The future of language learning and teaching abstracts for the Language centre days 2023
Karoliina Ahonen (Lotta Kokkonen, Teija Natri, Juhani Moisio), University of Jyväskylä
“Internationalisation as students’ multilingual and intercultural competencies: Developing the whole curriculum (at the University of Jyväskylä).”
Internationalisation in Higher Education is not only a process that takes place on institutional levels but places expectations and requirements also on an individual level. It is not only a question of a positive outlook on sharing and creating something new, but also the skills and competencies needed in everyday interaction in this type of cooperation ought to be considered. In this presentation we apply an interpersonal approach on ‘internationalization’. By this we focus on the individuals that interact, and not institutions nor organization as such.
Due to processes of Internationalization, there are expectations for growing numbers of international students, and foreign staff, as well as more possibilities to study overseas. Furthermore, HE institutions ought to be preparing students for future work life, that seems to be ever more diverse, constantly changing, evolving, and taking ubiquitous forms. This increased of internationalization in higher education institutions “demand[s] that university students develop intercultural competence (ICC) in order to interact successfully with diverse peers and professionals and maximize their collegiate experience.” (Griffin et al., 2016,1; Schuerholz-Lehr, 2007).
To meet these needs in the HE context, the preparation of students for internationalization should be considered as a part of holistic curriculum development and not just as an issue for one single course (Gregersen-Hermans, 2017). This integration, however, requires that the faculty has (a) an understanding of intercultural communication competence and some level of expertise in multilingual and/or intercultural communication and (b) the motivation to integrate it to the curriculum in order to guide students (Deardorff, 2014; Dervin, 2010). This is, however, still rare and reports on this level of integration are scarce.
University of Jyväskylä has taken concrete steps toward seeing and developing ‘internationalization’ as something more than just increasing the quantity of foreign students and staff. This paper/chapter describes a pilot project aiming at a holistic phenomenon related to students’ multilingual and intercultural communication competence. What is more, at the JYU we have aimed at moving away from models and definitions of ICC that rely on national culture groups and singular cultural identities toward a fluid, dynamic, contested nature of cultures, multiple cultural identities, and intercultural interactions (Dervin, 2010; Ferri, 2014; Martin & Nakayama, 2015; Olbertz-Siitonen, 2021) as well as towards definitions of multilingual resources and repertoires instead of separate language skills (Blommaert, 2013). In this presentation we describe the process and discuss the pilot phase of the process by using examples and experiences from three participating faculties. All together about 200 students and 10 faculty members, as well as a good number of administrative staff were involved in the pilot project. Interviews conducted among administrative staff members, faculty members, and students involved in the development process are used to discuss the possibilities and challenges of a curriculum level development of multilingual and intercultural communication competence that we see as the fundamental element in successful process of European cooperation between the different nations, institutions and most importantly individuals coming from different backgrounds. Here we will describe the lessons learnt from the pilot scheme in order to think ahead of how such an approach might be implemented on the level of a university alliance, where ICC may be a normative aim, yet where knowledge of critical approaches to ICC is likely to be scarce. Further, we discuss to what extent might “internationalisation” as a pedagogical practice be applied across curricula thanks to the institutional context of the EUI, and what resources, pedagogical postures, and technological infrastructures this might require.
Averil Bolster and Peter Levrai, University of Turku
Key takeaways from “Fast-forwarding toward the future of EAP teaching in ‘the happiest country in the world’”
In March 2021, we were contacted and asked to contribute a chapter to a book which would draw on experiences and reflections from English for Academic Purpose (EAP) practitioners around the world during the COVID-19 pandemic. Although the concept of the book was rooted in the pandemic, the coverage of the book evolved to look beyond the experience of the pandemic and more towards the future and how we will be able to adapt to future challenges. In 2023 that book was published: International Perspectives on Teaching and Learning Academic English in Turbulent Times.
Our chapter described the educational context in Finland and the changes required in the pandemic pivot to online learning. It discussed the need for a shared language and taxonomy around modes of teaching to help discussion towards best practices. We looked at the integration of technology into teaching and necessity to consider the whole student, both in terms of their physical and mental wellbeing. The chapter closed with seven key takeaways to help us adapt and meet other challenges, including those posed by the advancement of AI.
We will discuss the importance of dialogue and the need for practitioners to share experiences. We will then turn to course design and employing Backward Design, to ensure courses are adaptable and flexible. We will also stress the need to focus on wellbeing of both teachers and students through whatever challenges arise. We will highlight the need not to get lost in a myriad of tools and options and to ensure we don’t let useful approaches from the past fall into antiquity in the face of the new. To close we will consider the importance of keeping communication central in the language classroom and appreciate the value of collaborative learning so students can support each other, come what may.
Pirjo Litmanen and Anna Orava, Tampere University
Kokemuksia sosiaalisen robotin käytöstä S2-opetuksessa
Teknologia opetuksessa on nykyaikaa, ja tulevaisuudessa sen merkitys korostuu entisestään. Erilaisia sovelluksia ja työkaluja on tarjolla paljon, mutta kuinka ne voidaan valjastaa palvelemaan opiskelijoiden ja opettajien tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla? Tämä kehitystyö vaatii paljon yhteistyötä loppukäyttäjien (opiskelijoiden ja opettajien) ja ohjelmistojen kehittäjien kanssa. Yksi tapa hyödyntää teknologiaa on robottiavusteinen kielenopetus (RALL, robot assisted language learning), esimerkiksi sosiaalista robottia käyttäen. Sosiaalisten robottien erityispiirre on se, että ne ovat vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa ja niiden käytös ja olemus jäljittelevät ihmisten käyttäytymistä.
Tampereen yliopiston ITC-tiedekunnan Robostudiossa on jo vuosia tehty tiivistä tutkimusyhteistyötä Elias-kielenoppimissovelluksen kehittäjän Utelias Technologies, Oy:n kanssa. Myös yliopiston kielikeskus on toiminut mukana useissa opetuskokeiluissa ja tutkimushankkeissa. Yksi uusimmista tutkimuksista on Natalia Mabel Quinteron diplomityö, jossa hän tutkii robottisovellusten käytettävyyttä kielikeskusopettajan työvälineenä. Osana tätä projektia pääsimme räätälöimään S2-opiskelijoillemme (taso A1.3) robottiavusteisia tehtäviä, ja opiskelijat saivat harjoitella niiden avulla suullista koetta varten. Ohjelmoimme tehtävät Elias-sovellusta ja Choregraphe-ohjelmaa käyttäen, ja opiskelijat käyttivät niitä vuorovaikutuksessa sosiaalisen NAO-robotin kanssa.
Esitelmässämme haluamme käytännön esimerkkien avulla tuoda esiin havaintojamme robottiavusteisesta kielenopetuksesta. Mitä lisäarvoa robotin käytöstä on opettajalle ja opiskelijalle? Millaiset ovat sosiaalisen robotin mahdollisuudet ja rajoitukset kielen oppimisessa? Robottiavusteista opetusta on tutkittu eniten lasten kanssa, ja sen on todettu vaikuttavan positiivisesti oppimismotivaatioon, mutta kokevatko kansainväliset S2-opiskelijat vuorovaikutuksen robotin kanssa mielekkääksi? Lisäksi erityisen kiinnostavaksi haasteeksi osoittautui se, miten tehdä harjoitukset viestinnällisiksi ja luoda niille mielekäs konteksti, jotta sosiaalisen robotin vuorovaikutuspotentiaali saadaan mahdollisimman hyvin käyttöön. Työskentelymme punainen lankahan oli saada robottiavusteinen opetus palvelemaan funktionaalisen kielenopetuksen periaatteita.
Pia Eriksson (University of Lapland), Emmi Huttunen (Uniarts Helsinki), Tommi Kakko (University of Eastern Finland), Kaisa Louramo (University of Turku) and Jaana Sorvari (University of Oulu)
Kielikeskusope geneeristen taitojen viidakossa
Geneeriset taidot ovat keskeisessä roolissa korkeakouluopetuksen tämänhetkisessä opetuksen kehittämisessä. Työelämätaitojen ja tulevaisuustaitojen tavoin geneeriset taidot rakentavat osaltaan korkeakouluista valmistuvien asiantuntijoiden kokonaisvaltaista osaamista.
2Digi2 on kaksivuotinen hanke (2022–2024), jonka tavoitteena on tarkastella ja kehittää kieli- ja viestintäopintojen oppimistavoitteita digiajassamme. Hankkeessa on osallistujia kahdestatoista kielikeskuksesta Suomessa. Hanke koostuu neljästä alateemasta (learning objectives, generic skills, special needs, relationship building). Geneerisiin taitoihin keskittyvän osahankeen tavoitteena on selvittää näistä valmiuksista rakentuvan osaamisen kehittämisen luonnetta opetuksessa. Keväällä 2022 kartoitimme kyselyn avulla kielikeskusten opettajien käsityksiä geneeristen taitojen opettamisesta. Kyselyssä keskityimme seuraaviin geneerisiin valmiuksiin: kriittinen ajattelu, vuorovaikutustaidot, tiimityötaidot, argumentointitaidot, itsesäätely, ongelmanratkaisu, kirjoittamisen taidot, oppimisen metataidot ja tietolähteiden arviointi. Kyselyn pohjana käytimme Kappas!-raportin määritelmää geneerisistä valmiuksista.
Osahankkeemme jatkui kyselyn herättämistä aiheista kielikeskusopettajien haastatteluilla keväällä 2023. Haastatteluissa käsiteltiin esimerkiksi kysymyksiä digitaalisen opettamisen luonteesta ja geneeristen taitojen osuudesta opetuksessa. Haastatteluissa kysyttiin myös opettajien tarpeita ja toiveita, kuten millaisia työkaluja tai tukea opettajat kokivat tarvitsevansa geneeristen taitojen integroimiseksi opetukseen. Saamiemme tuloksen perusteella opettajat kokivat tarvitsevansa vinkkejä ja konkreettisia toimintamalleja geneeristen taitojen sovittamiseksi opintojaksojen osaamistavoitteisiin. Haastatteluissa toivottiin myös yhteisestä keskustelua geneeristen taitojen opettamisesta osana korkeakouluopintoja.
Kutsumme kielikeskuspäivien osallistujat työpajaan pohtimaan geneeristen taitojen integroimista kielten ja viestinnän opetukseen. Tavoitteena on kehitellä yhdessä konkreettisia menetelmiä sisällyttää geneeriset taidot kieli- ja viestintäopintojen korkeakouluopetukseen. Työpajassa jaetaan jo hyväksi koettuja käytänteitä ja ideoidaan uusia tapoja yhdistää geneeriset taidot opetukseen. Keskusteluissa käsitellään geneeristen taitojen luonnetta ja mahdollisuuksia. Miltä geneeriset taidot näyttävät muuttuvassa oppimisen ympäristöissä ja millaisia oppimistavoitteista kieli- ja viestintäopintojen opettajien olisi hyvä tunnistaa ja tuoda mukaan opetukseensa?
Anna Sundqvist, Univerisity of Helsinki and Kaisa Oikarinen, Aalto University
Kielibuusti.fi – työkalut kotimaisten kielten oppijoiden tueksi yhdestä paikasta
Kielibuusti-hankkeessa kehitetään valtakunnalliseen käyttöön työkaluja ja malleja, joilla tuetaan kansainvälisten osaajien mahdollisuuksia oppia suomea tai ruotsia. Kielibuustin kantavana ajatuksena on, että kielenoppiminen ei ole vain yksilön ponnistus tai kurssityötä, vaan oppiminen tapahtuu ennen kaikkea yhdessä muiden ihmisten kanssa, jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa. Tavoitteenamme on tukea ja tehostaa kotimaisten kielten oppijoiden taitojen kehittymistä osana heidän arkielämäänsä. Siksi hankkeen verkkosivulta, osoitteesta kielibuusti.fi, löytyy materiaaleja niin kotimaisten kielten oppijoille kuin heidän oppimistaan tukeville tahoille: opettajille, työyhteisöille ja opinto- tai uraohjaajille. Verkkosivusto on kaikille avoin, eikä sen käyttö vaadi tunnuksia tai rekisteröitymistä.
Kielibuusti tarjoaa kotimaisten kielten opettajille tukea oman ammattitaidon kehittämiseen ja verkostoitumiseen sekä erityisesti kansainvälisten osaajien opettamiseen. Opettajan sivuilta löytyy mm. pedagogisia materiaaleja, kuten videosarjat suomen ääntämisen opettamisesta ja kestävästä arvioinnista, opetusmateriaalipankki, jonka kautta kuka tahansa voi jakaa omia opetusmateriaalejaan muiden hyödynnettäväksi, sekä pedagogisia malleja opetuksen kehittämisen tueksi. Kielibuusti antaa pedagogiset mallit tilanne- teema- ja toimijuuslähtöiseen opetukseen (TTT), jossa opetus suunnitellaan oppijalle keskeisten kielenkäyttötilanteiden ympärille. Opetuksen tehtävänä on ennen kaikkea tukea oppijan toimijuutta antamalla tälle työkaluja toimia kieliympäristössään ja kehittää taitojaan.
Kotimaisten kielten oppijoille Kielibuustin verkkosivusto tarjoaa monipuolista tietoa kielenoppimisesta, kielitaitotasoista ja -testeistä sekä kotoutumisesta. Sivustolta löytyy myös itseopiskelumateriaaleja, joilla oppija voi täydentää ja ylläpitää kursseilla kehittynyttä kielitaitoaan. Itseopiskelumateriaaleihin on koottu sekä hankkeessa tuotettuja että muita hyväksi havaittuja materiaaleja. Oppijat voivat hakea Kielibuustin asiantuntijoiden kuratoimia ja esittelemiä digimateriaaleja esimerkiksi taitotason tai kielenoppimisen osa-alueen perusteella.
Tule tutustumaan kielibuusti.fi:n sisältöihin ja löytämään materiaaleja, joista juuri sinulle olisi apua työssäsi!
Kielibuusti-hanke on osa korkeakoulujen kansainvälisyysohjelmaa ja Talent Boost -toimintaa. Hanketta rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö 2021–2024 ja siinä ovat mukana Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto sekä ammattikorkeakoulut Haaga-Helia, Laurea ja Metropolia.
Emmi Pollari, University of Helsinki
Eväitä kielitaitokurssien OPS-työskentelyyn -työpaja
Kutsumme mukaan työpajaan kaikkia kollegoita, joilla on opetussuunnitelman laatiminen tuoreesti takana tai piakkoin edessä. Työpajan tarkoituksena on jakaa ajatuksia, kokemuksia ja kokeiluja sekä tukea toinen toisiamme opetussuunnitelmatyössä. Pohjustamme työskentelyä kertomalla Helsingin yliopiston suomen kielen kielitaito-opetuksessa tehdystä OPS-työstä sekä siihen kytkeytyvästä kurssitarjonnastamme.
HY:n OPS-uudistuksen taustana on ollut funktionaaliseen kielikäsitykseen ja sosiokulttuuriseen oppimisen teoriaan pohjaava teema-, tilanne- ja toimijuuslähtöinen pedagogiikka. Kurssisuunnittelun keskeisiä lähtökohtia ovat kielenoppijan oman toimijuuden tukeminen sekä hänelle keskeisiin teemoihin ja tilanteisiin keskittyminen. Tämä ajattelu on ollut mukana niin opetussuunnitelman uudistamisessa kuin uusien kurssitoteutusten suunnittelussa. Koko kurssijärjestelmän tasolla olemme lisänneet joustavuutta ja valinnaisuutta; alun progressiivisesti etenevien kurssien jälkeen on mahdollisuus tehdä kurssivalintoja omien tarpeiden ja kiinnostuksen perusteella.
Oman OPS-uudistuksemme esittelyn kautta viemme keskustelun kohti opetussuunnitelmatyössä yleisesti keskeisiä kysymyksiä. Kuinka saada opetussuunnitelman uudistamiseen johtaneet ajatukset kirkkaasti näkyviin opetussuunnitelmateksteissä? Miten avata tausta-ajattelua koko opettajakunnalle, ml. yksittäisiä kursseja opettavat tuntiopettajat? Mistä löytää uuden opetussuunnitelman kanssa samaa kieltä puhuvat oppimateriaalit? Entä missä määrin olemassa olevat opetusmateriaalit ohjaavat OPS-työtä? Ja kuinka vahva ylipäätään onkaan tradition voima – miten vanhasta osaisi valita mukaan vain aidosti tarpeellisen? Mm. näitä kysymyksiä olemme opetussuunnitelmaa uudistaessamme pohtineet ja samojen kysymysten äärellä lienevät monet kollegamme. Tervetuloa jakamaan ajatuksia ja kokemuksia!
Janne Niinivaara, University of Helsinki
Kenen kätyri? – Mitä on kielikeskusopetuksen strateginen kehittäminen
Reilussa kymmenessä vuodessa korkeakoulu- ja yliopistokentässä on voinut havaita muutoksia, jotka ovat merkittäviä niin kansainvälisessä kuin kansallisessakin tarkastelussa. Erityisesti yliopistolain myötä kiihtynyt yliopistoinstituution ja yliopisto-organisaation erkaantuminen toisistaan (Välimaa, 2022), digitalisaatio, pandemia sekä jatkuva oppiminen ovat heijastuneet yliopistokenttään yhtäältä haasteina ja toisaalta uusia toimintatapoja peräänkuuluttavina muutosvoimina. Edellämainittujen lisäksi kielikeskusopetukseen vaikuttavat kehittyvät käsitykset kielitaidosta, yliopistopedagogiikasta ja vuorovaikutusosaamisesta.
Yllälueteltuja ilmiöitä tulee tarkastella muun muassa opetuksen kehittämisen kysymyksinä. Esityksessäni pyrin avaamaan millaista opetuksen strateginen kehittäminen työtehtävänä voi olla, ja miten sitä tehdään strategisten, hallinnollisten ja pedagogisten todellisuuksien leikkauspisteessä nimenomaan kielikeskuskontekstissa. Esitykseni pyrkii yhdistämään niin analyyttisesti kuin reflektiivisestikin useaa aineistoa. Tarkastelen sekä hallintotieteellista ja pedagogista tutkimusta, Helsingin yliopiston kielikeskuksessa tehtyjä tapaustutkimuksia ja strategisia linjauksia ja hankkeita, kuten opetuksen visiotyötä ja pedagogista tiekarttaa, että omia kokemuksiani Kielikeskuksen opetuksen kehittämisen asiantuntijana.
Pääasiallinen tutkimuskysymykseni on, miten systeemisesti ajattelemalla ja toimimalla tulevaisuuden tarpeisiin voidaan vastata, sekä miten strategisen ja pedagogisen ajattelun välinen jännite syntyy ja miten sitä voidaan purkaa. Tämän jännitteen tarkastelussa tulee huomioida lisäksi autonomian ja yhteistyön, ulkoisten ja sisäisten motivaatioiden sekä muutoksen ja pysyvyyden väliset jännitteet.
Lopuksi esitän lähtökohtia siihen, millaisena korkeakoulukentän tulevaisuuden haasteet näyttäytyvät juuri kielikeskusten näkökulmasta. Kiinnitän erityistä huomiota siihen, miten viestintä- ja kieltenopetusta kehittämällä haasteisiin voidaan perustellusti vastata. On tärkeää, että opetuksen ja oppimisen kysymykset ovat alusta asti mukana näitä haasteita kohdatessa. Se edellyttää sekä dialogista keskustelua, uusia opettamisen ja oppimisen tapoja että vankkaa yhteisymmärrystä siitä, mikä on lopulta keskeistä ja muuttumatonta.
Kirjallisuus:
Välimaa, J. (2022). Onko yliopisto organisaatio vai instituutio?. Tiedepolitiikka, 47(3), 32-37.
Sarah Mattila, Åbo Akademi University and Maria Selin, University of Lapland
“Large [online] group lectures… what’s the point?” Building relationships in online teaching
The use of technology increased dramatically at the outset of COVID-19 when all teaching and learning was suddenly transferred to an online environment. While the world has, to some extent, gone back to its pre-COVID normal, online learning is likely to remain a key method for language teaching and learning in the future.
Online learning affords both teachers and students a great deal of flexibility and accessibility but entails inherent challenges when it comes to relationship building and the social aspect of learning. Research has found the benefits of positive, strong student-student and teacher-student relationships to be considerable. The weakening of these relationships can have a severe, negative effect on the students’ educational success.
In our presentation, we introduce and discuss the key findings of our study, conducted as part of the larger, nationwide 2digi2 project[1], focusing on the digital teaching environment. Our study focuses on enhancing online, synchronous learning by investigating how activities, communication methods, and digital tools foster positive relationships between the students and between the teacher and students.
We believe it is essential for language teachers to facilitate interaction and engagement and to assist in building group cohesion and solid relationships when language learning is taking place online. It is also very important for teachers to be comfortable with online teaching, which requires adjusting to the distinct nature of this type of communication and helping the students do the same. In the end, we need to appreciate and be able to utilize all the opportunities the online environment offers, including those that help us build good relationships with and among our students. Otherwise, all we end up doing is teaching large online group lectures—and what’s the point in that?
[1] The 2digi2 project, instigated by FINELC (The Network of Finnish University Language Centres) in January 2022, includes participants from university language centres across Finland. Other aspects of online learning included in the project are special needs, learning objectives and generic skills.
Maritta Riekki, University of Oulu
”Apua! Netti pätkii, saako tulla luennolle?” Kielikoulutuksen käytänteet muutoksessa
Tässä tutkimuksessa käsitellään vieraiden kielten opetuskäytänteiden muuttumista kahden vuoden aikana yliopiston kieli- ja viestintäkoulutuksessa. Tutkimuksen tarkempi analyysi selvittää, kuinka opiskelijat kokivat muutokset ja paluun lähiopetukseen. Opiskelijat osallistuivat vapaaehtoisen vieraan kielen neljälle kurssille ja tutkimusmateriaali on koottu näiltä kursseilta. Suurin osa opiskelijoista jatkoi opiskelua neljän kurssin ajan, osa tuli mukaan kolmannen kurssin alkaessa. Lisäksi pohditaan, miltä kielikoulutuksen tulevaisuus näyttää.
Vieraiden kielten opetuskäytänteet ovat perinteisesti muuttuneet hitaasti (Riekki, 2016). Covid sai aikaan siirtymisen etäopetukseen vauhdilla ja usein ilman koulutusta – Zoom, Teams ja monet muut sovellukset otettiin käyttöön, miten osattiin. Kaoottisesta tilanteesta huolimatta opintoja kuitenkin saatiin suoritettua ja vähitellen opetuskin alkoi tuntua helpolta: sovellus päälle, opiskelijat linjoille ja välillä pienryhmiin keskustelemaan keskenään. Tuskin kukaan oli varautunut siihen, että etäopetus jatkui kokonaisen lukuvuoden; osa opintoja suoritettiin verkossa ilman, että muita opiskelijoita tai opettajia tavattiin henkilökohtaisesti kasvokkain.
Palaaminen normaaliin ei tapahtunutkaan täysin mutkattomasti. Opetusta alettiin toteuttaa hybridinä; osa opiskelijoista ilmestyi paikan päälle, osa osallistui verkossa, ja osa katosi kokonaan. Opettajan näkökulmasta tilanne oli entistä kaoottisempi; nyt piti hallita verkkosovellusten lisäksi myös salitekniikkaa, joka vaikutti olevan erilainen lähes jokaisessa opetustilassa.
Tilannetta alettiin kartoittaa haastattelututkimuksen keinoin (Hirsjärvi & Hurme, 2001). Tavoitteena on selvittää, kuinka opiskelijat kokivat verkko-opinnot aloittaessaan uuden kielen opiskelun, ja miltä tuntui palata lähiopetukseen vuoden verkko-opintojen jälkeen. Haastattelun vastauksia analysoidaan neksus-analyysin avulla (Scollon & Scollon, 2004). Neksus-analyysi pyrkii kartoittamaan muutosta eri tahoilta.
Lähteet:
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2001. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopain
Riekki, M. 2016. Navigating change: nexus-analytic explorations in the field of foreign language education. Oulu: University of Oulu
Scollon, R. & S. Wong Scollon. 2004. Nexus Analysis. Discourse and the emerging Internet. Routledge.