Olga Heikkilä: Albertine Zehme ja Pierrot lunairen sukupuolikysymykset
Abstrakti
Nostan Zehmen ajatukset keskiöön ja tarkastelen tässä esitelmässä Pierrot lunairen (1912) puhelaulun esikielellissyyttä. Tarkasteltava asia ei siis olekaan kieli sen perinteisessä merkityksessä (niin kuin lähes aina ja kaikkialla; kieli olisi ikään kuin primary signicifation system) vaan keskeistä on vokaalinen linja, siirtymät puheen, laulun ja kuiskauksen välillä. Vaikka Pierrot’ssa ei mennä kielijärjestelmän ulkopuolelle ja lauseen tasolla merkityksiä ei rikota, puhelaulu kumpuaa jostakin tiedustamattomasta, esitietoiselta alueelta ja resonoi eri tavalla, astetta tietoisempana niin esittäjässä kuin kuulijassa. Tarkastelenkin esikielisyyttä puhelaulussa soveltaen käsitteen määrittämiseen Jacques Lacanin (1901–1981), Roland Barthesin (1915–1980) ja Julia Kristevan (s. 1941) ajatuksia.
Vaikka Zehmen tärkeäksi nostamat ajatukset äänen vapaudesta niin esittäjän sisäisten kokemusten ilmaisemiseksi kuin runoilijoiden ja säveltäjien ideoiden kommunikoimiseksi muodostuivat seuraavina vuosikymmeninä keskeisiksi keskustelun aiheiksi niin klassisen vokaalimusiikin parissa kuin kirjallisuustieteessä ja näitä sivuavissa filosofia- ja psykoanalyysisuuntauksissa, aikalaiset eivät arvostaneet Zehmen näkemyksiä. Ensi-illasta kirjoitetuissa arvioissa Zehmeä kuvataan hysteeriseksi. Hänen ajatuksensa jätettiin vaille asianmukaista huomiota, mutta tämäkään ei riittänyt vaan hänen henkilöään kohtaan hyökättiin verbaalisesti luokittelemalla hänet hysteerikoksi, jonka taustalla silloin oletettiin olevan seksuaaliset ongelmat. Tilaamalla Pierrot lunairen Schönbergiltä Zehme halusi pois 1800-luvun laulajan kahleista, kauniin äänen tuottamisen sijaan hän pyrki esittämisen vapauteen. Kahlituksi ja ahtaasti kategorisoiduksi koettuna Zehme pyrki irti vapautumaan ympäristön asettamista konventionaalisista odotuksista. Zehme tuli toistuvasti kaltoin kohdelluksi ja väärinymmärretyksi aikalaistensa taholta, jotka suorastaan solvasivat häntä Pierrot lunairen arvioiden kautta.
Kirjallisuusluettelo
Barthes, Roland 1977. The Grain of the Voice. Image-Music-Text, translated by Stephen Heath, 179-189. New York: Hill and Wang.
Brinkmann, Reinhold 1995. Arnold Schönberg. Pierrot lunaire, op. 21: Kritischer Bericht, Studien zur Genesis, Skizzen, Dokumente, Reihe B Band 24, Arnold Schönberg Sämtliche Werke. Edited by Rudolph Stephan. Mainz: B. Schott’s Söhne.
McClary, Susan 1991. Feminine Endings. Music, Gender, and Sexuality. Minneapolis, MN: University of Minnesota Press.
Kristeva, Julia 1993. Puhuva subjekti: tekstejä 1967-1993 / Julia Kristeva. [Helsinki]: Gaudeamus.
Lacan, Jacques & Wilden, Anthony 1981. Speech and language in psychoanalysis. Johns Hopkins University Press.
Poizat, Michel 1992. The Angel’s Cry. Beyond the Pleasure Principle in Opera. Käänt. Arthur Denner. Ithaca & London, UK: Cornell University Press. [Alkuteos L’Opéra, ou le cri de l’ange: Essai sur la jouissance de l’amateur d’opéra.]
Schoenberg, Arnold 1914. Dreimal sieben Gedichte aus Albert Girauds Pierrot lunaire, Op. 21, Vorwort. Vienna: Universal Edition.
Schoenberg, Arnold 1984. ”The Relationship to the Text,” in Style and Idea: Selected Writings of Arnold Schoenberg, ed. Leonard Stein, trans. Leo Black. Berkeley: University of California Press.
Zehme, Albertine 1920. Die Grundlagen künstlerischen Sprechens und Singens mit völliger Entlastung des Kehlkopfes für den Selbstunterricht. Leipzig: Merseburger.
Bio
Taideyliopiston Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulun tohtorikoulutettava Olga Heikkilä keskittyy taiteellisessa tutkimuksessaan À tour de Pierrot lunaire tarkastelemaan puhumisen ja laulamisen rajakäyntiä esittäjän näkökulmasta pitäen lähtöpisteenä Arnold Schönbergin Pierrot lunairea. Erilaisia naislaulajien polkuja tutkiessaan Heikkilä on huomannut, että naislaulajan “outside the box” -ajattelu ei pelkästään tuo läpimurtomahdollisuuksia, mutta antaa pohjan kokonaisten uusien musiikkisuuntausten synnylle (Yvette Guilbert – kabareelaulut; Albertine Zehme – Pierrot lunaire’n puhelaulu; Cathy Berberian – ääni-improvisaatiot). Heikkilä on sekä musiikin (2015) että teologian maisteri (2007) ja hänellä on Advanced postgraduate Diploma in Music Tanskan kuninkaallisesta ooppera-akatemiasta (2013). Tutkijana hän on pitänyt useita konferenssiesitelmiä Sibelius-Akatemian tapahtumissa (2017-2021), luentokonsertteja kolmannessa “Doctors in Performance” -konferenssissa Vilnassa (2018) ja Lontoon kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa (2018). Heikkilän tohtoriprojektia ovat tukeneet Taideyliopiston TTOR ja Sibelius-Akatemian Tukisäätiö. Kesällä 2020 Heikkilä osallistui Nordic Summer University tapahtumaan esittelemällä lauluääntä tutkivaa sävellystyönsä Rajakäyntiä [Demarcation] (2020).