Emilia Lajunen: Kylällinen riivattuja pelimanneja – arkistotallenteet ja samanaikainen tanssiminen ja soittaminen muusikon ilmaisun laajentajina
Lajusen tohtoritutkinto tuo näkökulmia nykypäivän kansanmuusikkouden tutkimiseen
Tohtorintutkinnon otsikko: Kylällinen riivattuja pelimanneja – arkistotallenteet ja samanaikainen tanssiminen ja soittaminen muusikon ilmaisun laajentajina
Tutkielman tarkastajat: Musiikin tohtori Piia Kleemola-Välimäki, dosentti Petri Hoppu
Taiteelliset opinnäytteet arvioinut lautakunta: Musiikin tohtori Maija Karhinen-Ilo, Doctor of Music Lori Watson, viulutaiteilija Arto Järvelä, tanssitaiteen tohtori Soile Lahdenperä, professori Kristiina Ilmonen
Tarkastustilaisuuden valvoja: Dosentti Saijaleena Rantanen
Tilaisuuden ohjelma
Tilaisuuden avaus
Lectio praecursoria
Lausunto taiteellisesta opinnäytteestä: Maija Karhinen-Ilo
Lausunto tutkielmasta: Piia Kleemola Välimäki & Petri Hoppu
Keskustelu
Loppulausunnot
Yleisökysymykset
Tilaisuuden päätös
Kuvaus tutkinnon taiteellisesta osiosta
Tohtorintutkintoni Kylällinen riivattuja pelimanneja – arkistotallenteet ja samanaikainen tanssiminen ja soittaminen muusikon ilmaisun laajentajina opinnäytteeseen sisältyy neljä taiteellista osiota – Artjamei – riitit ja liike (2017), Katrillia kahdessa ajassa (2018), Mytty-iltamat (2018) ja Vainaan perua (2020) – sekä kirjallinen tutkielma. Tutkinnon liitteenä on myös soololevy Vainaan perua: Satavuotinen sakka (2023), joka on tallenne tutkinnon yhteydessä syntyneestä musiikista. Keskityin näissä esityksissä taiteen ja samanaikaisen soittamisen ja tanssimisen avulla tutkimaan, miten muusikko ilmaisee itseään – soittaen, esiintyen ja tanssien – nimenomaan liikkeen ja soiton näkökulmasta. Laajensin musiikillista ilmaisua tekemällä produktioita, joissa käytin minulle muusikkona uusia esityksellisiä keinoja kuten liike, tanssi ja puhe näyttämöllisessä kontekstissa.
Tutkin soittaen ja tanssien kansanmusiikin historiallisten kerrostumien, vanhemman ja uudemman perinteen, väliin jäävää välimuotoista musiikkia. Taiteellisiin osioihin valmistamani musiikin historiallisen välimuotoisuuden aste ja muoto vaihteli osiosta toiseen, mutta ensimmäisestä neljänteen osioon on nähtävissä kehityksellinen kaari. Lisääntynyt musiikin välimuotoisuus tulee esille muunteluna, musiikin hybridisenä estetiikkana, pidempinä kehittelynä sekä vanhemman ja uudemman perinteen estetiikan hyödyntämisenä luovasti niin tanssissa kuin soitossa.
Artjamei – riitit ja liike (2017) -esityksen idea oli tanssillisuuden tutkimisessa ja liikkeen ja tanssin vaikutuksessa musiikkiin ja soittamiseeni. Esityksessä syvennyin musiikin ja liikkeen vuoropuhelun ilmentämiseen esiintymisessäni ja kokonaisvaltaiseen ilmaisuun, johon kuuluvat hiljainen haltioituminen, tietoisemmin ulospäin esiintyminen ja kehontietoisuus.
Toinen taiteellinen osio Katrillia kahdessa ajassa (2018) pureutui kuunteluun ja liikkeestä vaikuttumiseen soitossa ja tanssimisessa. Artjameista alkanut työskentely yhden tanssijan kanssa laajeni kattamaan toimimisen tanssiryhmän jäsenenä ja suhteessa useampaan tanssijaan. Pääasiassa tanssijoista koostuvan työryhmän kanssa pohdimme myös suhdetta perinteeseen niin tanssimisessa kuin musiikissa.
Mytty-iltamissa (2018) tutkin teatteri-ilmaisun ja nukketeatterin estetiikan vaikutusta muusikkouteeni ja suhdettani perinteeseen mielikuvituksen ja tarinan kerronnan lähteenä. Liikkeen, puheen ja soiton yhdistämisellä työstin muusikon ilmaisua. Esityksen prosessissa pohdin tietoisuutta uuden ja vanhan perinteen rajapinnoista ja musiikillisesta hyödyntämisestä.
Viimeinen taiteellisista osioista oli Vainaan perua (2020), jonka tutkimuskohteita oli kaksi: henkilö Herman Saxberg ja käsite perintö. Tutkin taiteellani ja musiikillani mitä kaikkea olen perinyt klarinettipelimannilta ja arkkiveisujen kirjoittajalta isoisäni isoisältä Pilli-Hermannilta. Perintönä ovat myös arkistosta poimitut sävelmät, laulujen tekstit ja kaikki se emootio ja tieto mikä näitä ympäröi. Esityksen tutkimuskohteena oli soiton ja liikkeen suhde: se mitä syntyy, kun otetaan keho musiikin lähtökohdaksi. Vainaan perua -prosessissa on nähtävissä myös samanaikaisen soiton ja liikkeen eri mahdollisuudet muusikkokeskeisessä työskentelyssä.
Taiteellisissa osioissa toimin muusikkona, säveltäjänä, sovittajana, tanssijana, näyttelijänä ja laulajana, yhdistäen näitä välillä samanaikaiseen toimintaan. Se, mistä muodostui taiteelliselle tutkimukselleni oleellista ja kiinnostavinta, kiteytyi Vainaan perua -esityksessä: mitä pitkän estetiikan ja pelimannimusiikin sekä tanssin ja liikkeen leikkauspinnoissa tapahtui tai oli tapahtumatta. Olennaista oli myös se, mitä näiden kaikkien neljän elementin risteyksissä tapahtui tai oli tapahtumatta.
Tutkielman tiivistelmä
Tohtorintutkintoni Kylällinen riivattuja pelimanneja – arkistotallenteet ja samanaikainen tanssiminen ja soittaminen muusikon ilmaisun laajentajina opinnäytteeseen sisältyy neljä taiteellista osiota – Artjamei – riitit ja liike (2017), Katrillia kahdessa ajassa (2018), Mytty-iltamat (2018) ja Vainaan perua (2020) – sekä tämä kirjallinen tutkielma. Tutkinnon liitteenä on myös soololevy Vainaan perua: Satavuotinen sakka (2023), joka on tallenne tutkinnon yhteydessä syntyneestä musiikista.
Tutkimukseni on käytäntölähtöinen taiteellinen tutkimus, joka keskittyy arkistosävelmien ja muun aikalaistiedon rooliin historiatietoisen, tanssivan muusikko-säveltäjän praktiikassa ja tuo siten uuden näkökulman nykypäivän kansanmuusikkouden tutkimukseen. Keskeistä tutkimuksessani on muusikon samanaikainen soittaminen ja tanssiminen sekä monikanavainen kuuntelu, joka on tunnistamani soittamisen ja tanssimisen yhdistämiseen liittyvä ilmiö. Musiikin ja tanssin suhdetta muusikon kokemuksena tarkastellessaan tutkimus tarjoaa puheenvuoron myös koreomusikologian tutkimuskenttään. Muita tutkimuksen läpileikkaavia teemoja ovat suomalaisen kansanmusiikin vanhan ja uudemman perinteen väliin sijoittuva murros eli välimuotoisuus sekä uuden musiikin säveltäminen historiatietoisessa vuorovaikutuksessa erityisesti keskisuomalaisen arkistomateriaalin kanssa. Tutkimus nosti esiin myös sukupuolen ja sukupuoliroolien merkityksen kansanmusiikin historiallisessa kontekstissa sekä niiden vaikutuksen nykypäivän kansanmuusikkoon.
Tutkimustehtävänäni oli tarkastella, miten muusikkous ja taiteellinen ilmaisu kehittyvät samanaikaisesti soittamalla ja tanssimalla ja minkälaisia musiikillisia ja taiteellisia ilmiöitä tähän liittyy. Tutkin muun muassa sitä, miten musiikillinen aineisto muuttuu ja muovautuu, kun se on kontaktissa liikkeeseen tanssivan muusikon soittaessa. Tutkimusmenetelmäni nousevat sekä säveltävän, soittavan, laulavan ja tanssivan kansanmuusikon praktiikasta että taiteellisen tutkimuksen perinteestä: olen perehtynyt syvällisesti valitsemaani arkistomateriaaliin ja käyttänyt sitä eri tavoin oman musiikkini inspiraationa ja materiaalina. Ensisijainen tutkimusmenetelmäni on ollut tehdä tutkimiini arkistosävelmiin nojautuen taiteellisia esityksiä, joissa sekä soitan että tanssin tai liikun samanaikaisesti ja joiden musiikin luon improvisoimalla ja säveltämällä. Taiteelliset osiot ovat toimineet tutkimuksen aineistona, menetelmänä ja osin tuloksena.
Tässä tutkielmassa avaan taiteellisessa työskentelyssä syntyneitä havaintoja ja erityisesti tutkimuksessa käyttämiäni ja kehittämiäni kolmea metodia: arkistomateriaalin kanssa työskentelyä, kansanmusiikin ”pitkän estetiikan” muuntelumetodia sekä harjoitteita samanaikaisen soittamisen ja tanssimisen omaksumiseen.
Tutkimus antaa nykypäivän kansanmusiikin ammattilaiselle uuden näkökulman historiatietoiseen taiteelliseen työskentelyyn. Tällainen tutkiva työskentelytapa mahdollistaa perinteenkantajuuden syntymisen uudessa, akateemisessa kontekstissa. Tutkimus liittyy keskusteluun muusikon ilmaisusta ja sen kehittymisestä sekä kehollisten harjoitteiden ja kokemusten vaikutuksesta muusikkouteen. Se tuo näkyviin kansanmusiikin elävän perinteen ja nykypäivän ja kuvaa menetelmiä, joilla nykypäivän muusikko pystyy liittymään osaksi perinteen ketjua.
Emilia Lajunen
”Soittaa kuin kylällinen riivattuja pelimanneja”, kirjoitti Helsingin Sanomat Emilia Lajusesta.
Lajunen (s. 1979, Suolahti) on ammattikansanmuusikko, joka tunnetaan syvästä perinteentuntemuksesta, omaäänisestä sovitustyylistä ja intensiivistä läsnäolosta lavalla. Hän valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 2007 ja toimii Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa viulun vastuuopettajana. Viisikielisen viulun lisäksi Lajunen soittaa avainviulua, kontrabasharpaa ja laulaa. Hänen ohjelmistossaan yhdistyvät pohjoismainen pelimanniperinne, arkaaiset kantele- ja jouhikkosävelmät, arkkiveisut ja balladit.
Soolona ja yhtyeidensä kanssa Lajunen on mm. kahdesti voittanut arvostetun Konsta Jylhä -kilpailun, saanut Etno-Emman (Juuri & Juuri), ollut Teosto-palkinto-ehdokkaana (Juuri & Juuri) ja menestynyt NORD08-soolokilpailussa. Lajusen soololevy Turkoosi polkupyörä (Texicalli, 2012) sai erinomaiset arvostelut Suomessa ja kansainvälisesti. Emilia Lajusen toisen soololevyn Vainaan perua: Satavuotinen sakka julkaisi 2023 saksalainen Nordic Notes.
Tärkeitä projekteja ovat olleet Vainaan perua -esitys (2020) tanssivalla muusikkoduolla Eero Grundströmin kanssa (koreografi Marjo Kuusela). Nyckelharpa & Urut -konsertissa (2008) Lajunen esiintyi yhdessä urkuri Ville Urposen kanssa esittäen mm. Veli Kujalan, Kirmo Lintisen ja Eero Grundströmin musiikkia. Lajunen toimi tanssivana muusikkona ja säveltäjänä yhdessä Eero Grundströmin kanssa Kulkue – Parad – Parade -teoksessa (2022) Tanssintalossa. Vuonna 2015 Lajunen teki yhdessä toimittaja Kare Eskolan kanssa hiilidioksipäästöttömän Emilia Lajunen Bike Tourin soittaen 40 konserttia ympäri Suomea.
Emilia Lajusen yhtyeitä ovat Juuri & Juuri, Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala, Suo ja Ritva Nero.
Lisätietoja
Emilia Lajunen
emilia.lajunen@uniarts.fi
Tohtorintutkinnon otsikko: Kylällinen riivattuja pelimanneja – arkistotallenteet ja samanaikainen tanssiminen ja soittaminen muusikon ilmaisun laajentajina
Tutkielman tarkastajat: Musiikin tohtori Piia Kleemola-Välimäki, dosentti Petri Hoppu
Taiteelliset opinnäytteet arvioinut lautakunta: Musiikin tohtori Maija Karhinen-Ilo, Doctor of Music Lori Watson, viulutaiteilija Arto Järvelä, tanssitaiteen tohtori Soile Lahdenperä, professori Kristiina Ilmonen
Tarkastustilaisuuden valvoja: Dosentti Saijaleena Rantanen
Tilaisuuden ohjelma
Tilaisuuden avaus
Lectio praecursoria
Lausunto taiteellisesta opinnäytteestä: Maija Karhinen-Ilo
Lausunto tutkielmasta: Piia Kleemola Välimäki & Petri Hoppu
Keskustelu
Loppulausunnot
Yleisökysymykset
Tilaisuuden päätös
Kuvaus tutkinnon taiteellisesta osiosta
Tohtorintutkintoni Kylällinen riivattuja pelimanneja – arkistotallenteet ja samanaikainen tanssiminen ja soittaminen muusikon ilmaisun laajentajina opinnäytteeseen sisältyy neljä taiteellista osiota – Artjamei – riitit ja liike (2017), Katrillia kahdessa ajassa (2018), Mytty-iltamat (2018) ja Vainaan perua (2020) – sekä kirjallinen tutkielma. Tutkinnon liitteenä on myös soololevy Vainaan perua: Satavuotinen sakka (2023), joka on tallenne tutkinnon yhteydessä syntyneestä musiikista. Keskityin näissä esityksissä taiteen ja samanaikaisen soittamisen ja tanssimisen avulla tutkimaan, miten muusikko ilmaisee itseään – soittaen, esiintyen ja tanssien – nimenomaan liikkeen ja soiton näkökulmasta. Laajensin musiikillista ilmaisua tekemällä produktioita, joissa käytin minulle muusikkona uusia esityksellisiä keinoja kuten liike, tanssi ja puhe näyttämöllisessä kontekstissa.
Tutkin soittaen ja tanssien kansanmusiikin historiallisten kerrostumien, vanhemman ja uudemman perinteen, väliin jäävää välimuotoista musiikkia. Taiteellisiin osioihin valmistamani musiikin historiallisen välimuotoisuuden aste ja muoto vaihteli osiosta toiseen, mutta ensimmäisestä neljänteen osioon on nähtävissä kehityksellinen kaari. Lisääntynyt musiikin välimuotoisuus tulee esille muunteluna, musiikin hybridisenä estetiikkana, pidempinä kehittelynä sekä vanhemman ja uudemman perinteen estetiikan hyödyntämisenä luovasti niin tanssissa kuin soitossa.
Artjamei – riitit ja liike (2017) -esityksen idea oli tanssillisuuden tutkimisessa ja liikkeen ja tanssin vaikutuksessa musiikkiin ja soittamiseeni. Esityksessä syvennyin musiikin ja liikkeen vuoropuhelun ilmentämiseen esiintymisessäni ja kokonaisvaltaiseen ilmaisuun, johon kuuluvat hiljainen haltioituminen, tietoisemmin ulospäin esiintyminen ja kehontietoisuus.
Toinen taiteellinen osio Katrillia kahdessa ajassa (2018) pureutui kuunteluun ja liikkeestä vaikuttumiseen soitossa ja tanssimisessa. Artjameista alkanut työskentely yhden tanssijan kanssa laajeni kattamaan toimimisen tanssiryhmän jäsenenä ja suhteessa useampaan tanssijaan. Pääasiassa tanssijoista koostuvan työryhmän kanssa pohdimme myös suhdetta perinteeseen niin tanssimisessa kuin musiikissa.
Mytty-iltamissa (2018) tutkin teatteri-ilmaisun ja nukketeatterin estetiikan vaikutusta muusikkouteeni ja suhdettani perinteeseen mielikuvituksen ja tarinan kerronnan lähteenä. Liikkeen, puheen ja soiton yhdistämisellä työstin muusikon ilmaisua. Esityksen prosessissa pohdin tietoisuutta uuden ja vanhan perinteen rajapinnoista ja musiikillisesta hyödyntämisestä.
Viimeinen taiteellisista osioista oli Vainaan perua (2020), jonka tutkimuskohteita oli kaksi: henkilö Herman Saxberg ja käsite perintö. Tutkin taiteellani ja musiikillani mitä kaikkea olen perinyt klarinettipelimannilta ja arkkiveisujen kirjoittajalta isoisäni isoisältä Pilli-Hermannilta. Perintönä ovat myös arkistosta poimitut sävelmät, laulujen tekstit ja kaikki se emootio ja tieto mikä näitä ympäröi. Esityksen tutkimuskohteena oli soiton ja liikkeen suhde: se mitä syntyy, kun otetaan keho musiikin lähtökohdaksi. Vainaan perua -prosessissa on nähtävissä myös samanaikaisen soiton ja liikkeen eri mahdollisuudet muusikkokeskeisessä työskentelyssä.
Taiteellisissa osioissa toimin muusikkona, säveltäjänä, sovittajana, tanssijana, näyttelijänä ja laulajana, yhdistäen näitä välillä samanaikaiseen toimintaan. Se, mistä muodostui taiteelliselle tutkimukselleni oleellista ja kiinnostavinta, kiteytyi Vainaan perua -esityksessä: mitä pitkän estetiikan ja pelimannimusiikin sekä tanssin ja liikkeen leikkauspinnoissa tapahtui tai oli tapahtumatta. Olennaista oli myös se, mitä näiden kaikkien neljän elementin risteyksissä tapahtui tai oli tapahtumatta.
Tutkielman tiivistelmä
Tohtorintutkintoni Kylällinen riivattuja pelimanneja – arkistotallenteet ja samanaikainen tanssiminen ja soittaminen muusikon ilmaisun laajentajina opinnäytteeseen sisältyy neljä taiteellista osiota – Artjamei – riitit ja liike (2017), Katrillia kahdessa ajassa (2018), Mytty-iltamat (2018) ja Vainaan perua (2020) – sekä tämä kirjallinen tutkielma. Tutkinnon liitteenä on myös soololevy Vainaan perua: Satavuotinen sakka (2023), joka on tallenne tutkinnon yhteydessä syntyneestä musiikista.
Tutkimukseni on käytäntölähtöinen taiteellinen tutkimus, joka keskittyy arkistosävelmien ja muun aikalaistiedon rooliin historiatietoisen, tanssivan muusikko-säveltäjän praktiikassa ja tuo siten uuden näkökulman nykypäivän kansanmuusikkouden tutkimukseen. Keskeistä tutkimuksessani on muusikon samanaikainen soittaminen ja tanssiminen sekä monikanavainen kuuntelu, joka on tunnistamani soittamisen ja tanssimisen yhdistämiseen liittyvä ilmiö. Musiikin ja tanssin suhdetta muusikon kokemuksena tarkastellessaan tutkimus tarjoaa puheenvuoron myös koreomusikologian tutkimuskenttään. Muita tutkimuksen läpileikkaavia teemoja ovat suomalaisen kansanmusiikin vanhan ja uudemman perinteen väliin sijoittuva murros eli välimuotoisuus sekä uuden musiikin säveltäminen historiatietoisessa vuorovaikutuksessa erityisesti keskisuomalaisen arkistomateriaalin kanssa. Tutkimus nosti esiin myös sukupuolen ja sukupuoliroolien merkityksen kansanmusiikin historiallisessa kontekstissa sekä niiden vaikutuksen nykypäivän kansanmuusikkoon.
Tutkimustehtävänäni oli tarkastella, miten muusikkous ja taiteellinen ilmaisu kehittyvät samanaikaisesti soittamalla ja tanssimalla ja minkälaisia musiikillisia ja taiteellisia ilmiöitä tähän liittyy. Tutkin muun muassa sitä, miten musiikillinen aineisto muuttuu ja muovautuu, kun se on kontaktissa liikkeeseen tanssivan muusikon soittaessa. Tutkimusmenetelmäni nousevat sekä säveltävän, soittavan, laulavan ja tanssivan kansanmuusikon praktiikasta että taiteellisen tutkimuksen perinteestä: olen perehtynyt syvällisesti valitsemaani arkistomateriaaliin ja käyttänyt sitä eri tavoin oman musiikkini inspiraationa ja materiaalina. Ensisijainen tutkimusmenetelmäni on ollut tehdä tutkimiini arkistosävelmiin nojautuen taiteellisia esityksiä, joissa sekä soitan että tanssin tai liikun samanaikaisesti ja joiden musiikin luon improvisoimalla ja säveltämällä. Taiteelliset osiot ovat toimineet tutkimuksen aineistona, menetelmänä ja osin tuloksena.
Tässä tutkielmassa avaan taiteellisessa työskentelyssä syntyneitä havaintoja ja erityisesti tutkimuksessa käyttämiäni ja kehittämiäni kolmea metodia: arkistomateriaalin kanssa työskentelyä, kansanmusiikin ”pitkän estetiikan” muuntelumetodia sekä harjoitteita samanaikaisen soittamisen ja tanssimisen omaksumiseen.
Tutkimus antaa nykypäivän kansanmusiikin ammattilaiselle uuden näkökulman historiatietoiseen taiteelliseen työskentelyyn. Tällainen tutkiva työskentelytapa mahdollistaa perinteenkantajuuden syntymisen uudessa, akateemisessa kontekstissa. Tutkimus liittyy keskusteluun muusikon ilmaisusta ja sen kehittymisestä sekä kehollisten harjoitteiden ja kokemusten vaikutuksesta muusikkouteen. Se tuo näkyviin kansanmusiikin elävän perinteen ja nykypäivän ja kuvaa menetelmiä, joilla nykypäivän muusikko pystyy liittymään osaksi perinteen ketjua.
Emilia Lajunen
”Soittaa kuin kylällinen riivattuja pelimanneja”, kirjoitti Helsingin Sanomat Emilia Lajusesta.
Lajunen (s. 1979, Suolahti) on ammattikansanmuusikko, joka tunnetaan syvästä perinteentuntemuksesta, omaäänisestä sovitustyylistä ja intensiivistä läsnäolosta lavalla. Hän valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 2007 ja toimii Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa viulun vastuuopettajana. Viisikielisen viulun lisäksi Lajunen soittaa avainviulua, kontrabasharpaa ja laulaa. Hänen ohjelmistossaan yhdistyvät pohjoismainen pelimanniperinne, arkaaiset kantele- ja jouhikkosävelmät, arkkiveisut ja balladit.
Soolona ja yhtyeidensä kanssa Lajunen on mm. kahdesti voittanut arvostetun Konsta Jylhä -kilpailun, saanut Etno-Emman (Juuri & Juuri), ollut Teosto-palkinto-ehdokkaana (Juuri & Juuri) ja menestynyt NORD08-soolokilpailussa. Lajusen soololevy Turkoosi polkupyörä (Texicalli, 2012) sai erinomaiset arvostelut Suomessa ja kansainvälisesti. Emilia Lajusen toisen soololevyn Vainaan perua: Satavuotinen sakka julkaisi 2023 saksalainen Nordic Notes.
Tärkeitä projekteja ovat olleet Vainaan perua -esitys (2020) tanssivalla muusikkoduolla Eero Grundströmin kanssa (koreografi Marjo Kuusela). Nyckelharpa & Urut -konsertissa (2008) Lajunen esiintyi yhdessä urkuri Ville Urposen kanssa esittäen mm. Veli Kujalan, Kirmo Lintisen ja Eero Grundströmin musiikkia. Lajunen toimi tanssivana muusikkona ja säveltäjänä yhdessä Eero Grundströmin kanssa Kulkue – Parad – Parade -teoksessa (2022) Tanssintalossa. Vuonna 2015 Lajunen teki yhdessä toimittaja Kare Eskolan kanssa hiilidioksipäästöttömän Emilia Lajunen Bike Tourin soittaen 40 konserttia ympäri Suomea.
Emilia Lajusen yhtyeitä ovat Juuri & Juuri, Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala, Suo ja Ritva Nero.
Lisätietoja
Emilia Lajunen
emilia.lajunen@uniarts.fi