Open search

Diverse Forms of Teaching and Learning abstracts for the Language centre days 2023

|

Hanna Kosonen and Minna Intke-Hernandez, University of Helsinki

”La visibilité est un piège” – kehollinen kontrolli, valta ja turvallisuus verkko-opiskelussa

Tutkimme opiskelijoiden kokemuksia kehollisesta kontrollista, vallasta ja turvallisuudesta verkko-opiskelussa. Aineistonamme on 11 Helsingin yliopiston kielikeskuksen opiskelijan teemahaastattelut, joita tutkimme Scollonin & Scollonin luoman neksusanalyysin avulla. Teoreettisessa viitekehyksessämme kohtaavat yhteiskuntatieteiden, pedagogiikan ja soveltavan kielitieteen näkökulma. Lähdemme ajatuksesta, jonka mukaan kieli on paitsi sosiaalista, myös kehollista ja tilallista toimintaa. Mallinnamme opiskelijoiden kokemusta kehollisen näkyvilläolonsa säätelystä käyttämällä hyväksemme Michel Foucault’n (1977) tulkintaa Jeremy Benthamin Panopticon-vankilasta.

Opiskelijoiden kertomuksista nousee esiin vallan ja näkyvillä tai näkymättömissä olemisen diskurssi suhteessa opettajan pedagogiseen valtaan. Luokkahuoneessa opettaja on valvojan tornissa ja hallitsee luokkaansa; opiskelijan keho on kontrollin kohteena. Verkko-opiskelussa asetelma kääntyy toisin päin: opiskelija voi katsella opettajaa suljetun kameran takaa ilman, että opettaja tietää, milloin on katseen kohteena. Verkko-opiskelu muuttaa sitä, kenellä on valta nähdä ihmisten kehot ja toisaalta määrätä, miten ne tilassa asettuvat. Verkko- ja monimuoto-opetus mahdollistaa kehon käyttämisen ei-normatiivisesti ja yksityisesti. Väitämme, että parhaimmillaan verkko-opiskelu voi palauttaa kehollisen vallan opiskelijalle itselleen. Tutkimus valottaa digitaalisten oppimis- ja työympäristöjen vuorovaikutuskäytänteisiin kehollisuuden, tilan, vallan ja turvallisuuden näkökulmista.

Terhi Meriläinen, Tampere university and Marjut Männistö, Vaasa university

Kuuntele, liity ja kerro — Opettajien ja opiskelijoiden kokemuksia Erätauko-menetelmästä 

Usein keskustelutilanteissa eniten valtaa ja tilaa käyttävät äänekkäimmät, rohkeimmat ja aktiivisimmat henkilöt. Tämä on harmillista mutta myös epätasa-arvoista niin opetustilanteissa, työelämässä kuin elämässä yleensäkin. 

Esitelmässämme kerromme siitä, miten ja miksi olemme lähteneet hakemaan apua ongelmaan Erätauko-dialogimenetelmästä. 

Erätauko on yhteiskunnallisen keskustelun menetelmä, jonka tavoitteena on kehittää suomalaisten keskustelutaitoja. Kyseessä on menetelmällinen ryhmässä keskustelemisen tapa, jossa tähdätään aiheen, toisten ja itsen parempaan ymmärtämiseen. Keskustelussa ei ole tarvetta löytää ratkaisuja tai yksimielisyyttä, mutta parhaimmillaan keskustelu voi tuottaa ennalta-arvaamattomia oivalluksia ja uutta ajattelua. 

Tässä esitelmässä kerromme omista ja opintojaksoillemme osallistuneiden opiskelijoiden Erätauko-kokemuksista. Esityksessämme vastaamme seuraaviin kysymyksiin: 

  1. Mikä on Erätauko-dialogimenetelmä? 
  2. Miksi aloimme käyttää Erätauko-menetelmää? 
  3. Millaisia kokemuksia opiskelijoilla on ollut: mikä heidän kokemuksissaan on ollut rohkaisevaa, millaisia kriittisiä kokemuksia ja havaintoja on ollut? 
  4. Millaisia ovat olleet opettajien omat havainnot ja kokemukset? 
  5. Mitä menetelmä on muuttanut opiskelijoiden reflektiossa ja opetuksen painotuksissa? 

Olemme kumpikin käyttäneet Erätauko-menetelmää omassa opetuksessamme muutaman vuoden ajan. Esityksessä käyttämämme aineisto on kerätty opettamiltamme kursseilta Tampereen ja Vaasan yliopistojen kielikeskusopetuksessa. Tutkimusaineistona ovat opiskelijoiden kirjoittamat tuntireflektiotekstit. Reflektioissa opiskelijat ovat pohtineet Erätauko-menetelmän merkitystä keskustelutaitojensa kehittymisen näkökulmasta. Lisäksi opiskelijat ovat pohtineet Erätauko-menetelmän herättämiä tunteita keskusteluun osallistumisen, keskustelun ylläpitämisen ja keskustelun vetämisen näkökulmista. 

Hanna Brauer and Lisa Lahtela, University of Jyväskylä

Education students‘ goals for the development of multilingual and intercultural communication competence: How to enact the goals in language and communication teaching

While internationalization in higher education used to mean “instruction in English” to attract foreign students and staff, this assumption has come into question in more recent years. A wider understanding of what is meant by internationalization includes the acknowledgment of individual development of interactive multilingual and intercultural competence outside of “only English”.  Therefore, more and more universities are now looking for strategies to support students in a more individualized fashion in this more diverse understanding of internationalization. Many universities have large international communities, but students often have difficulties in making connections with “others” across seeming language and culture barriers.  In order to facilitate the practice of multilingual communication competence in overcoming these barriers, the Centre for Multilingual Academic Communication (Movi) at the University of Jyväskylä (JYU) piloted a project in which students set and work on their own internationalization goals, including different elements of multilingual and intercultural communication competence. In this presentation, we first examine research results that investigated the goals Finnish students in Early Childhood Education set at the beginning of their studies for internationalization competence, representing students’ ideal international selves. We then cover practical pedagogy for how Finnish students’ interaction with members of the wider international student body was enacted in one course, XYHK1001 Multilingual Interaction.  Our intention is to encourage others in HE to consider how they too might advance student goals in multilingual interaction competence in a way that takes into account students’ needs to both step out of their comfort zone and to maintain a feeling of safety.

Jutta Helenius, Tampereen yliopisto ja Jesse Asikainen, Proxima Finland

Psykofysiologisen näkökulman hyödyntäminen kirjoittamisen opetuksessa

Huomattavalla osalla opiskelijoista on oppimiseen ja kirjoittamiseenkin liittyviä haasteita: oppimisvaikeus, neuropsykiatrinen häiriö tai mielialaan ja jännittämiseen liittyvä haaste (mm. Tampereen yliopiston Opiskelijan käsikirja / Oppimisvaikeudet 2021). Lisäksi opiskelu-uupumus on lisääntynyt (Parikka ym. 2022). Opiskelu-uupumus tarkoittaa pitkittynyttä stressioireyhtymää, joka kehittyy opiskeluun kytkeytyvän stressin seurauksena (em).  

Oppimiseen liittyvät haasteet ja opiskelu-uupumus voivat vaikuttaa opiskelukykyyn, jolla ymmärretään opiskelijan työkykyä. Yksi opiskelukyvyn ylläpitämisen taito liittyy rauhoittumiseen ja rentoutumiseen. (Mm. https://www.tuni.fi/fi/opiskelijan-opas/kasikirja/uni/opiskelun-ja-hyvinvoinnin-tuki/opiskelutaidot-0/opiskelutaidot#opiskelukyvyn%20yll%C3%A4pito.) Olemme kokeilleet, voisiko psykofysiologista näkökulmaa edustavista harjoituksista, kuten IPrep-menetelmän hengitysharjoituksesta, saada lisätukea akateemisen kirjoittamisen haasteisiin.

iPREP (international performance resilience and efficiency program) -menetelmä pohjautuu empiiriseen tutkimukseen psykologisista ja fysiologisista tekijöistä, jotka kytkeytyvät havaintokykyyn, aistien toimintaan, motoriikkaan ja kognitioon. Menetelmä on alun perin kehitetty poliisin voimankäyttötilanteisiin (Andersen & Gustafsberg 2016: 4), mutta menetelmän harjoituksia voidaan hyödyntää siviilielämänkin haastavissa tilanteissa. 

Kuvaamme iPrep-menetelmän hengitysharjoitusta, sen hyödyntämistä akateemisen kirjoittamisen opetuksessa sekä harjoituksesta saatua palautetta. Pohdimme myös, miten psykofysiologista näkökulmaa edustavilla harjoituksilla voitaisiin auttaa ratkaisemaan kirjoittamisen haasteita.

Olemme kokeilleet hengitysharjoitusta Akateemisen kirjoittamisen kurssilla lähiopetuksessa.

Lähteet

Johanna Komppa & Tanja Asikainen-Kunnari, Kielibuusti

Kieli-HOPS – kielitaitotavoitteet osaksi korkeakoulutetun urasuunnittelua

Korkeakoulujen kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden kotimaisten kielten osaamista tukevassa Kielibuusti-hankkeessa on kehitetty Kieli-HOPS-väline, jonka avulla kielten osaaminen ja osaamisen tarve voidaan ottaa puheeksi osana opintojen ja työuran suunnittelua. Kieli-HOPSin kysymysten avulla opiskelija voi pohtia ja asettaa tavoitteita suomen, ruotsin ja muiden kielten oppimiselle – joko itsenäisesti tai opettajien kanssa keskustellen. Korkeakouluopintoihin kuuluvat hops-ohjauksen lisäksi välinettä on hyödynnetty osana S2-opetusta kielitaitotavoitteiden puheeksi ottamisessa (Asikainen & Komppa 2023).

Kielibuusti-hankkeen painotuksista johtuen kieli-HOPSin kehityksessä keskeisintä on ollut, että opiskelija tulee tietoiseksi kotimaisten kielten osaamisen merkityksestä, jos/kun hän haluaa työllistyä Suomeen. Suomen/ruotsin kielen taito tiedetään keskeiseksi maahanmuuttajien työllistymiseen vaikuttavaksi tekijäksi (esim. Kotona Suomessa 2020). Korkeakoulutetut kansainväliset työnhakijat ovat nimenneet suomen kielen osaamisvaatimukset yhdeksi suurimmaksi esteeksi työllistymiselleen (mm. Iiskola & Lahtinen 2021; E2-Tutkimus 2022). Kieli-HOPS onkin julkaistu alun perin vuonna 2022 korkeakoulujen englanninkielisten tutkintojen ja kansainvälisten opiskelijoiden tueksi, mutta sittemmin sitä on hyödynnetty myös suomenkielisissä tutkinnoissa opiskelevien uraohjauksessa.

Posterissa esitellään Kieli-HOPSin keskeiset osat ja kannustetaan ottamaan kielitaitotavoitteiden pohdintaa osaksi minkä tahansa kielen opintoja.

Lähteet

Asikainen, T. & Komppa, J. 2023. Kieli-HOPS tueksi korkeakouluopiskelijan urasuunnitteluun ja opinto-ohjaukseen. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 14(2).

E2-tutkimus 2022. Ulkomaalaiset osaajat Suomessa: työelämä, arki ja osallisuus. Kansainvälisten osaajien Suomi -tutkimushanke. Pitkänen, V., M. Välimäki & M. K. Niemi.

Iiskola, M. & Lahtinen, K. 2021. Suomalaisyritykset ja osaajapula – Kansainvälisten osaajien rekrytointi. Laurea Journal.

Kotona Suomessa 2020. Selvitys maahanmuuttajien rekrytoinnista. Taloustutkimus 2.6.2020.

Emilia Hongisto ja Niina Kekki, University of Turku

Kansainvälisten opiskelijoiden opiskelutaitojen kehittäminen osana S2-opintoja

Kieltenopetuksen menetelmät ovat monimuotoistuneet niin luokassa kuin verkkoympäristöissä. Myös korkeakoulujen S2-opetuksessa verkkototeutukset ovat tätä päivää. Opetuksen monimuotoistuessa voi kuitenkin huomata, että kansainvälisten opiskelijoiden opiskeluvalmiudet eivät aina vastaa suomenoppimiseen tarvittavia taitoja. Jos jo lähiopetuksessa huomataan, että erilaiset opiskelutaustat aiheuttavat etenemisesteitä kielenoppimisen polulla, miten kansainvälinen opiskelija suoriutuu esimerkiksi itsenäisesti verkkoympäristössä? Kielenoppimisen sujumiseksi tarvitaan toimivia ohjausmalleja ja uusia pedagogisia ratkaisuja (ks. myös Metropolia 2022). S2-opiskelijoiden ohjausta on kehitetty esimerkiksi kansallisessa Kielibuusti-hankkeessa. Kielibuustissa laadittujen hyvien ohjausmateriaalien, kuten KieliHOPSin, lisäksi kv-opiskelijoiden ohjaukseen tarvitaan systemaattista kielenopiskelun taitojen kehittämistä.

Turun yliopiston Kieli- ja viestintäopintojen keskuksessa on syksyllä 2023 käynnistynyt hanke, jonka tavoitteena on sujuvoittaa suomen kielen oppimispolkuja sekä laajentaa monimuotoisten S2-verkkoopintojen tarjontaa. Osana projektia on kehitetty Johdanto suomen kielen opintoihin (1 op) -verkkokurssia, jonka tarkoituksena on tutustuttaa opiskelija (suomen) kielen oppimisen käytänteisiin jo ennen varsinaisia kieliopintoja. Verkkokurssi sisältää muun muassa konkreettisten taitojen kuten sanakirjan käytön harjoittelua, suomen kielen rakenteen esittelyä, kielellisen tietoisuuden herättelyä, oman suomen oppimispolun suunnittelua ja omien kielenoppimistyylien reflektointia.

Työpajassa alustamme aihetta esittelemällä havaintojamme kv-opiskelijoiden kielenopiskeluvalmiuksista ja johdantokurssin tämänhetkisestä vaiheesta. Alustuksen jälkeen nostamme keskusteluun korkeakoulujen kielenopettajien

  1. havainnot kv-opiskelijoiden opiskeluvalmiuksiin liittyvistä haasteista ja ratkaisuista
  2. kokemukset S2-verkkokurssien toteuttamisesta sekä
  3. kulttuuritaitojen merkityksen moninaisten opiskelijoiden kohtaamisessa.

Lähteet:

Metropolia 2022. Metropolian S2-opettajien lausunto englanninkielisten tutkinto-ohjelmien suomi toisena kielenä (S2) -opetuksen ja ohjauksen toteuttamisesta Metropolia Ammattikorkeakoulussa.

Carola Rewell-Heikkinen and Saila Korvenranta

Ruotsin kielen itseopiskelumateriaali – miten ja miksi Papegojan syntyi?

Työssämme ruotsin yliopisto-opettajina Kielikeskuksessa (HY) olemme jo vuosien ajan todenneet, kuinka aikuisopiskelijoiden taitotaso ruotsin kielessä heikentyy jatkuvasti. Moni opiskelija kaipaakin tukea perusrakenteissa ja sanastossa voidakseen osallistua B1-tason opetukseen, joka on tutkinnon suorittamisen edellytyksenä. Kaikilla opiskelijoilla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta osallistua kertauskursseille. Tämän takia on jo pitkään jatkunut tarve ruotsin perusrakenteiden kertaussivustolle, jossa opiskelija, tai kuka tahansa muu henkilö, voi itseopiskelun avulla kerrata ruotsin kielen keskeisimmät rakenteet ja harjoitella niitä itsekorjautuvien digitaalisten harjoitusten avulla.

Hankkeen tarkoituksena on ollut luoda kaikille avoin verkkosivusto täysin itsenäiseen opiskeluun Google Sites-palvelussa, johon tuotimme lukuvuonna 2019–2020 peruskieliopin opetusmateriaalia ja harjoituksia CEFR-taitotasoasteikolla A2. Ensisijaisena kohderyhmänä on korkeakouluopiskelijat, ja tämä on huomioitu esimerkiksi materiaalin sanastossa.

Ajatuksemme oli, että verkkosivusto voi myös toimia täydentävänä materiaalina kursseilla; opettajat voivat ohjata lisätukea kaipaavat opiskelijat kertaamaan esim. peruskielioppia tälle sivustolle. Tällöin opiskelijan ei tarvitse keskeyttää kurssia vaan voisi itseopiskelun avulla pärjätä kurssilla, eikä esim. valmistuminen viivästyisi pitkittyneiden opintojen takia.

papegojan.helsinki.fi-sivusto julkaistiin elokuussa 2020 ja vastaanotto on ollut erittäin positiivista. Alusta asti käytössä olleen Google Analytics-palvelun mukaan Papegojan-sivustolla on ollut tähän päivään mennessä yli 30 000 käyttäjää ja istuntoja on ollut reilut 71 000. Sivusto on siis ollut selkeä tarve ja korkeakouluopettajat ympäri Suomea ovat kertoneet ottaneensa sivuston käyttöön opetuksessaan. Lukuvuonna 2021–2022 täydennämme Papegojan-sivustoa lyhyillä tietoiskutyyppisillä opetusvideoilla, joissa on tarkoitus tiivistää kunkin kieliopin osa-alueen keskeisiä asioita.

Kielikeskuspäivillä Vaasassa kerromme tarkemmin hankkeen toteutuksen vaiheista, haasteista ja tulevaisuudennäkymistä sekä esittelemme sivustoa. Olemme ymmärtäneet, että myös muiden korkeakoulujen opettajilla on ollut suunnitelmissa laatia vastaavia materiaaleja itseopiskelun tueksi ja jaamme mielellämme kokemuksiamme ja oivalluksiamme, jotka voivat hyödyttää kollegoita.

Henrik Petäistö, University of Oulu

“Learning in the Era of COVID-19: The Crucial Nexus of Compassion, Mentorship, and Teacher-Student Relationships”

The global COVID-19 pandemic presented an unprecedented challenge to higher education institutions worldwide, forcing a rapid transition from traditional in-person teaching to emergency online learning. This transformative shift in educational delivery served as a profound stimulus for behavioral change in formal learning environments.

This thesis delved into the impact of the pandemic on higher education, exploring the paradigm of learning in the context of this transition. It investigated how contextual parameters, or the learning milieu, influenced and shaped the behavioral changes and learning outcomes observed during this period.

Based on a systematic review of 32 studies across 46 countries, this meta-analysis investigated the impact of the pandemic on higher education, emphasizing five key themes, including emotional intelligence and the role of compassion.

Communication skills emerged as vital, with the study highlighting a lack of research on compassion’s role. Compassion and mentorship in teacher-student relationships are essential in this evolving educational landscape, especially when supporting students in times of change. We invite educators to join the discussion on reshaping higher education’s future in these dynamic times.

Keywords: learning, higher education teaching, COVID-19 pandemic, coping, literature review, meta-analysis, change management, organizational psychology

For further details and inquiries, please contact the author at henrik.petaisto@oulu.fi.

Jaana Suviniitty, Aalto University

Who’s on first? Personalized reflections on developing online/hybrid courses

Recent scholarly articles on transitioning from F2F to remote teaching primarily cover experiences and challenges related to Emergency Remote Teaching during the Covid 19 pandemic. They address issues such as adjusting to new roles, addressing pedagogical issues, and recognizing unequal access to resources (i.e., funding, access). Unlike those studies, the present study is longitudinal (over a four-year period) and occurs pre-covid. It explores experiences of two academics in Finland participating in university-supported projects to develop remote teaching in different modes (i.e., blended online learning and hybrid), which include synchronous and asynchronous online environments. The remote course being created involves developing writing workshops for doctoral students. A collaborative autoethnographic approach allows us to reflect on our teaching practices and to merge our descriptions with analysis and interpretation. Using self-determination theory, the authors unravel the diverse concerns arising when switching teaching contexts (from face-to-face to online). These concerns were categorized thematically and are perceived as critical for teachers developing online/hybrid courses. Key themes include emerging pedagogical concepts, the changing teacher role, exploring unknown territory, examining the mindset, and ensuring collaborative learning. This paper further identifies each development phase and maps out the motivation currents (the ups and downs) with each phase.  The practical outcome provides a window into teachers’ understanding of their teaching practices, offering new insights valuable to classroom practitioners.

A longitudinal research paper explores the experiences of two teachers switching from face-to-face to remote teaching. Using collaborative ethnography and self-determination theory, the teachers identify critical themes relevant to teachers developing online/hybrid courses. This paper further identifies each development phase and maps out the motivation currents with each phase.

Pasi Puranen, Esa Laihanen and Hanna Vihava, LUT

Kieliä ja viestintää monikielisillä opintojaksoilla LUT-yliopiston yhteiskuntatietelijöille  

Kieli-, viestintä- ja kulttuuritaidot ovat keskeistä akateemista osaamista ja 2000-luvun työelämätaitoja. Nykyään työyhteisöt ovat monikielisiä, ja tulevaisuudessa tarvitaan osaajia, jotka kykenevät työskentelemään ja jakamaan osaamistaan monikielisissä ja monikulttuurisissa ympäristöissä (Pirhonen 2023). 

Yliopistoissa monikielisyyttä tukeva ja kielitietoinen pedagogiikka on toistaiseksi jäänyt periaatteen asteelle, vaikka viimeaikaisten tutkimusten (Critchley & Wyburd 2021; Fisher et al. 2020) mukaan monikielinen ja monikulttuurinen osaaminen ovat elintärkeitä yliopisto-opiskelijoille. Samalla opiskelijoiden motivaatio opiskella muita vieraita kieliä kuin englantia on vähenemässä (Pyykkö 2017). 

Monikielisyyden tunnistaminen ja näkyväksi tekeminen on tärkeää, kun tavoitteena on ohjata opiskelijoita ottamaan piilossa olevat monikieliset resurssit käyttöönsä. Näitä voidaaan lähestyä kolmen vaiheen kautta: 1) tiedostuttaminen, 2) monikielisen repertuaarin käyttöön rohkaiseminen ja 3) monikielisen repertuaarin käyttöön ohjaaminen. (Reiman, Lehtonen & Saario 2022.) Uudessa monikielisessä lähestymistavassa eri kieliä ja viestinnän taitoja (suomen kieli ja viestintä, ruotsi ja englanti tai muu vieras kieli) käytetään rinnakkain ja opiskelijat kehittävät viestintätaitojaan vaihtamalla kieltä joustavasti tehtävittäin. 

Tässä esityksessä kuvaamme LUT-yliopiston yhteiskuntatieteiden uusien kandidaattiohjelmien monikielisyyteen perustuvan kieli- ja viestintäopetuksen rakentamista. Esittelemme uudistuksen taustaa, käytännön kehittämistyötä ja ensimmäisiä kokemuksia opetuksesta.  

Uusimuotoisten monikielisten kieli- ja viestintäopintojen tavoitteena on yhtäältä tarjota opiskelijalle yliopisto-opinnoissa tarvittavat kieli- ja viestintätaidot. Toisaalta opiskelija hankkii tarvittavia viestintätaitoja tulevaa työelämää varten sekä saa välineitä oman osaamisensa laajentamiseen ja syventämiseen. 

Uusimuotoiset kieli- ja viestintäopinnot koostuvat kolmesta eri opintojaksosta (tieteenalakohtaiset tekstitaidot, monimuotoinen vuorovaikutus sekä tutkimusviestintä). Kaikilla opintojaksoilla käytetään useita kieliä yhteiskuntatieteiden ohjelmien tavoitteiden mukaisesti. Tämä uusi tapa toteuttaa monikielisiä kieli- ja viestintäopintoja tarjoaa mahdollisuuksia eri kielten opettajien väliseen yhteistyöhön aivan uudella tavalla kurssien suunnittelussa ja toteutuksessa ja siten edellyttää sisältöjen ja pedagogisten valintojen uudelleenajattelua. 

Lähteet 

Critchley, M. & Wyburd, J. 2021. Evolution of university internationalisation strategies and language policies: Challenges and opportunities for language centres. Language Learning in Higher Education, vol. 11, no. 1, 3–13.

Fisher, L., Evans, M., Forbes, K., Gayton & Liu, Y 2020. Participative multilingual identity construction in the languages classroom: A multi-theoretical conceptualisation. International Journal of Multilingualism, vol. 17. no. 4, 448–466.

Pirhonen, H. 2023. Aspiring multilinguals or contented bilinguals? University students negotiating their multilingual and professional identities. Language Learning in Higher Education, vol. 13, no. 1, 5 –27.

Pyykkö, R. 2017. Monikielisyys vahvuudeksi. Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja, vol. 51.

Reiman, N., Lehtonen, T. & Saario, J. (2022). Monikielisyys resurssiksi yliopistoissa – kielipoliittisesta tahtotilasta käytännön toimintaan. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 13(5).

Anna-Maria Peltomäki, Riikka Sandberg ja Hanna Vänskä, University of Helsinki

Mitä hyötyä monitieteisissä ryhmissä opiskelusta on kieli- ja viestintäopinnoissa?

Helsingin yliopiston kielikeskuksessa erityisesti kandidaatintutkintoon kuuluvia kieliä opiskellaan usein alakohtaisissa ryhmissä. Näin opiskelijat oppivat oman tieteenalansa viestintätapoja ja terminologiaa sekä sosiaalistuvat osaksi omaa tieteenalaansa (ks. esim. Rantala-Lehtola & Kuitunen 2021). Usein tällaisilla kursseilla harjoituksia ja opetusta integroidaan oman alan sisältöihin ja kunkin tieteenalan tarpeisiin opettajajohtoisesti: Opettaja voi esimerkiksi koostaa yhteisiä, koko opetusryhmälle sopivia alaan liittyviä materiaaleja sekä laatia sanastoja ja soveltavia harjoituksia. Myös kokonainen kurssi tai sen osa voidaan integroida ryhmän substanssiopintoihin, jolloin kielen- ja viestinnän opettaja ja tiedekunnassa työskentelevä opettaja suunnittelevat toteutusta yhdessä.  

Tutkintoon kuuluvien kielten opetustarjonnassa on kuitenkin myös kursseja, joihin osallistuu opiskelijoita eri koulutusaloilta ja eri tiedekunnista, ja silti alakohtaisuus toteutuu ja sitä vaalitaan. Tällöin kieltä ja viestintää opiskellaan monitieteisissä ryhmissä eikä opettajalla ole kaikille yhteistä materiaalia eikä kaikilla opiskelijoilla yhteneväiset taidot ja tarpeet. Miten alakohtaisuus näillä kursseilla näkyy opiskelijalle? Entä miten opiskelija voi kehittää omalla alalla tarvitsemiaan kieli- ja viestintätaitoja, kun ryhmä on monitieteinen? Mitä hyötyä monitieteisessä ryhmässä opiskelusta voi olla? Miten opiskelija pystyy sen ansiosta vahvistamaan paitsi kielitaitoaan ja viestintäosaamistaan myös metakognitiivisia ja geneerisiä taitojaan?   

Tässä esitelmässä kerromme, miten HY:n kielikeskuksessa opiskellaan monitieteisissä ryhmissä kandidaatintutkintoon kuuluvaa kirjoitusviestintää ja finskaa eli suomea toisena kotimaisena kielenä. Keskitymme aineistoon, joka on kerätty kyselyn avulla monitieteisten ryhmien opiskelijoilta lukuvuonna 2021–2022. Aineiston perusteella olemme hahmotelleet kaksi eri näkökulmaa: 

1) opiskelija oman alansa asiantuntijana
2) opiskelija osana tiedeyhteisöä ja yhteiskuntaa.  

Esitelmässämme tarkastelemme kieli- ja viestintätaitojen kehittymistä näistä näkökulmista.

Lähteet:

Rantala-Lehtola, K., & Kuitunen, H. (2021). Monitieteinen pienryhmätoiminta tieteellisen kirjoittamisen ulottuvuuksien avaajana. Yliopistopedagogiikka, 28(2).

Jace Jordan and Nina Sulonen

Flipping the Perspective: The Language Centre’s International Trainee’s Experience

The International Traineeship program at the University of Helsinki has long provided the Language Centre with an eager student to help facilitate events and accomplish the Language Centre development team’s myriad of tasks and goals—However, what does it do for the trainee? In this presentation, we hope to present two vital perspectives on the Language Centre’s traineeship:

  1. that of the Language Centre staff and
  2. that of the international student.

The presentation will explore the unique work environment that the Language Centre team aims to provide for the student, including an outline of the guiding principles and questions we take into consideration to foster a positive and safe space and an individual-goal oriented environment for learning. Then, the perspective will be flipped, as the motivations and insights of our trainee will be shared regarding his experience in the Language Centre and its impact on both his professional development and his role as a language learner. The presentation hopes to shed light on the unique intersectional nature of an international traineeship and offer personal and practical examples of how such programs can foster a greater environment of cultural competency and professional language development in universities and language centers. The presentation will be 25 minutes and will be presented in two languages: the first portion in Finnish, and the second in English.

Janne Niinivaara, University of Helsinki

”Se ei tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut” – Opiskelijoiden käsitykset ja kokemukset
vuorovaikutuksesta verkko-opiskelussa

Esityksessäni tarkastelen yliopisto-opiskelijoiden vuorovaikutukseen liittyviä käsityksiä ja kokemuksia osana Helsingin yliopiston kielikeskuksen tarjoamia viestintä- ja kielikursseja. Hahmottelen suuntaviivoja kielikeskuksiin soveltuvalle tutkimuspohjaiselle pedagogiselle kehittämiselle, jonka keskiössä on ymmärrys verkko-opetuksesta ja viestintä- ja kieliosaamisen kehittämisestä. Esitys perustuu vuonna 2021 Helsingin yliopistossa kerättyyn opiskelijakyselyyn (n=512).

Lähestyn kielikeskuskontekstissa vuorovaikutusta niin viestintätieteellisen, yliopistopedagogisen kuin kielitieteellisenkin kirjallisuuden valossa. Kielikeskuksen opetusta on tutkittu useista näkökulmista, tosin valtaosin yhden opiskeltavan kielen kontekstissa. Esitykseni kohteena onkin pedagoginen, tutkimuspohjainen kehittämistyö, joka pyrkii huomioimaan koko opetus- ja kielitarjonnan kielikeskustasolla.

Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä tarkastelen vastaajien kuvauksia vuorovaikutuksesta verkkoopetuksessa. Tutkimustulokset kertovat, että opiskelijoiden kokemukset ja käsitykset ovat varioivia ja keskenään ristiriitaisiakin. Tuloksissa hahmottuu kolme erilaista jäsennystä. Ensimmäinen on opettajan eri muodoissa ilmenevä läsnäolo, ja siihen liittyvät niin pedagogiset kuin vuorovaikutukselliset valinnat. Toinen jäsennys liittyy opiskelijoiden vertaisvuorovaikutuksen myönteisiin ja kielteisiin kokemuksiin ja käsityksiin. Kolmas jäsennys tarkastelee verkko-opiskeluun liitettäviä vuorovaikutuksen normeja. Nämä normit voivat olla keskenään vastakkaisiakin ja liittyä muun muassa siihen, millainen osallistuminen on toivottavaa verkkokurssilla ja mikä toisaalta estää tietynlaista osallistumista.

Lopuksi tarkastelen, millaisia suuntaviivoja tulokset antavat erityisesti verkko-opetuksen kehittämiselle vuorovaikutuksen näkökulmasta ja kielikeskuskontekstissa. Vuorovaikutus opetuksessa, niin oppimisen tavoitteena, lähtökohtana kuin ympäristönäkin, voi helposti jäädä määrittelemättä, neuvottelematta ja sanoittamatta. Tämän vuoksi digitaalisuuskin viestintä- ja kieliopinnoissa nähdään helposti vain menetelmänä sen sijaan, että digitaalisen kieli- ja viestintäosaamisen tavoitteita ja merkitystä sanotettaisiin esimerkiksi opetussuunnitelmatasolla. Esittelen näkökulmia, miten kyselytutkimuksen tuloksia on hyödynnetty HY:n kielikeskuksen opetussuunnitelma- ja opetuksen kehittämistyössä.

Ciro Imperato, Minna Intke-Hernandez and Frédéric Nozais, University of Helsinki

Osallisuus ja vuorovaikutus. Käytännön ratkaisuja kieliopin verkkokursseilta

Maailman muuttuessa myös kielten opetuksen ja oppimisen paradigmat ovat jatkuvassa
mullistuksessa. Perinteinen luokkahuonepohjainen opetus ei enää aina vastaa kaikkien
opiskelijoiden tarpeisiin, mikä on synnyttänyt tarpeen etsiä vaihtoehtoisia oppimistapoja.
Verkkopohjainen opetus on noussut käytännölliseksi vaihtoehdoksi, joka mahdollistaa
joustavuuden niille, joilla on haasteita osallistua kurssille esimerkiksi aikataulujen tai
maantieteellisen sijainnin takia.

Työpajassa keskitymme kysymykseen: “Kuinka voimme suunnitella kieliopin verkkokursseja, jotka
innostavat opiskelijoita, tarjoavat selkeän ja linjakkaan opintokokonaisuuden ja vahvistavat
opiskelijoiden aktiivista roolia oppimisessa?” Tarkastelemme erityisesti seuraavia näkökulmia:

  1. Kurssin järjestämistapa ja ratkaisut: Pohdimme, miten voimme suunnitella motivoivia ja opiskelijalähtöisiä verkkokursseja.
  2. Pedagogiset käytänteet ja vuorovaikutus: Pohdimme, miten opettaja voi olla vuorovaikutuksessa opiskelijan kanssa, miten opiskelijan edistymistä voi seurata sekä miten tukea opiskelijaa hänen oppimisprosessissaan.
  3. Opiskelijoiden kokemukset ja käytännön ratkaisut osallisuuden kokemuksen lisäämiseksi: Pohdimme konkreettisia käytäntöjä, joilla voimme vahvistaa opiskelijoiden osallisuuden kokemusta verkkokurssilla.

Työpajan taustana meillä on kokemusta ranskan, italian ja espanjan verkkokursseista sekä
käynnissä oleva tutkimus opiskelijoiden osallisuuden kokemuksesta verkko- ja etäopetuksessa.
Työpajassa esittelemme joitain käytännön ratkaisuja, ja tavoitteenamme on edistää yhteistä
keskustelua sekä kokemusten jakamista. Tarkoituksenamme on tunnistaa ja vaihtaa pedagogisia
käytänteitä, kokemuksia ja ideoita verkkokurssien suunnittelusta ja toteuttamisesta osallistujien
kesken, erityisesti niitä, jotka tukevat vuorovaikutusta verkkokursseilla. Pyrimme löytämään ja
jakamaan konkreettisia ratkaisuja verkkokurssien toteuttamisessa vastaan tuleviin haasteisiin.
Lisäksi toivomme, että työpaja luo uusia yhteistyömahdollisuuksia osallistujien välille ja auttaa
meitä rakentamaan verkostoja, jotka voivat tukea kieliopin verkkokurssien kehittämistä
tulevaisuudessa. Toivomme myös, että työpaja synnyttää uusia ideoita kurssien suunnitteluun ja
tarjoaa käytännön vinkkejä kaikille osallistujille.

Johanna Manner-Kivipuro, University of Helsinki

Integroidut kurssit ruotsinopetuksessa

Helsingin yliopistossa on jo pidempään ollut yksittäisillä ruotsinkursseilla opetusta ja erilaisia kokeiluja, joissa integroidaan suomenkielisille suunnattua kieliopetusta muutamien eri tiedekuntien järjestämään ruotsinkieliseen opetukseen. Kurssit on voinut suorittaa joko opintoihin pakollisena kuuluvana tiedekuntakurssina tai avancerad-tasolla, eli ylimääräisinä, vapaavalintaisina opintoina. Osa kursseista on osoittautunut todella suosituiksi, osalla ei ole onnistuttu saamaan toteutukseen riittävää opiskelijamäärää.

Tänä lukuvuonna testaamme nyt uutena kurssiversiona kolmessa eri tiedekunnassa vapaamuotoisempaa integroitua versiota ruotsin opetuksessa. Opiskelija voi itse vapaasti valita mihin ruotsinkieliseen kurssiin integroi kieliopintonsa, ja tason millä suorittaa opinnot. Vapaammasta valinnasta on ollut aikaisemmin hyviä kokemuksia myös kaksikielistä tutkintoa suorittavien ns. tvex-opiskelijoiden opetuksessa, ja halusimme testata mallia laajempana vaihtoehtona ja avata tarjontaa kaikille toisella kotimaisella opiskelusta kiinnostuneille opiskelijoille.

Opetusta on opiskelijoiden tarpeiden ja toiveiden mukaan, eli räätälöidysti ohjausmuotoisena erotuksena yleisiin luentokursseihin, joilla kaikki pääosin tekevät samantyyppisiä tehtäviä. Kokeilussa alkuvaiheessa mukana olevat tiedekunnat ovat Matemaattis-luonnontieteellinen, Bio- ja ympäristötieteellinen sekä Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta.

Käsittelen esityksessäni kieliosuuden sisältöä, esittelen kurssin suorittamisen aikataulutusta ja rakennetta sekä taustalla vaikuttavia autonomiseen oppimiseen perustuvia oppimiskäsityksiä. Tuon esiin myös muutamien alkuvaiheen opiskelijoiden kokemuksia kyseisestä opiskelumuodosta sekä opetuksessa esiin nousseita haasteita niin opettajan kuin opiskelijoiden näkökulmasta, alkaen kurssille ilmoittautumisesta ryhmätyöskentelyyn, arviointiin ja loppukokeiden järjestämiseen.

Eeva Kaarne and Maiju Ranta, University of Helsinki

Opettaja parasosiaalisen suhteen rakentajana digiopetuksessa

Digiopetus vaikuttaa opettajan rooliin sekä opettajan ja opiskelijan väliseen vuorovaikutussuhteeseen. Tämä edellyttää opettajilta ymmärrystä teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen ominaispiirteistä opetuskontekstissa. Tässä esityksessä keskitytään hyperpersonalisaatioon, parasosiaaliseen viestintään ja vuorovaikutussuhteeseen digiopetuksessa. Lisäksi esityksessä avataan opiskelijoiden kokemuksia opettajan ja opiskelijan välisestä vuorovaikutussuhteesta asynkronisella verkkokurssilla.

Digiopetuksella voidaan tarkoittaa esimerkiksi asynkronista verkko-opetusta, etäopetusta, hybridiopetusta tai kaikkien näiden yhdistelmää. Viestintäteknologia ja teknologiavälitteinen vuorovaikutus erottavat digiopetuksen perinteisestä luokkahuoneopetuksesta. Digiopetuksen vuorovaikutusympäristöjä voidaan jaotella ajan ja paikan mukaan. Onko vuorovaikutus synkronista vai asynkronista? Ovatko vuorovaikutuksen osapuolet samassa vai eri paikassa?

Digiopetus on muuttanut ja muuttaa opettajan roolia. Opettaja on motivaattori, fasilitaattori, oppimisen peili sekä opiskelijan itsenäisyyden ja itsenäisen ajattelun edistäjä (Talbert 2017, 7; Vold ym., 2017, 733–734). Digiopetuksessa on syytä huomioida, ettei opettaja osallistu vuorovaikutukseen interpersonaalisesti, vaan hyperpersonaalisesti. Opettajan hyperpersoona on hahmo, jonka hän luo tekemällä valintoja itsensä esittämisestä. Toisaalta hyperpersoona rakentuu vuorovaikutuksessa opettajan ja opiskelijan välillä. Kyse on siis vaikutelmien luomisesta ja hallinnasta ja toisaalta niistä tehdyistä tulkinnoista. Myös opettajan ja opiskelijan välinen vuorovaikutussuhde on muutoksessa. Opiskelijan oppiminen edellyttää opettajalta vuorovaikutussuhteen aktiivista luomista ja oppimisympäristön raamittamista (Glenn, 2018). Opiskelijoilla voi olla erilaisia tarpeita opettajan ja opiskelijan väliselle vuorovaikutussuhteelle. Esimerkiksi opiskelijan itseohjautuvuuden taso tai odotukset opettajalta saatavasta tuesta voivat vaihdella.

Esityksessä avataan parasosiaalinen viestinnän ja vuorovaikutussuhteen sekä hyperpersonalisaation käsitteitä viestintätieteen näkökulmasta digiopetuskontekstissa. Lisäksi esityksessä tarkastellaan opiskelijoiden kokemuksia opettajan ja opiskelijan välisestä vuorovaikutussuhteesta asynkronisella verkkokurssilla. Lopuksi pohditaan, miten opettaja voi tietoisesti pyrkiä omalla viestinnällään ja pedagogisilla ratkaisuillaan rakentamaan hyperpersoonaa sekä parasosiaalista suhdetta opiskelijoiden kanssa digitaalisessa oppimisympäristössä.

Aihe on tärkeä, koska digiopetuksen määrä on kasvanut ja vakiintunut viime vuosina. Opettajat tarvitsevat uudenlaista pedagogista osaamista muuttuneiden oppimisympäristöjen ja teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen keskellä. Tämän esityksen tavoitteena on tuoda opettajille näkökulmia ja ratkaisuehdotuksia digiopetuksen kehittämiseen.

Glenn, C. W. (2018) Adding the Human Touch to Asynchronous. Online Learning Journal of College Student RetenYon: Research, Theory & PracYce, 19(4), 381–393.

Talbert, R. (2017). Flipped Learning : A Guide for Faculty Teaching Face-To-Face, Online, and Hybrid Courses, Stylus Publishing, LLC, 2017. ProQuest Ebook Central, h`p://ebookcentral.proquest.com/lib/helsinki-ebooks/detail.acYon?docID=4848101.

Vold, T., Ranglund, O., Jørgen S, Haave, H., Kiønig, L., Venemyr, G., Lervik, M., Bakken, B., Bergum, S., Holen, S., Granlien, P., Klevhus, H. & Klevhus, A. (2017). Flipped Gaming: The Teachers Role When Using the Students as Content Providers. Proceedings of the 10th European conference on games-based learning. 2017, 730–735.

Elina Heimala and Katri Niemi, UEF

Joustavaa ja itsenäistä opiskelua räätälöidyllä suurryhmätoteutuksella

Tavoitteet kansainvälisten opiskelijoiden määrän kolminkertaistamisesta 2030 mennessä ja kansalliskielien sisällyttämisestä tutkintoihin tarkoittavat kasvavaa osallistujamäärää suomen kursseille. Itä-Suomen yliopistossa S2-opinnot ovat kuuluneet tutkintoihin vuodesta 2022. Opiskelijoiden lisäksi kv-henkilökunnalle, avoimen yliopiston sekä YUFE-allianssin opiskelijoille on tarjottava joustavampia mahdollisuuksia opiskella suomea. S2-uudistuksen yhteydessä huomattiin, että yksi tapa rakentaa kurssia ei sovi yhä monimuotoisemmalle kohderyhmälle ja erilaisille tavoille oppia. Asynkroniset MOOC-tyyliset kurssit haastavat opettajat pohtimaan suurryhmätoteutusten pedagogista toimivuutta ja oppijoiden tuen tarvetta. Miten olla oppijan tukena etänä ilman kontaktiopetusta?

Lopputulos on kohderyhmälle räätälöity suurryhmätoteutus, ei MOOC.  Räätälöitykin suurryhmätoteutus on kuitenkin aina kompromissiratkaisu, joustavasti ja itsenäisesti suoritettavat kurssit on saatu toimivammiksi räätälöimällä yhteistä alustapohjaa kohderyhmien tarpeisiin, muokkaamalla rakennetta, materiaalin tarinaa ja tukikeinoja. Muutosten tarkoituksena on sitoa tarinallinen kokonaisuus kunkin kohderyhmän arkiseen elämänpiiriin. Tarpeiltaan erilaiset kohderyhmät on huomioitu erilaisin tukikeinoin, esimerkiksi avoimen yliopiston toteutus on ohjatumpi, henkilökunnalle tarjolla on vaihtoehtoisina ohjattu tai itsenäinen suoritustapa, kun taas tutkinto-opiskelijoiden mallissa korostuu vapaaehtoisuus. Räätälöinti on kuitenkin viety vasta kohderyhmän tasolle, oppija ei vielä voi valita hänelle yksilöllisesti räätälöityä polkua.

Räätälöidyt suurryhmätoteutukset syntyvät kustannustehokkaasti, mutta kaikkia toiveita ei voida toteuttaa. Kehittämistä onkin tehty epäonnistumisten ja onnistumisten kautta unohtamatta hyvän opetuksen ja oppimiskokemuksen käsitteen uudelleenmäärittelyä. Itsenäiseen opiskeluun pohjautuville toteutuksille on kehitettävä keinoja tehdä tuki näkyväksi ja on saatava opettajan kannustava ääni kuuluvaksi ilman että kurssin aikana välttämättä edes syntyy kontaktia opettajaan. Uudelleenajateltu läsnäolevuus on resurssitehokkaampaa, mutta sopiiko ratkaisu opetuksen kontaktilajina kokevalle opettajalle? Voiko MOOC edes vastata tuetun ja tehokkaan opiskelun vaatimukseen pedagogisesti kestävällä tavalla?

Valeria Seraya-Rautaneva and Irina Rautio, Aalto University

Hybridi opetusmuotona kielten opetuksessa opettajan ja opiskelijan näkökulmasta

Keväästä 2022 alkaen kielikursseja oli mahdollista toteuttaa sekä etä- että lähiopetuksena. Aaltoyliopiston kielikeskuksessa venäjän opetuksessa annettiin opiskelijoille mahdollisuus valita:
kurssiosallistuminen etänä tai paikan päällä. Jotkut opiskelijat siirtyivät välittömästi lähiopetukseen,
toiset taas käyttivät molempia vaihtoehtoja. Tämä oli ensimmäinen askel kohti hybridiopetusta.
Kevään 2022 lopussa halusimme selvittää, millaisen opetusmuodon opiskelijat kokivat
mielekkäämmäksi suullisen kielitaidon kehityksen näkökulmasta. Toteutimme kyselyn, jossa
tarjosimme opiskelijoille kolme vaihtoehtoa: pääasiassa etäkursseja, pääasiassa hybridikursseja, joissa
osa opiskelusta on etänä tai pääasiassa lähiopetuskursseja.

Tulokset analysoitiin laadullista tutkimusmenetelmää hyödyntäen, koska tarkoitus oli paneutua
nimenomaan opiskelijoiden omiin tuntemuksiin. Halusimme selvittää, miten he arvioivat omaa
edistymistään suullisissa kielitaidoissa etäopetuksen aikana ja tekivätkö he joitakin huomioita omasta
osaamisestaan, kun opiskeluympäristö oli muuttunut.

Tulosten perusteella päätimme lukuvuonna 2022–2023 valita opetusmuodoksi hybridiopetuksen.
Tästä lukuvuodesta on kertynyt paljon mielenkiintoista ja hyödyllistä kokemusta, josta haluaisimme
kertoa aiheesta kiinnostuneille. Opetusmuotoa valitessa ei pidä myöskään unohtaa opettajan
näkökulmaa, opetusmuodon tuomia mahdollisuuksia ja rajoitteita. Näin ollen puheenvuorossamme
haluaisimme tuoda myös tämän näkökulman esille. Lukuvuoden lopussa järjestimme uusintakysely,
jossa selvitettiin opiskelijoiden kokemuksia nyt jo vuoden kestäneestä hybridiopetuksesta.
Jatkossa on tarkoitus paneutua hybridiopetuksen mahdollisuuksiin syvällisemmin ja kehittää
nimenomaan hybridiopetukseen parhaiten soveltuvia työmuotoja peilaten niitä niin opettajan kuin
opiskelijan kokemuksiin.

Emmi Pollari, Leena Peniche Ferreira and Taija Udd

Toimijuuden tukeminen portfoliotyöskentelyn keinoin

Tässä esityksessä tarkastelemme toimijuuden käsitettä ja suomenoppijan toimijuuden tukemista. Keskitymme erityisesti portfoliotyöskentelyyn yhtenä konkreettisena keinona tukea ja vahvistaa oppijan toimijuutta. 

Kotimaisten kielten oppimista ja koulutusta edistävässä Kielibuusti-hankkeessa on kehitetty funktionaaliseen oppimiskäsitykseen ja sosiokulttuuriseen oppimisen teoriaan pohjaavaa teema-, tilanne- ja toimijuuslähtöistä pedagogiikkaa. Siinä kielitaito nähdään taitona toimia erilaisissa tilanteissa osana kielenkäyttäjien yhteisöjä. Siksi TTT-pedagogiikassa oppijaa kannustetaan erilaisin keinoin aktiiviseen kielenkäyttöön ja toimijuuteen.  

Olemme testanneet ja kehittäneet TTT-pedagogiikkaa Helsingin yliopiston kansainvälisille opiskelijoille ja henkilökunnalle suunnatuilla suomen kielen kursseilla syksystä 2021 alkaen. Kursseillamme on pyritty tukemaan ja vahvistamaan osallistujien toimijuuden rakentumista monin tavoin, yhtäältä kurssisisältöjen ja toisaalta kurssin työskentelytapojen kautta. Esityksessämme tarkastelemme erityisesti sitä, miten kursseilla on hyödynnetty portfoliotyöskentelyä. Kerromme kokemuksistamme ja tarjoamme käytännön työkaluja portfoliotyöskentelyyn ja sen eri vaiheisiin: miten portfoliotyöskentelyyn ohjattiin, millaisia tehtäviä portfolioon koottiin, miten opiskelijoiden portfolioita arvioitiin, millaisena opiskelijat kokivat portfoliotyöskentelyn – ja miten portfolion keinoin pyrittiin tukemaan opiskelijoiden toimijuuden rakentumista. 

Veera Saksala, Salme Korkala, Aaron Orszag and Eevi Kortelainen, JYU Movi

Joustavat pedagogiset ratkaisut ja opiskelijalähtöinen ohjaus avaimina yksilöllisiin oppimispolkuihin

Jyväskylän yliopiston Movi toteuttaa kandidaatin tutkintoihin sisältyvät pakolliset viestintä- ja kieliopinnot monikielisinä opintojaksoina. Näihin kuuluvan Tutkimusviestintä-opintojakson tavoitteena on tukea opiskelijan kandidaatintutkielman kirjoittamisprosessia ja tutkielman valmistumista. Haasteena kasvatusalan opiskelijoille suunnatulla opintojaksolla on ollut opetuksen sisältöjen suunnitteleminen siten, että ne olisivat opiskelijoiden tutkielmaprosessien kannalta oikea-aikaisia.

Pilotoimme kasvatusalan opiskelijoille suunnatulla Tutkimusviestintä-opintojaksolla pedagogiikkaa, joka olisi joustava ja tuottaisi mahdollisimman oikea-aikaista tukea opiskelijoille. Suunnittelimme opintojaksolle moduulirakenteen, joka mahdollistaa opiskelijoiden omatahtisen etenemisen opintojaksolla oman suunnitelman ja omien tarpeiden mukaisesti. Tuimme opiskelijoiden itsenäistä työskentelyä ja vertaisryhmätoimintaa opiskelijalähtöisellä ohjauksella, jolla vahvistetaan opiskelijoiden itseohjautuvuutta, toimijuutta ja aktiivisuutta (ks. Jyväskylän yliopiston laadukkaan ohjauksen periaatteet).

Ohjaavina elementteinä opintojaksolla olivat muun muassa erilaiset tapaamiset, palautevuorovaikutus ja oppimistehtävät. Opiskelijapalautteen mukaan pedagogiset tavoitteet saavutettiin, ja opintojakso sisältöineen tuki oikea-aikaisesti opiskelijoiden kandidaatintutkielmien kirjoitusprosesseja. Opiskelijat kertoivat osanneensa itse aktiivisesti hakeutua tarvitsemansa ohjauksen ja tuen pariin. He toivat esiin myös sen, että kokemus oman oppimisprosessin omistajuudesta vahvistui. Heille syntyi kokemus siitä, että he tulevat kuulluksi, heidän näkemyksillään merkitystä ja että heihin luotetaan. Näin ollen opintojaksolla onnistuttiin vahvistamaan opiskelijoiden kuulumisen tunnetta ja asiantuntijuutta. Nähdäksemme kaiken tämän edellytyksenä on opettajakontrollista luopuminen. Se mahdollistaa opiskelijoiden yksilölliset oppimispolut ja antaa tilaa heidän tarpeilleen.

Esityksessä käymme läpi opintojakson pedagogisia ratkaisuja, jotka pohjautuvat joustavuudelle, oikea-aikaisuudelle ja opiskelijalähtöiselle ohjaukselle. Lisäksi pohdimme, mitä opettajakontrollista luopuminen ja opettajaroolin muutos ohjauspainotteiseksi mahdollistavat akateemisen asiantuntijaksi kehittymisen polulla.

Lähde:

Jyväskylän yliopisto. 2020. Laadukas ohjaus Jyväskylän yliopistossa. Viitattu 9.9.2023

Ulla-Maija Bergroth-Koskinen, Hanna Vainionpää, Anniina Suuronen and Maija Gerlander, University of Jyväskylä

Gaining confidence in multilingual communication

The Centre for Multilingual Academic Communication at the University of Jyväskylä has developed phenomenon-based, integrated and multilingual communication and language studies to all Bachelor programmes . The pedagogical decisions of the restructured communication and language studies (UVK) are supported by JYU’s language policy (2015), in which modern multilingualism is seen as encompassing flexible co-existence of parallel languages. One of the objectives of UVK is to strengthen students’ multilingual and intercultural communication competence (MICC): the students are encouraged to identify their linguistic resources and find ways to use these resources in an appropriate way in different contexts (Kokkonen & Natri 2023). The students also practice new skills, such as translanguaging, code-switching and code mixing (Pirhonen 2023; Wei 2018). Our observation as language and communication teachers is that some students find the presence of multiple languages in a single class or a series of classes stressful, and that it adds to the stress they feel in communicative situations in general. Language Centres have since long offered elective courses to support students with communication apprehension, but there seems to be a need also for a course that supports students’ confidence particularly in multilingual communication.

This presentation will address the development of a new multilingual gaining confidence course: Varmuutta monikielisesti viestimiseen. The course is intended for students who feel hesitant or anxious when speaking in different languages, and who want to gain more confidence in multilingual communication. The aim of the course is to support and encourage the student to find ways to facilitate the use of these resources. The pedagogical foundations of the course draw on research on multilingualism, language learning and communication apprehension. In our presentation we consider the learning objectives of the course and its pedagogical basis.

References:

Kokkonen, L., & Natri, T. (2023). Student experiences of critical multilingual and intercultural communication competence assessment in higher education. In M. Sommier, A. Roiha, & M. Lahti (Eds.), Interculturality in Higher Education: Putting Critical Approaches into Practice (pp. 60-76). Routledge.

Pirhonen, H. (2023). University students’ language learner beliefs and identities in the context of multilingual pedagogies in higher education (dissertation). University of Jyväskylä. The University of Jyväskylä Language Policy. Approved by the University Board on 22 April 2015.

Wei, L. (2018). Translanguaging as a Practical Theory of Language. Applied linguistics, 39(2), 261.

Sara Leppänen, Uniarts Helsinki

Koira-avusteiset menetelmät yliopisto-opetuksessa

Collie nimeltään Pipsa on avustanut Taideyliopistolla kielten opetusta puolisentoista lukuvuotta. Pipsa on suorittanut Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n soveltuvuuskokeen ja osallistunut yhdessä omistajansa Sara Leppäsen kanssa Jyväskylän ammattikorkeakoulun Avoimen AMK:n koira-avusteisen työskentelyn täydennyskoulutukseen. Tavoitteena on suorittaa täydennyskoulutukseen liittyvä työnäyttö tämän lukuvuoden loppupuolella.

Koiraa voidaan hyödyntää esimerkiksi stressinlievityksessä, jännityksen poistossa suulliseen tuottamiseen liittyen ja ryhmähengen luonnissa. Koulumaailmassa ja kirjastoissa ajatus koirasta oppimistilassa alkaa olla nykypäivänä monelle tuttu. Yliopistoissa koiria käytetään opetuksen tukena verrattain vähän, mutta tähän asti kertynyt palaute viittaa siihen, että koira-avusteisuudelle on tilausta akateemisissakin yhteyksissä.

Tässä työpajassa esitellään koira-avusteista työskentelyä sekä teorian että käytännön tasolla. Aiheena ovat mm. koira-avusteisen työskentelyn lähtökohdat, hyödyt ja mahdolliset haasteet. Tämän jälkeen kehitetään yhdessä kaikkien osallistujien kanssa ideoita eri käytännön harjoitteista, jotka soveltuvat nimenomaan yliopistotasolla tapahtuvaan kielten opetukseen.

Päivi Jokinen, Liisa Väisänen and Jaana Isohätälä, University of Oulu

Miten yliopiston kansainvälistä henkilöstöä tuetaan suomen kielen oppimiseen ja käyttöön osana monikielistä yliopistoyhteisöä?

Korkeakoulutuksen kansainvälistyessä Suomessa on tavoitteena tukea yliopistoihin integroituvien
kansainvälisten osaajien suomen kielen oppimista. Oulun yliopistossa olemme kehittäneet mahdollisuuksia henkilöstön suomen oppimiselle osana meneillään olevaa Talent Boost -ohjelmaa, joka edistää Oulun alueen houkuttelu- ja pitovoimaa vahvistamalla ulkomaalaisten asiantuntijoiden juurtumista Suomeen. Kansainvälisistä asiantuntijoista jopa 63 % kokee kielimuurin vaikeuttaneen Suomeen kotoutumista (Pitkänen, Välimäki & Niemi, 2022). Yliopistoyhteisön kieliympäristön erityispiirteenä onkin, että työ on vaativaa, abstraktia asiantuntijatyötä (Tervola, 2019).

Koska haasteena on, että opetus- ja tutkimushenkilökunnan työsuunnitelmissa kielenopiskelulle on niukasti aikaa, esihenkilöiden kielitietoisuuden lisääminen on tärkeää. Lisäksi tarvitaan matalan kynnyksen tapoja käyttää suomea yliopistotyön arjessa. Oulussa käytäntönä on monipuolinen suomen kielen kurssivalikoima, jossa henkilöstölle on oma kiintiö. Kehittämistyössä kiinnitämme huomiota kursseille osallistumisen ohella arjen kielenkäytön tilanteisiin, jotka ovat myös oppimismahdollisuuksia.

Pyrkimyksenä on edistää kielitietoisuutta, monikielisyyttä ja suomenoppijoiden huomioimista osana koko yliopistoyhteisön toimintaa. Käytännön toteutuksena kehittämistyössä on otettu useita askelia. Seitsemän osallistujan focus group -tapaamisessa kerättiin henkilöstön toiveita ja ideoita. Kiireiselle henkilöstölle järjestettiin alkeistason pop up -työpajoja, koostettiin yliopistosanastoa, käynnistettiin ääntämisen harjoittelun kehittäminen. Viikoittaiset lounassuomi-tapaamiset keräsivät yhteensä 20 osallistujan joukon, joiden kanssa muodostettiin yhteydenpitolista. Kansalaisuuden hakemisesta kiinnostuneita varten käynnistettiin YKI-kurssi. Suomenopettajat laativat yliopiston kahvihuoneisiin keskustelukortit. Kehitteillä on esihenkilöiden ja omaopettajien kielitietoisuuspaketti. Henkilöstöltä kerättävää palautetta suomen kielen kursseilta kohdennetaan. Esityksessä nostamme esille näkökulmia henkilöstöltä kerätyistä palautteista sekä focus group -keskustelusta.

Lähteet:

Pitkänen, V., Välimäki, M. & Niemi, M. K. (2022). Ulkomaalaiset osaajat Suomessa: Työelämä, arki ja
osallisuus. E2 Tutkimus.

Tervola, M. (2019). Maahanmuuttajalääkärien suomen kielen taito ja kielitaitotarpeet. Erityisalan kielitaidon näkökulma lääkärin työhön (Väitöskirja). Tampereen yliopisto.

Suvi Kotkavuori, Christian Niedling, Claudia Rehwagen ja Nina Sulonen, University of Helsinki

Kurssiassistenttitoiminta – Kokemuksia opiskelijoiden osallistamisesta kielen ja viestinnän opetuksessa

Kurssiassistenteilla on ollut tärkeä rooli Helsingin ja Tampereen kielikeskusten opetuksessa jo vuosien ajan. Kurssiassistentit ovat useimmiten kansainvälisiä opiskelijoita, jotka tukevat omaa äidinkieltään opiskelevia opiskelutovereita, mutta äidinkielisyys ei ole pakollista. Paikalliset opiskelijat tukevat vastavuoroisesti kansainvälisiä opiskelijoita integroitumaan yliopistoyhteisöön ja tutustumaan suomen kieleen ja kulttuuriin. Opiskelijoilla on mahdollisuus jakaa kulttuuri- ja kielitietouttaan puolin ja toisin. Toiminta tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa kielen ja viestinnän opetuksen kulisseihin ja se tuo uusia näkökulmia, autenttisuutta ja ajankohtaisuutta opetukseen.   

Työpajassa esitellään kokemuksia toiminnasta seuraavien näkökulmien kautta: 

  • Formaali kielenoppiminen: Kurssiassistentit toimivat vertaistukena kielenopiskelijoille ja tärkeinä vertaisasiantuntijoina opettajille kielen ja kulttuurin moninaisuuden omaksumisessa. Kurssiassistenttien roolit ovat joustavia ja tehtävät monipuolisia, näitä tarkastellaan työpajassa niin kurssilaisten, kurssiassistenttien kuin opettajienkin näkökulmasta. Esittelyssä on myös vuorovaikutusmalleja, joita assistenttien kanssa syntyy sekä esimerkkejä tehtävistä, joissa kurssiassistentit ovat mukana.  
  • Informaali kielenoppiminen: Luokan ulkopuolella oppimiseen on jo keinoja Tandemopiskelusta tai kielikahviloihin, mutta niihin löytävät yleensä opiskelijat, jotka ovat niistä jo valmiiksi kiinnostuneita. Opiskelijat tutustuvat kurssiassistentteihin kursseilla, jolloin on helpompi jatkaa yhteistä työskentelyä esimerkiksi kurssiassistenttien järjestämissä teemailloissa, työpajoissa ja viikoittaisissa tv-sarja- tai elokuvakerhoissa. Kurssiassistentit tukevat opiskelijoita itseopiskeluprojekteissa, kotitehtävissä ja esitelmän valmisteluvaiheessa. Työpajassa on mahdollisuus tutustua infomaalin kielenoppimisen erilaisiin vaihtoehtoihin, saada vinkkejä niiden toteuttamiseen sekä yhdistämiseen omaan opetukseen. 
  • Oppimateriaalien tekeminen: Kurssiassistentit ovat opettajille arvokas resurssi autenttisen kurssimateriaalin, kuten äänitteiden ja videoiden, luomisessa. Kurssiassistentit rikastuttavat oppitunteja omaa maataan, harrastuksiaan tai esimerkiksi opiskelua käsittelevillä esityksillä sekä käytännönvinkeillä kielen oppimiseen liittyen (esim. podcastit, linkkilistat jne.).  
  • Kurssiassistenttien ohjaus: Kurssiassistentit tarvitsevat tukea mm. palautteen antoon, ryhmätyöskentelyyn ja miten kohdata kanssaopiskelijoiden monimuotoisuus. Työpajassa pohditaan ohjaustarvetta myös kurssilaisten ja mukana olevien opettajien näkökulmasta. Kurssiassistenttitoiminta edistää opiskelijoiden tasa-arvoa tukemalla kansainvälisten opiskelijoiden integroitumista yliopistoyhteisöön ja tarjoamalla heille mahdollisuuden tavata paikallisia opiskelijoita, näin opiskelijat kansainvälistyvät yhdessä.  

Työpajaan voivat osallistua kaikki aiheesta kiinnostuneet, niin samalaisen toiminnan kanssa jo työskentelevät, kuin toimintaan vasta tutustuvat.  

Kirjallisuutta: 

Kotkavuori, S., Hahl, K. & Hilden, R. (2022): Native peers as mediators and experts in language learning in Higher Education. Language Learning in Higher Education 12, S. 327–347.

Niedling, Christian; Rehwagen, Claudia (2023): Ungenutztes Potenzial entfalten: Die Kursassistent:innenprogramme im DaF-Unterricht der Sprachenzentren Helsinki und Tampere. In: Michal Dvorecký, Sandra Reitbrecht, Brigitte Sorger und Hannes Schweiger (Hg.): IDT 2022: *mit.sprache.teil.haben. Band 3: Sprachliche Teilhabe fördern. Innovative Ansätze und Technologien in Sprachunterricht und Hochschulbildung (ISBN 978-3-503-21105-0), S.233-238.  

Sulonen, Nina (2016): Learning with international students ‒ Starting a New Language Centre Wide Course Assistant Programme, In T. Lehtonen, H. Vaattovaara (Hrsg.), Näkökulmia kielenoppimisen ohjaukseen, S. 45–62. HUP.

Jaana Häkli, LAB-ammattikorkeakoulu

Globaalikasvatus ja kasvu maailmankansalaiseksi osaksi vieraiden kielten ja viestinnän opetusta

Globaalikasvatusta tarvitaan myös korkean asteen opinnoissa ja aiheen teemat soveltuvat hyvin integroitavaksi vieraiden kielten ja viestinnän opetukseen. Globaalikasvatuksen teemoja ovat mm. kasvu maailmankansalaiseksi, vieraiden kulttuurien tuntemus, rasisminvastaisuus, ilmastonmuutos ja eriarvoisuuden välttäminen. Esityksessä käsitellään monipuolisesti Erasmus-rahoitteisen GLOBDIVES-hankkeen keskeisiä tutkimustuloksia opettajille ja opiskelijoille osoitetuista kyselyistä, joita on toteutettu Suomessa, Liettuassa, Romaniassa, Saksassa ja Espanjassa. Opiskelijat Euroopan eri nurkilla priorisoivat kestävän kehityksen tavoitteita eri tavoin ja myös opettajilla on eritasoista osaamista globaalikasvatuksen teemojen opettamisessa ja integroinnissa osaksi opetustaan. Myös inkluusion ymmärtämisessä ja huomioinnissa korkeakouluopetuksessa on eroja ja näitä eroja ja syitä niiden eri maiden välillä tuodaan esityksessä esiin konkreettisin esimerkein. Esityksessä esitellään myös hankkeessa tehtyä käsikirjaa, jonka aktiviteetteja ja materiaaleja voi helposti integroida osaksi vieraiden kielten ja viestinnän opetusta.

Mike Nelson, University of Turku

Workshop: Learning objectives for the digital age: using 2digi2 for course planning

Prior to Covid, teaching was traditionally classroom-based. However, recently teachers have expanded and explored their teaching in digital environments that encompasses distance, hybrid, and multimodal methods of delivery to students. Whilst all these methods have existed for some time, the pandemic forced teachers to approach them head-on. With this change has naturally arisen the question: are the learning outcomes and objectives we have been using earlier still relevant to students or do we need new outcomes and objectives for the digital age?  

In this workshop, we address this question by reporting on the work of the 2digi2 ‘learning objectives’ group from 2022-2023. First, we present the results of a nation-wide survey of language centre teachers carried out in autumn 2022, gaining data on teacher perceptions of learning objectives and outcomes for the digital age. We asked teachers their views on how digital tools are used, student exposure to language outside the classroom, information literacy, the changing nature of digital communication and health-related learning objectives. We then present the results of a series of student interviews examining the same concepts, but from a student perspective, as well as their attitudes towards AI. We will open ideas for discussion on how digital learning objectives can be implemented by teachers and language centres.  

During our work, brain health emerged as an essential issue to consider in teaching. In this workshop, we will also discuss how to organise teaching language and communication skills based on brain-health and an interview with Minna Huotilainen, Professor of Education and brain researcher, for the 2Digi2 project. 

Finally, we show concrete examples of ready-made digital learning objectives from the 2digi2 website and invite teachers to discuss and work together on how they can use them in their own teaching and curricula work. 

Summary:

In the wake of the Covid pandemic, education has shifted towards digital methods, prompting a re-evaluation of learning objectives. The 2digi2 ‘learning objectives’ group, spanning 2022-2023, conducted a national survey among language centre teachers to gauge perceptions of digital age learning outcomes. Student interviews provided a student perspective, including their views on AI. Brain health emerged as a crucial consideration, and the workshop explores strategies for teaching language and communication skills with this in mind. Digital learning objectives are presented for teacher collaboration and implementation in curricula. 

Kelly Raita,  Frédéric’ Nozais, David Erent, Mia Raitaniemi, Sinikka Vuonokari-Kämäräinen, Mia Panisse, Mike Nelson

Geraldine Chell and Kelly Raita, University of Turku

Guest speakers in the EAP/ESP classroom: a tool for bridging engineering first year studies with possible futures

One of the major challenges faced by first-year students is the inability to envisage their studies with future careers. A powerful tool called ‘bridging’ can offer several benefits for students, such as scaffolding, providing them with agency, a greater sense of direction and increased motivation, thus enabling students to envisage future possibilities in their field.  A popular example of ‘bridging’ is using guest speakers because they can provide the foundational knowledge that underpins their discipline. To address the challenge of engineering students struggling to envisage their futures, two STEM EAP/ESP language teachers invited a doctoral researcher to provide ‘real life’ knowledge of current research in the field and future engineering possibilities. Previous research in this pedagogical practice found that students find guest speakers to be motivating, key to meaning making and this practice leads to increased enthusiasm for classes. The aim of the project was twofold, firstly to demonstrate to students the role and importance of language and communication skills for their future academic research or careers. Secondly, to explore the effect these presentations would have on students’ feelings of connectedness, community, and ability to bridge their university experience with future possibilities in their field. Using qualitative methods, data was collected using a collaborative activity, an assignment task and post course feedback to answer the following research questions:

i) to what extent did the guest speaker help students bridge their university studies with future career scenarios (ii) what were students’ perceptions of the guest speaker?  

Positive elements and some surprising findings emerged for all participants, including powerful student perceptions of the speaker, consolidation of a specific learning outcome related to academic presentations. and valuable insight for instructors when matching guest speakers with the audience.