Kirjoittajaohjeet DocMus-tohtorikoulun julkaisuja
Yleisiä ohjeita julkaisuprosessista
On suositeltavaa olla yhteydessä sarjan päätoimittajaan ensin aihe-ehdotuksella, sitten riittävällä käsikirjoitusnäytteellä (esim. sisällysluettelo ja yksi kirjan kokonainen luku; kokoomateoksessa artikkelien ja niiden tekijöiden nimet sekä toimittajatiedot).
Julkaisuehdotuksen tulee sisältää kaikkien julkaisun tekijöiden nimet ja yhteystiedot sekä tiedon siitä, kuka toimii julkaisuehdotuksen yhteyshenkilönä. Kaikki kuvat, taulukot, nuottiesimerkit ym. toimitetaan painotasoisina tiedostoina (esim. pdf, gif, tiff, eps). Kirjoittaja vastaa siitä, että hänen luovuttamansa käsikirjoitus ei loukkaa kolmannen osapuolen (esim. kuvien) tekijänoikeutta tai muita immateriaalioikeuksia. Ennen julkaisuehdotuksen lähettämistä on myös varmistettava, että kaikki tekijät hyväksyvät julkaisuehdotuksen.
Julkaisuehdotus lähetetään Edition.fi alustalla (linkki). Julkaisuehdotuksen voi myös sovittaessa lähettää suoraan päätoimittajalle.
Käsikirjoitukset vertaisarvioidaan DRP:n toimituskunnan toimeksiannosta. Tekstin arvioi kaksi ulkopuolista asiantuntijaa, ja lausunnot lähetetään kirjoittajalle nimettöminä korjausehdotuksineen. Vertaisarvioidut tekstit julkaistaan TSV:n vertaisarviointitunnuksin. Toimitus arkistoi sekä tarjotut käsikirjoitukset, lausunnot että lausunnon antajien nimet.
Käsikirjoitusten ja sen osien tulee olla sellaisia, joita ei ole julkaistu muualla tai suunniteltu lähetettäväksi muualla julkaistavaksi. Aiemmin julkaistun tekstin uudelleenjulkaisu on mahdollista vain poikkeustapauksissa ja DRP:n toimituskunnan suostumuksella. Tällaisissa tapauksissa kirjoittaja vastaa itse kaikista julkaisulupiin liittyvistä prosesseista, ja niiden tulee olla kirjallisesti dokumentoituja.
Julkaistavaksi hyväksytyn käsikirjoituksen tekijän/tekijöiden kanssa solmitaan kirjallinen julkaisusopimus.
Yleisiä ohjeita kirjoittamiseen
Anonymisoidutkäsikirjoitukset laaditaan mieluiten Word-tiedostona (poista nimitunnisteesi MS Word-dokumentista: Tiedosto > Ominaisuudet > Yhteenveto). Kuvat sekä nuottiesimerkit tulee toimittaa erillisinä kuvatiedostoina ja riittävän korkealla resoluutiolla (kuvat 600 dpi, nuotit ja kaaviot 1200dpi tai vektorigrafiikkana).
Teksti muotoillaan mahdollisimman yksinkertaisesti: vältetään lihavointeja, muita kuin normaaliin asiatekstiin kuuluvia kursivointeja (esim. teosten ja julkaisujen nimet), ylimääräisiä välilyöntejä, sisennyksiä ja tyhjiä rivejä. Musiikkiteosten nimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella mieluummin alkukielellä, ja ne kursivoidaan, mikäli ne ovat erisnimiä eivätkä lajinimiä: Die Zauberflöte, Kullervo-sinfonia. Muussa tapauksessa teosten nimet kirjoitetaan pienillä alkukirjaimilla ilman kursivointia: sinfonia nro 8, h-molli (8. sinfonia), pianokonsertto. Samoin kursiivilla tulee merkitä vieraskieliset termit. Teosten osien nimiä ei kursivoida. Muita korostuksia sekä sanalyhenteitä tulee käyttää harkiten. Otsikot lihavoidaan mutta ei numeroida. Tekstissä ei käytetä tavutusta eikä sarkainmerkkiä.
DRP julkaisee sekä monografioita että toimitettuja artikkelikokoelmia. Artikkelikokoelmien kohdalla artikkeleihin tulee liittää enintään 200 sanan suomen- ja englanninkielinen tiivistelmä (Abstrakti + Abstract + Title). Lisäksi tarvitaan englanninkieliset lyhyet kirjoittajatiedot (n. 20 sanaa) sekä avainsanat (3–7 kpl). Näissä voi tarvittaessa hyödyntää YSA:n (Yleinen suomalainen asiasanasto) tarjontaa. Artikkeleiden maksimipituus on noin 60 000 merkkiä välilyönteineen, sisältäen myös lähdeluettelon. Näistä suosituksista voi poiketa vain poikkeustapauksissa ja DRP:n toimituskunnan on oltava tietoinen niistä.
Tekstissä noudatetaan vakiintuneita tieteellisen asiatekstin käytäntöjä. Ajatusviiva kirjoitetaan tekstiin puolipitkänä viivana ”–” (ei ”-” eikä ”—”) siten, että sen kummallakin puolella on välilyönti. Lainausmerkkeinä käytetään suomen- ja ruotsinkielisissä artikkeleissa tavallisia lainausmerkkejä eli ”lainaus” (ei “lainaus” eikä “lainaus“).
Alaviitteitä käytetään mahdollisimman säästeliäästi, lähinnä tekstiin suomennettujen vieraskielisten sitaattien alkuperäiskielien esittämiseen sekä sellaisissa välttämättömissä tekstikommenteissa, joita ei esim. tekstin luettavuuden vuoksi voi sisällyttää itse tekstiin.
Viittauskäytäntö
Käsikirjoituksissa käytetään pääsääntöisesti tekstinsisäisiä viitteitä (Harvardin järjestelmä): sukunimi vuosi. Sivunumero(t) lisätään kirjalähteisiin sekä suoriin lainauksiin (esim. Kuusi 2001, 9). Kirjallisuusviitteet sijoitetaan tekstiin muodossa ”(Henkilö vuosi, sivu tai sivulta–sivulle)”. Peräkkäiset viitteet erotetaan puolipisteillä. Viitteen voi sijoittaa virkkeen loppuun, esimerkiksi muotoon ”(Aldwell ja Schachter 2009, 15–17; Huron 2006, 3)” tai virkkeen sisään esimerkiksi muodossa ”Kurkelan (2013, 154) mukaan…”. Tekstin sisäinen viite merkitään (Sloboda et al. 1996) silloin, kun tekijöitä on neljä tai enemmän. Mikäli viitataan samaan lähteeseen kaksi tai useamman kerran peräkkäin saman kappaleen sisällä, tekstin sisäisenä viitteenä käytetään muotoa (ibid.). Monen tekijän viittaukset merkitään joko kronologisessa tai aakkosjärjestyksessä.
Jos halutaan käyttää toisenlaista viittauskäytäntöä (esimerkiksi historiantutkimuksen lähdeviitekäytäntöä), tästä sovitaan toimituskunnan kanssa erikseen.
Arkistolähteet
Arkistolähteet eritellään lähdeluetteloon arkistoittain ja aakkosjärjestyksessä (esimerkiksi Jyväskylän maakunta-arkisto, Kansalliskirjasto, Åbo Akademin kirjasto, jne.).Arkistoista voidaan käyttää lähdeviitteissä myös lyhenteitä, jotka kirjoitetaan auki lähdeluettelossa (esim. KA=Kansallisarkisto, SKS=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, jne.) Myös ensimmäisessä lähdeviitteessä on syytä kirjoittaa arkiston nimi täydellisessä muodossa ja sen jälkeen käytettävä lyhenne sulkuihin.
Säilyttävä yksikkö (esim. Sibelius-Akatemian arkisto) mainitaan ensin alkukielellä, ja sen jälkeen mainitaan lähteen tiedot siten, että lähde on helposti jäljitettävissä. Säilyttävän yksikön jälkeen mainitaan yleensä arkistokokonaisuus tai kokoelma, ja jos nämä on jaettu useampiin osa-alueisiin, mainitaan myös näiden alakokonaisuuksien nimekkeet sekä käytetyt vuodet. Tarvittaessa ilmoitetaan myös arkistosarjan signum/numero ja rajavuodet.
Lähdeluetteloon ei merkitä yhtä tarkkoja tietoja kuin lähdeviitteisiin (esim. yksittäiset kirjeet tai muut dokumentit).
Esimerkkejä:
Kansalliskirjasto, Helsinki.
Blomqvistiana-sukuarkisto.
Anna Blomqvistin kirjeet Elisabeth Blomqvistille (Coll. 24).
Ruotsin valtionarkisto (Riksarkiv), Tukholma.
Pietarin Pyhän Katarinan ruotsalaisen seurakunnan arkisto (digitoitu) (PRS).
Muuttaneet 1847–1859.
Rekisterikirja 1846–1855.
Rippikirja 1841–1850.
Nuottijulkaisut, äänitteet ja käsikirjoitukset eritellään omiksi kokonaisuuksikseen lähdeluettelossa, mikäli niitä on huomattava määrä. Yksittäinen vaikkapa nuottijulkaisu tai painamaton lähde voidaan merkitä erittelemättömään lähdeluetteloon tekijän sukunimen mukaan aakkostettuna.
Sanoma- ja aikakauslehdet
Lähdeluetteloon merkitään aakkosjärjestyksessä käytetyt lehdet ja rajavuodet.
Helsingin Sanomat 1918–1920
Jos on käytetty esimerkiksi Kansalliskirjaston digiarkistoa, niin lähdeluetteloon merki-
tään:
Kansalliskirjasto, digitaaliset aineistot,
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/search
Helsingin Sanomat 1918–1920.
Haastattelut ja suulliset tiedonannot
Haastattelut ja suulliset tiedonannot merkitään lähteisiin haastateltavan sukunimen ja haastattelun päivämäärän kanssa. Tiedonantajan tittelin ja aseman voi mainita tarvittaessa.
Salonen 2020. Kapellimestari Esa-Pekka Salosen haastattelu 22.11.2020. Haastattelija Markus Mantere. Tekijän hallussa.
Tuomioja 2016. Kansanedustaja Erkki Tuomiojan haastattelu 22.11.2016. Haastattelija Matti Meikäläinen. Työväen arkisto, Helsinki.
Digitaaliset aineistot
Digitaalisina luodut aineistot merkitään lähdeluetteloon niiden kokonaisuuden (esimerkiksi verkkokeskustelut tai -sivustot) mukaisesti niin, että niistä näkee, millaisesta lähdesarjasta on kyse ja miten ne ovat löydettävissä.
Esimerkkejä:
Tviitit
Twitter, www.twitter.com
Barack Obama, @BarackObama
Barack Obama, ”Four more years” -tviitti, 6.11.2012,
https://twitter.com/BarackObama/status/266031293945503744/photo/1
(lainattu 25.6.2018).
Twitter, www.twitter.com
Juha Sipilä, @juhasipila
Juha Sipilä, tviitti koskien EU-huippukokouksen aiheita, 25.6.2018,
https://twitter.com/juhasipila/status/1011201445000105984 (lainattu
25.6.2018).
www-sivustot
Suomen International Business Machinesin www-sivusto.
http://www.ibm.com/fi/ (viitattu 15.1. 2018).
Tietokonepelit
Civilization: Call to Power 1999. Activision, Hasbro Interactive. IBM-PC,
1999
Kirjallisuusluettelo
Kirjallisuusluetteloon merkitään työssä käytetty tutkimuskirjallisuus tekijöiden sukunimen
mukaan aakkostettuna. Painetut lähteet voidaan tarvittaessa erottaa tutkimuskirjallisuudesta. Mikäli viitataan artikkeliin toimitetussa teoksessa, se aakkostetaan artikkelin kirjoittajan (ei toimittajan) mukaan. Myös esimerkiksi painamattomat pro gradu -tutkielmat ja netissä julkaistu tutkimuskirjallisuus sijoitetaan kirjallisuusluetteloon.
Kirjallisuusluetteloon merkitään tarkat bibliografiset tiedot (myös kirjan alaotsikko, mah-
dollinen osan tai julkaisusarjan numero jne.). Painopaikkaa ei merkitä, vaan kustantajan
kotipaikka sekä kustantaja. Jos lähteen julkaisuvuosi ei ole tiedossa, käytetään merkintää ”s.a.” (sine anno).
Kukin lähde kirjoitetaan tavallisena tekstikappaleena. Teosten nimet kursivoidaan. Jos lähteenä oleva kirjoitus on julkaistu lehdessä tai vastaavassa (esimerkiksi kausijulkaisussa, tutkimusraportissa tai kokoomateoksessa), kirjoituksen nimen ympärille ei lisätä lainausmerkkejä. Julkaisun nimi kursivoidaan, vuosikerta ilmaistaan arabialaisella numerolla ja julkaisun numero sijoitetaan kaarisulkeisiin. Kaksoispisteen jälkeen merkitään sivut ajatusviivalla erottaen ja piste. Artikkeleista ilmoitetaan doi-tunniste linkin muodossa (https: //doi.org …), mikäli sellainen on olemassa. DOI-numeron voi hakea osoitteesta http://crossref.org/guestquery/
Jos kirjoittajia tai toimittajia on useita, heidän nimensä erotetaan toisistaan ja-sanalla. Aakkostus tehdään ensimmäisenä mainitun kirjoittajan nimen mukaan. Mikäli teoksesta on käytetty käännöstä, se merkitään. On tärkeää, että kirjallisuusluettelo on viimeistelty ja tyyliltään yhdenmukainen. Mikäli käytetään e-kirjaa tai tieteellisen artikkelin verkosta löytyvää versiota, bibliografisten tietojen perään merkitään sen url-osoite.
Esimerkkilähdeluettelo
Beethoven, Ludwig van 2004 [1866]. Beethoven’s Letters 1790–1826. From the collection of L. Nohl. Engl. G. Wallace. Saatavissa: https://www.gutenberg.org/ebooks/13065 (luettu 2.2.2020).
Dahlhaus, Carl 2002 [1984]. Die Musiktheorie im 18. Und 19. Jahrhundert. Erster Teil. (Gesammelte Schriften in 10 Bänden, Band 4.) Laaber: Laaber-Verlag.
Jackendoff, Ray ja Lerdahl, Fred 2006. The Capacity of Music: What Is It, and What’s special About It? Cognition 100 (1), 33–72. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.cognition.2005.11.005 (luettu 2.2.2020).
Karkama, Pertti 1999. Runoilija ideologina. V. A. Koskenniemen poliittiset näkemykset 1930-luvulla. Teoksessa Karkama, Pertti ja Koivisto, Hanne (toim.) Ajan paineessa. Kirjoituksia 1930-luvun suomalaisesta aatemaailmasta. Helsinki: SKS, 40–76.
Kekkonen, Urho 1948. Akateemikoista. Suomen Kuvalehti 13.3.1948 (11), 9.
Lovejoy, Arthur O. 1948 [1927]. ”Nature” as Aesthetic Norm. Teoksessa Lovejoy, Arthur O. (toim.) Essays in the History of Ideas. Westport: Greenwood Press, 69–77.
Marvia, Einari ja Vainio, Matti 1993. Helsingin kaupunginorkesteri 1882–1982. Porvoo: WSOY.
Opetus- ja kulttuuriministeriö 2021. Taide, kulttuuri ja moninainen Suomi. Kulttuuripolitiikka, maahanmuuttajat ja kulttuurisen moninaisuuden edistäminen -työryhmän loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:2. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-872-4 (luettu 19.5. 2022).
Sibelius, Jean 1901. Tuonelan joutsen. Partituuri. Leipzig: Breitkopf & Härtel.
Sibelius, Jean 2003. Complete Piano Trios Volume I. Äänilevy. BIS-CD-1282.
Sponheuer, Bernd 2002. Reconstructing Ideal Types of the ”German” in Music. Teoksessa Applegate, Cecilia ja Potter, Pamela (toim.) Music and German National Identity. Chicago and London: The University of Chicago Press, 36–58.
Taruskin, Richard 2004. The poietic fallacy. The Musical Times 145 (1886), 7–34.
Vogel, Stephan 1993. Sensation of Tone, Perception of Sound, and Empiricism: Helmholtz’s Physiological Acoustics. Teoksessa Cahan, David (toim.) Hermann von Helmholtz and the Foundations of Nineteenth-Century Science. Berkeley: University of California Press, 259–287.
Wiesbadenin musiikkipäivät. Ernst Linkoa haastattelemassa 1935. Suomen Musiikkilehti, (5), 95.