Tomi Vartiainen

Improvisoidun yksiäänisen melodialinjan ja sointukomppauksen yhdistäminen jazzkitaralla Tohtorityöni keskeisin tavoite on kehittää jazzilmaisuani kohti vuorovaikutteista ja rytmisesti svengaavaa improvisointia yhdistäen sointujen käyttöä yksiäänisiin melodialinjoihin. Taiteellisessa tohtorintyössäni kehitän jazzkitaralle lähestymistapaa, jossa yhdistän sähkökitaran soinnillisia ilmaisukeinoja ja melodiaimprovisointiin integroitua sointukomppausta. Vastaavaa taiteellista synteesiä esiintyy harvoin keskeisenä tyylilisenä ilmaisukeinona jazzkitaraperinteessä, vaikka toki lähes kaikilla jazzkitaran mestareilla on myös sointujen käyttöä ja komppausta osana sooloja. Tutkimukseni taiteellinen osio koostuu kahdesta äänitteestä ja kolmesta konsertista. Niissä tutkin sähkökitaran soveltuvuutta improvisointitapaan, jossa sointukomppausta yhdistetään osaksi yksiäänistä melodiaimprovisointia. Tohtorityössäni tutkin tätä soittotapaa vuorovaikutteisessa yhtyesoitossa rumpujen ja basson kanssa, sekä etsin keinoja hallita komppauksen ja melodialinjan välistä suhdetta omassa ilmaisussani. Jazzkitaraperinteessä komppauksen rooli sooloihin integroituna ei usein ole sama, kuin pianisteilla. Kitaran ”yksikätinen” käyttöliittymä ja perinne on ohjannut jazzkitaran melodiaimprovisointia lähemmäksi puhallinsoitinmaista yksiäänistä ilmaisua, jolloin komppauksella ei ole samalla tavalla merkittävää roolia, kuin jazzpianosolismissa. Tohtoriprojektissani tutkin soittotapoja ja ratkaisuja jazzkitaralle, joilla interaktiivinen ja kommunikoiva komppaus saataisi luontevaksi osaksi improvisointia. Tätä soittotyyliä voisi luonnehtia kitarasovellukseksi jazzpianon soittotyylistä. Oma lukunsa on jazzkitaran yksin esitetty ns. sointusoolotyyli, jossa soolokitaraesityksinä harmonisoidaan melodiasoittoa ja improvisointia. Olen rajannut tutkimuksestani sointusoolotyylin pois, koska siinä komppauksen rooli on ei-kommunikoiva suhteessa muihin soittajiin. Tohtoriprojektissani keskityn tutkimaan soittajien välistä vuorovaikutteista jazzimprovisointia. Projektini valmistelussa soolokitaraesitysten harjoittelu on kuitenkin osoittautunut tehokkaaksi työskentelytavaksi. Tämän takia sisällytänkin ensimmäiseen opinnäytteeseeni kaksi sooloesitystä, jotka antavat toisen näkökulman arvioida työni edistymistä. Tohtorityöni aihe muokkautui käytännön kautta. Viimeiset vuodet olen keskittynyt esiintymään triollani ja kehittymään soittajana soittotilanteissa, jossa minulla ei ole säestävää harmoniasoitinta kokoonpanossani. Käytännön syitä oleellisempaa on kuitenkin ollut kehittää sisältöä soittooni, jossa vuorovaikutteinen yhtyekommunikointi olisi keskeisessä asemassa. Keskeistä työssäni on ollut löytää komppaustapoja, joilla on kommunikoiva rytminen, harmoninen tai fraseologinen yhteys melodialinjaan.

Verkkosivu