Analia Capponi-Savolainen: Lasten laulamisen ekologiat
Väitöskirjan otsikko: Children’s singing ecologies in culturally diversifying Finnish schools and society
- Vastaväittäjä: Professor Margaret Barrett (Monash University, Australia)
- Väitöskirjan esitarkastajat: Professori emerita Inkeri Ruokonen (Turun yliopisto), Professori Margaret Barrett (Monash University, Australia)
- Kustos: Professori Heidi Westerlund (Taideyliopisto)
Tilaisuus on englanninkielinen.
Ohjelma
- Tilaisuuden avaus
- Lectio Praecursoria
- Vastaväittäjän lausunto
- Väitöskirjan tarkastus
- Vastaväittäjän loppulausunto
- Yleisön kysymykset
- Tilaisuuden päätös
Tiivistelmä
Lasten laulamista on musiikkikasvatuksessa tutkittu viime vuosikymmeninä laajasti. Tällöin on korostettu laulutaitojen tehokasta kehittämistä ja laulupedagogiikkaa sekä lähestytty lasten kulttuureja lauluohjelmistojen näkökulmasta. Pienten lasten itse laulamiselleen antamista merkityksistä ja heidän laulukokemuksistaan yhä monikulttuurisemmissa kasvatuksellisissa konteksteissa tiedetään kuitenkin vain vähän. Tiedon vajaavaisuus on hämmästyttävää ottaen huomioon, että maailmanlaajuiset (esim. YK:n lapsen oikeuksien sopimus) ja kansalliset politiikat (Suomen kansallinen lapsistrategia) kannustavat yhteiskuntia huomioimaan paremmin lasten näkökulman lasten elämää koskevassa päätöksenteossa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta ymmärrystä pienten lasten laulamisesta kehittämällä monitieteistä laulamisen ekologian käsitettä sekä tuomalla esiin että laulamisella koulussa voi olla musiikillista oppimista ja lauluilmaisua paljon laajempi merkitys. Uuden tiedon tarvetta lähestytään tutkimuksessa kysymällä: Mitä merkityksiä lapset antavat laulamiselle omissa toimintaympäristöissään?
Ekologinen viitekehys lasten laulamisen tarkasteluun rakennettiin neljän toisiinsa liittyvän ulottuvuuden avulla: 1) lasten kasvuympäristö ja siihen liittyvät prosessit eksistentiaalisena kysymyksenä, 2) lapsen ääni sekä tilan tuottaminen ja valtasuhteet lasten arjessa, 3) ekologinen toimijuus ja laulaminen tarjoumana (affordance), sekä 4) sosiaalis-ekologinen systeemiajattelu, jossa koulu voidaan ymmärtää ”siltaorganisaationa” kulttuurisesti monimuotoistuvassa yhteiskunnassa. Lapsuuden tutkimuksesta lainattua lasten tilan käsitettä hyödynnettiin käsitteellistämään laulamisen tilan käsitettä, joka mahdollistaa laulamisen ekologisen ymmärryksen ja laulamisen tarkastelun mahdollisena tarjoumana koulun kontekstissa. Tapaustutkimuksen empiirinen materiaali kerättiin etnografista tutkimusotetta noudattaen puolistrukturoiduissa haastatteluissa 6–7-vuotiaita ensimmäisen luokan oppilaiden (N=22) ja heidän opettajiensa (N=4) kanssa yhdessä kulttuurisesti monimuotoisessa koulussa Suomen pääkaupunkiseudulla. Empiirinen materiaali sisälsi lisäksi tutkijan havaintoja ja tutkimuspäiväkirjan. Narratiiviset analyysimenetelmät yhdistettiin temaattiseen analyysiin ekologisessa viitekehyksessä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että jo ensimmäisen luokan oppilaat tiedostavat laulamisen yhteydet heidän sosiaalisekologisiin suhteisiinsa ja että he kykenevät verbalisoimaan kokemuksiaan. Tutkimus osoittaa, että lapset toimivat julkisen ja yksityisen laulamisen tiloissa ja luovat laulamalla luottamuksen ja vapauden tiloja. Lapset luovat laulamisen tiloja omiin tarkoituksiinsa: arjen haasteista selviytymiseen, uusien toiminta- ja osallistumistapojen luomiseen sekä käyttävät ’poliittista ääntään’ ilmaistessaan kantansa. Tutkimus havainnollistaa sosiaalisten suhteiden laadun tärkeyden paikoissa, joissa lapset laulavat. Lapset tunnistavat myös eron koulussa ja koulun ulkopuolella laulamisen välillä sekä merkityksellistävät koulussa laulamisen aikuisvetoiseksi toiminnaksi, jota toisinaan vastustetaan. Lapsille on koulussa olennaista, että he tuntevat olevansa yhteydessä muihin ja että muut hyväksyvät heidät. Se, miten halukkaita lapset ovat paljastamaan kotinsa kulttuuria laulamalla ja koulun musiikkikasvatuksessa, vaihteli. Tutkimus osoittaa lisäksi, että pienet lapset etsivät tilaisuuksia laulaa esimerkiksi koulun pihalla tai jopa salaa luokassa.
Väitöskirja edistää monitahoisempaa, tilallisempaa ja aiempaa enemmän suhteisiin perustuvaa laulamisen ymmärtämistä koulussa, jolloin myös lasten oma käsitys laulamisesta otetaan huomioon. Se haastaa oppimiskeskeiset opetuskäytännöt koulujen musiikkikasvatuksessa, opettajankoulutuksessa, opettajien täydennyskoulutuksessa ja tutkimuksessa sekä tarjoaa uudenlaista tietoisuutta lasten laulamisen ekologioista kasvatuksessa. Se pyrkii suuntaamaan huomiota laulamisen eksistentiaalisiin kysymyksiin, joita ei voida pelkistää ainoastaan lauluäänen käytön/laulutekniikan opetteluun. Tutkimuksen johtopäätös on, että kouluissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota laulamiseen merkityksellisenä toimintana ja tarjoumana, joka voi yhdistää koti- ja koulukokemukset. Siltaorganisaationa koulu voisi toteuttaa välittämiseen perustuvaa opetussuunnitelmaa, joka voisi auttaa pieniä lapsia navigoimaan menestyksellisesti lauluympäristöissään ja elämässään mielekkäällä tavalla.
Lisätiedot
Analía Capponi-Savolainen
analia.capponi-savolainen@uniarts.fi
Väitöskirjan otsikko: Children’s singing ecologies in culturally diversifying Finnish schools and society
- Vastaväittäjä: Professor Margaret Barrett (Monash University, Australia)
- Väitöskirjan esitarkastajat: Professori emerita Inkeri Ruokonen (Turun yliopisto), Professori Margaret Barrett (Monash University, Australia)
- Kustos: Professori Heidi Westerlund (Taideyliopisto)
Tilaisuus on englanninkielinen.
Ohjelma
- Tilaisuuden avaus
- Lectio Praecursoria
- Vastaväittäjän lausunto
- Väitöskirjan tarkastus
- Vastaväittäjän loppulausunto
- Yleisön kysymykset
- Tilaisuuden päätös
Tiivistelmä
Lasten laulamista on musiikkikasvatuksessa tutkittu viime vuosikymmeninä laajasti. Tällöin on korostettu laulutaitojen tehokasta kehittämistä ja laulupedagogiikkaa sekä lähestytty lasten kulttuureja lauluohjelmistojen näkökulmasta. Pienten lasten itse laulamiselleen antamista merkityksistä ja heidän laulukokemuksistaan yhä monikulttuurisemmissa kasvatuksellisissa konteksteissa tiedetään kuitenkin vain vähän. Tiedon vajaavaisuus on hämmästyttävää ottaen huomioon, että maailmanlaajuiset (esim. YK:n lapsen oikeuksien sopimus) ja kansalliset politiikat (Suomen kansallinen lapsistrategia) kannustavat yhteiskuntia huomioimaan paremmin lasten näkökulman lasten elämää koskevassa päätöksenteossa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta ymmärrystä pienten lasten laulamisesta kehittämällä monitieteistä laulamisen ekologian käsitettä sekä tuomalla esiin että laulamisella koulussa voi olla musiikillista oppimista ja lauluilmaisua paljon laajempi merkitys. Uuden tiedon tarvetta lähestytään tutkimuksessa kysymällä: Mitä merkityksiä lapset antavat laulamiselle omissa toimintaympäristöissään?
Ekologinen viitekehys lasten laulamisen tarkasteluun rakennettiin neljän toisiinsa liittyvän ulottuvuuden avulla: 1) lasten kasvuympäristö ja siihen liittyvät prosessit eksistentiaalisena kysymyksenä, 2) lapsen ääni sekä tilan tuottaminen ja valtasuhteet lasten arjessa, 3) ekologinen toimijuus ja laulaminen tarjoumana (affordance), sekä 4) sosiaalis-ekologinen systeemiajattelu, jossa koulu voidaan ymmärtää ”siltaorganisaationa” kulttuurisesti monimuotoistuvassa yhteiskunnassa. Lapsuuden tutkimuksesta lainattua lasten tilan käsitettä hyödynnettiin käsitteellistämään laulamisen tilan käsitettä, joka mahdollistaa laulamisen ekologisen ymmärryksen ja laulamisen tarkastelun mahdollisena tarjoumana koulun kontekstissa. Tapaustutkimuksen empiirinen materiaali kerättiin etnografista tutkimusotetta noudattaen puolistrukturoiduissa haastatteluissa 6–7-vuotiaita ensimmäisen luokan oppilaiden (N=22) ja heidän opettajiensa (N=4) kanssa yhdessä kulttuurisesti monimuotoisessa koulussa Suomen pääkaupunkiseudulla. Empiirinen materiaali sisälsi lisäksi tutkijan havaintoja ja tutkimuspäiväkirjan. Narratiiviset analyysimenetelmät yhdistettiin temaattiseen analyysiin ekologisessa viitekehyksessä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että jo ensimmäisen luokan oppilaat tiedostavat laulamisen yhteydet heidän sosiaalisekologisiin suhteisiinsa ja että he kykenevät verbalisoimaan kokemuksiaan. Tutkimus osoittaa, että lapset toimivat julkisen ja yksityisen laulamisen tiloissa ja luovat laulamalla luottamuksen ja vapauden tiloja. Lapset luovat laulamisen tiloja omiin tarkoituksiinsa: arjen haasteista selviytymiseen, uusien toiminta- ja osallistumistapojen luomiseen sekä käyttävät ’poliittista ääntään’ ilmaistessaan kantansa. Tutkimus havainnollistaa sosiaalisten suhteiden laadun tärkeyden paikoissa, joissa lapset laulavat. Lapset tunnistavat myös eron koulussa ja koulun ulkopuolella laulamisen välillä sekä merkityksellistävät koulussa laulamisen aikuisvetoiseksi toiminnaksi, jota toisinaan vastustetaan. Lapsille on koulussa olennaista, että he tuntevat olevansa yhteydessä muihin ja että muut hyväksyvät heidät. Se, miten halukkaita lapset ovat paljastamaan kotinsa kulttuuria laulamalla ja koulun musiikkikasvatuksessa, vaihteli. Tutkimus osoittaa lisäksi, että pienet lapset etsivät tilaisuuksia laulaa esimerkiksi koulun pihalla tai jopa salaa luokassa.
Väitöskirja edistää monitahoisempaa, tilallisempaa ja aiempaa enemmän suhteisiin perustuvaa laulamisen ymmärtämistä koulussa, jolloin myös lasten oma käsitys laulamisesta otetaan huomioon. Se haastaa oppimiskeskeiset opetuskäytännöt koulujen musiikkikasvatuksessa, opettajankoulutuksessa, opettajien täydennyskoulutuksessa ja tutkimuksessa sekä tarjoaa uudenlaista tietoisuutta lasten laulamisen ekologioista kasvatuksessa. Se pyrkii suuntaamaan huomiota laulamisen eksistentiaalisiin kysymyksiin, joita ei voida pelkistää ainoastaan lauluäänen käytön/laulutekniikan opetteluun. Tutkimuksen johtopäätös on, että kouluissa olisi kiinnitettävä enemmän huomiota laulamiseen merkityksellisenä toimintana ja tarjoumana, joka voi yhdistää koti- ja koulukokemukset. Siltaorganisaationa koulu voisi toteuttaa välittämiseen perustuvaa opetussuunnitelmaa, joka voisi auttaa pieniä lapsia navigoimaan menestyksellisesti lauluympäristöissään ja elämässään mielekkäällä tavalla.
Lisätiedot
Analía Capponi-Savolainen
analia.capponi-savolainen@uniarts.fi