunsoiton tekniikoita. Kaksi esitetyistä teoksista oli tilattu tätä konserttia varten. Raporttia kirjoittaessa käytetty data on kerätty harjoituspäiväkirjasta, joka sisältää omia näkemyksiäni harjoituksista ja konserteista, sekä kommenteja yhtyeen huilisteilta. Projektin aikana myöhemmät konserttiin tähtäävät harjoitukset nauhoitettiin videolle. Tämän lisäksi Linnunlaulu-konserttiperiodiin osallistuneet huilistit vastasivat kyselyihin liittyen periodiin.
Lisätietoja
Kathleen Weidenfeller
kathleen.weidenfeller@uniarts.fi