Assessment of Skills and Competence abstracts for the Language centre days 2023
Maija Gerlander and Päivi Torvelainen, University of Jyväskylä
Miten asennoituminen ja motivaatio viestintä- ja kieliopintoja kohtaan sekä vuorovaikutus- ja kieliosaaminen kehittyvät kandidaattiopintojen aikana?
Yliopistokoulutus tuottaa akateemista asiantuntijuutta, joka sisältää alakohtaisen substanssiosaamisen lisäksi myös laajempaa asiantuntijaosaamista, kuten monipuolisia ongelmanratkaisu-, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, kriittistä lukutaitoa sekä kykyä toimia monikielisissä ja kulttuurisissa konteksteissa (Pirhonen 2021; Voogt & Robling 2012). Tällainen osaaminen kehittyy myös oppiaineiden opiskelun yhteydessä, mutta merkittävä osa siitä saavutetaan viestintä- ja kieliopinnoissa, joissa vuorovaikutus ja kielet ovat sekä oppimisen kohde että väline. Substanssi- sekä viestintä- ja kieliosaamisen kehittymisen limittäisyydestä nousee kiinnostavia näkökulmia. Useimmat opiskelijat lienevät motivoituneita alansa opiskeluun, mutta miten he asennoituvat viestintä- ja kieliopintoihin, joita eivät välttämättä ole osanneet odottaa kohtaavansa yliopisto-opinnoissaan. Esitelmässämme pyrimme selvittämään, millaista on yliopisto-opiskelijoiden asennoituminen ja motivaatio viestintä- ja kieliopintoja kohtaan ja miten he arvioivat vuorovaikutus- ja kieliosaamisensa kehittymistä.
Esitelmämme liittyy Jyväskylän yliopiston Monikielisen akateemisen viestinnän keskuksen (Movi) ja Koulutuksen tutkimuslaitoksen (KTL) Akateemisen asiantuntijuuden kehittyminen (AAKE) -seurantatutkimukseen, jossa syksystä 2021 alkaen selvitetään kyselyiden ja haastatteluiden avulla yliopisto-opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymistä kandidaattitutkinnon aikana. Vuorovaikutukseen ja kieliin liittyvän osaamisen lisäksi AAKE:n sisältyy tutkimusalueina työelämässä tarvittava osaaminen (Virtanen & Tynjälä 2019) ja viisauden kehittäminen (Kallio 2020), mistä rakentuu kokonaisvaltainen lähestymistapa akateemisen asiantuntijuuden tarkasteluun.
Vuorovaikutus- ja kieliosaamista koskeva osuus sisältää seuraavat osa-alueet: 1) viestintä- ja kieliosaamisen tärkeys ja asennoituminen siihen, 2) akateemiset tekstitaidot (esim. akateeminen kirjoittaminen ja lukeminen, palautevuorovaikutus ja ryhmässä toimiminen) sekä 3) monikielisyys ja kulttuurienvälisyys. Opiskelijat arvioivat osaamistaan viisiportaisella Likert-tyyppisellä asteikolla. Lisäksi kyselyssä selvitetään, mitä eri asioita opiskelijat arvioivat osaavat tehdä eri kielillä.
Esitelmässämme tarkastelemme ja vertailemme, millainen on eri tiedekuntien opiskelijoiden motivaatio viestintä- ja kieliopintoja kohtaan ja mitä akateemisia tekstitaitoja he arvioivat osaavansa parhaiten ja heikoiten ensimmäisen ja toisen opintovuoden aikana.
Johanna Järvelin-Suomela, Anna Kuitunen and Susanne Tuuri, Tampere University
“Miks mun ite tarvii arvioida omaa ja muiden osaamista, miksei opettaja tee sitä?”
Opiskelijoiden vastuu ja velvollisuus oman ja vertaisten oppimisen ja osaamisen arvioinnissa on kasvanut. Kokemuksemme mukaan itse- ja vertaisarvioinnin osuus kasvaa koko ajan, osin kasvavien ryhmäkokojen ja pienentyneiden resurssien takia, mutta myös siksi, että ne ovat tärkeitä opiskelu- ja työelämätaitoja sekä nykyaikaisten oppimiskäsitysten mukaisia, oppimista varmistavia taitoja. Lisäksi niitä pidetään sellaisena yleisosaamisena, ns. geneerisenä kompetenssina, jonka oletetaan kehittyvän useimmilla opintojaksoilla korkeakouluissa.
Tässä työpajassa haluamme keskustella siitä, mihin perustuu ymmärryksemme siitä, mitä itse- ja vertaisarviointi on: mitä merkityksiä me sille annamme? Entä opiskelijat? Näiden kysymysten lisäksi olemme kiinnostuneita kuulemaan, jakamaan ja kokoamaan toimivia ja tarkoituksenmukaisia käytänteitä mm. opiskelijoiden motivoimisesta ja opiskelijoiden oman arvioinnin ja opettajan arvioinnin suhteesta sekä ajatuksia opiskelijoiden oikeudesta saada ”oikeata palautetta” opettajalta. Olemme myös innokkaita keskustelemaan siitä, milloin itsereflektio ja vertaispalaute eivät todellakaan toimi ja miksi ja missä tilanteissa niitä ei pidä käyttää. Mielestämme on tärkeätä pohtia myös sitä, kuka näitä taitoja opettaa, vai pidämmekö mekin niitä taitoina, jotka karttuvat kaiken muun sivussa, aivan itsekseen.
Susanna Hakulinen-Bernard, Miro Metsämuuronen and Henriikka Rinta, Tampere University
Kirjallisen kielitaidon arvioinnin nykyisyys ja tulevaisuus
Arviointikäytänteet ja niiden mukauttaminen uusiin tekoälymallien tuomiin haasteisiin puhuttavat korkeakouluissa. Myös meillä Tampereen yliopiston kielikeskuksen ruotsin tiimissä on v. 2022–23 haettu uutta linjaa kirjallisen taidon arviointiin, ja haluamme keskustella aiheesta kielikeskuskontekstissa laajemmin. Haasteita tuovat kielimallien lisäksi paine saada opiskelijat valmistumaan nopeammin ja toisaalta opiskelijoiden jännitys, motivaation puute tai heikohko lähtötaso. Erityisen haasteellisena moni opettaja kokenee myös ns. monenlaisten oppijoiden tilanteen digimaailmassa. Yhä useampi yliopisto-opiskelija tarvitsee yksilöllisiä opiskelujärjestelyjä, mikä voi aiheuttaa ristiriitoja arviointikäytänteiden osalta.
Niemisen (2021) mukaan arviointi korkeakouluissa käsitetään yhä tenttien ja suorittamisen kautta. Korkeakoulupedagogiikan ajan henki taas haastaa kehittämään opetusta yhdenvertaisuutta ja inklusiivisuutta painottaen. Tampereella ruotsin pakollisen opintojaksomme arviointi perustuu nykyisellään lopputentteihin – syyt ovat pitkälti käytännöllisiä, sillä jatkuvan arvioinnin oppimista tukevista eduista opitaan jatkuvasti lisää (esim. Liontou 2023; Mäkipää ym. 2023). Pedagogisia näkökulmia kirjallisen kielitaidon arviointiin on lukuisia ja haluaisimme tuoda ne keskusteluun erityisesti työelämälähtöisyyden ja tasa-arvoisuuden taustoja vasten.
Kutsumme kollegat mukaan kielikeskusten väliseen keskustelevaan työpajaan Kirjallisen kielitaidon arvioinnin nykyisyys ja tulevaisuus seuraavilla teemoilla:
1) Kielimallit, apuvälineet ja arviointi (pj. Miro Metsämuuronen)
2) Kielitaito ja kirjallisen osaamisen arviointi (pj. Henriikka Rinta)
3) Inklusiivinen arviointi (pj. Susanna-Hakulinen-Bernard)
Työpaja alkaa alustuksella (10 min), minkä jälkeen jakaudumme keskustelemaan teemaryhmiin (25 min). Ovatko inklusiivinen arviointi ja apuvälineiden käyttö kielten opetuksessa tulevaisuutta? Mitkä ovat haasteet? Miten niihin vastataan?
Aihetyöpajojen havainnot kerätään ylös ja vedämme ne yhteen lopuksi. Toiveena on myös herätellä keskustelua tulevaisuuden yhteistyöstä.
Lähteet:
Liontou, Magdalini. (2023). How do Finnish and Chinese students’ diverse pedagogical experiences shape feedback interpretation? AFinLA-teema 15, 81–96.
Mäkipää, Toni; Raili Hilden & Ari Huhta (2023). Oppimista tukeva arviointi kieltenopetuksessa. AFinLA-teema 15, 5–18.
Nieminen, Juuso Henrik (2021). Governing ‘the disabled assessee’: a critical reframing of assessment accommodations as sociocultural practices. Disability & Society, 37:8, 1293-1320.