ELLA – Kehollisuus ja taide kielenoppimisessa

Esittely

Embodied Language Learning through the Arts (ELLA) on monialainen tutkimushanke, jossa tarkastellaan kehollisuuden, taiteellisen toiminnan ja kielen yhteenkietoutumia. Tavoitteena on kehittää taiteellisia ja pedagogisia käytäntöjä, jotka aktivoivat ihmisen kokonaisvaltaisesti ja kiinnittävät toiminnan ympäröivään sosiaaliseen ja materiaaliseen maailmaan. Hanke kartoittaa tällaisten käytäntöjen yhteisöllisiä vaikutuksia erityisesti kulttuurisesti moninaisissa konteksteissa.

Hankkeessa tutkitaan, miten kehollinen, taiteellinen lähestymistapa kielen oppimiseen voi kehittää yhteisöjen toimintakulttuuria kohti kokonaisvaltaisuutta. Laajempana tavoitteena on lisätä ymmärrystä kokonaisvaltaisten, taideperustaisten käytäntöjen yhteiskunnallisesta merkityksestä sekä tuoda tätä merkitystä esille laajasti. ELLA on ArtsEqual-hankkeen spin-off. Idea uudesta tutkimushankkeesta kypsyi vapaamuotoisissa tapaamisissa, joihin osallistui aiheesta kiinnostuneita tutkijoita myös ArtsEqual -hankkeen ulkopuolelta. 

ELLA yhdistää ennakkoluulottomasti taidetta ja akateemista tutkimusta sekä kurkottaa yli tieteen ja taiteen rajojen performatiivisella tutkimusotteella. Hanke tutkii kielen oppimista taiteen keinoin ja painottaa kehollisuutta, taidetta ja kieltä tasavertaisesti. Näin tehdessään se uudistaa käsitystä kielestä ja kielen oppimisesta ja siitä, miten kehollisuus ja taide voivat tuoda uusia mahdollisuuksia kielen oppimiseen erityisesti kulttuurisesti moninaisissa konteksteissa.

Alaprojektit ja viitekehys

Hanke koostuu kolmesta alaprojektista: I: Varhainen kehollinen ja taideperustainen kielen oppiminen; II: Kehollinen ja taideperustainen lähestymistapa kielen oppimiseen kulttuurisesti moninaisissa ryhmissä; ja III: Kehollinen kielenoppiminen moniammatillisena yhteistyönä.

Tutkimushankkeen teoreettinen viitekehys nojaa jälkistrukturalistisiin, uusmaterialistisiin ja sosiomateriaalisiin näkökulmiin (esim. Barad 2007; Deleuze & Guattari 1987/2004; Fenwick et al. 2011) sekä näkemyksiin ruumiillis-kehollisesta kognitiosta (embodied cognition, esim. Johnson 2017, Thompson 2007). Metodologisesti hanke paikantuu postkvalitatiivisen, taideperustaisen ja taiteellisen tutkimuksen risteykseen. Se nojaa erityisesti performatiiviseen paradigmaan (Bolt 2016), joka tavoittelee uuden ymmärryksen ja tiedon tuottamisen lisäksi transformatiivista oppimista ja rakenteellista muutosta niissä yhteisöissä, joissa tutkimus tapahtuu.

Osallistavan toimintatutkimuksen (Reason & Bradbury 2008) hengessä tutkimusta tehdään ihmisten kanssa ja heitä varten. Työryhmä koostuu väitöskirjatutkijoista, uran eri vaiheissa olevista postdoc-tutkijoista sekä tanssitaiteilijoista ja -pedagogeista.