Johanna Vakkari

Tutkimusaiheenani on Suomen ensimmäinen taidehistorian professori J. J. Tikkanen (1857–1930) ja hänen tutkimusmenetelmänsä. Hän kuului niihin 1800-luvun kansainvälisiin tutkijoihin, jotka hankkivat itselleen laajan empiirisen asiantuntemuksen, jonka pohjalta he kehittivät muotoon keskittyviä vertailevia tutkimusmenetelmiä. Suurin osa hänen erityisalueistaan kuten keskiaikaiset kuvitetut käsikirjoitukset, värien käyttö taiteessa ja ornamentiikan historia voidaan sisällyttää tyylihistoriaan. Hän oli pioneeri taiteen elekielen tutkimuksessa ja käytti tätä 1880-luvulla kehittämäänsä menetelmää paitsi aihehistoriallisesti, myös erottaakseen toisistaan eri aikakausien suuntauksia ja tyylejä. Tikkanen sai yliopistokoulutuksen ohella myös 9 vuoden taiteilijakoulutuksen, vastaavan kuin monet niistä aikalaisista, joista tuli keskeisiä toimijoita Suomen taidemaailmassa. Hän ei tehnyt uraa taiteilijana, mutta taidekoulutuksella oli oleellinen vaikutus hänen uralleen. Juuri taiteellisen lahjakkuuden, alan koulutuksen ja taiteellisen työskentelykokemuksen ansiosta hän pystyi tarkastelemaan taiteellista prosessia sisältä päin ja arvioimaan professionaalisesti materiaaleja, tekniikkaa, ja muotoa. Hänen arkistonsa on Kansalliskirjastossa ja se on kansainvälisesti merkittävä. Tikkanen, joka oli erinomainen piirtäjä, laati muistiinpanonsa yhtä lailla piirtämällä kuin kirjoittamalla, ja tuhansien ja taas tuhansien piirrosten ja akvarellien vuoksi arkistoaineisto on ainutlaatuinen. Tarkastelen Tikkasen toimintaa sekä suhteessa taidehistoriaan että taiteellisen tutkimuksen varhaishistoriaan.