Kohtaamisia huomattavien ja huomaamattomien puiden kanssa

Esittely

Miten ajatella uudelleen suhteemme muihin elämänmuotoihin, joiden kanssa jaamme tämän maapallon, on eräs taiteen keskeisiä kysymyksiä nykyisin. Tässä taiteellisessa tutkimushankkeessa Anette Arlander pyrkii kohtaamaan yksittäisiä puita, jotka ovat huomattavia omassa asiayhteydessään, tai hyvinkin huomaamattomia, ja viettää aikaa niiden kanssa joko yksin tai yhdessä yleisön kanssa luodakseen videoteoksia ja videoesseitä.

Hankkeen nimi viittaa Thomas Pakenhamin valokuvakirjaan Meetings with Remarkable Trees (1996) ja hanke muodostaa sille eräänlaisen vastavoiman kyseenalaistamalla, mikä on huomattavaa tai huomion arvoista ja mikä huomaamatonta ja kohdistamalla huomion yksittäisiin puihin. Mediumina ei tässä hankkeessa ole valokuva, vaan esitykset videokameralle ja äänitetty puhe. Hanke kehittää edelleen kokemuksia Vetenskapsrådet’in (Ruotsin tiedeakatemian) rahoittamasta taiteellisesta tutkimushankkeesta “Performing with Plants” (esiintyä kasvien kanssa) Tukholman Taideyliopistossa 2018-2019.

Vaikka usein pelätään, ”ettei nähdä metsää puilta”, tämä hanke ottaa huomioon päinvastaisen vaaran, ettemme näe puita metsältä, ja kiinnittää huomion yksittäisiin puihin. Tarkoitus ei ole kieltää sitä, että puut muodostavat verkostoja, ekosysteemejä ja symbioottisia suhteita paitsi muiden puiden myös sienten, bakteerien ja mikro-organismien kanssa, ja ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa kuten ihmisetkin. Eikä kiistää sitä, että metsiä tai metsäisiä alueita tarvitaan toimimaan tehokkaina hiilinieluina, parantamaan kaupunkien ilmanlaatua, vahvistamaan tulvavastusta ja niin edelleen.

Yksilöllisyyden korostaminen on riskialtis strategia nykyisessä uusliberalistisessa kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa yksilöllisyyden merkitystä muutenkin liioitellaan. Huomion kiinnittäminen yksittäisiin puihin voi silti toimia tärkeänä ensiaskeleena dekolonisoidessamme suhdettamme ”luontoon”. Kuten edesmennyt ekofeministi Val Plumwood (2003) huomautti, kolonialistinen ajattelu korostaa voimakasta eroa ”meidän” ja ”niiden” välillä, ja näkee kaikki ”ne” samanlaisina, stereotyyppisinä, ei yksilöityinä. Siten yksittäisten puiden huomioiminen voi auttaa näkemään puut elämänmuotoina, joiden kanssa meillä on paljon yhteistä, kiistämättömistä eroista huolimatta.