Liisamaija Hautsalo: Oopperatutkimus, feminismi ja tutkijan etiikka
Abstrakti
Nk. uusi musiikkitiede 1990-luvulla mullisti musiikkitieteellisen tutkimuksen soveltamalla kriittisestä teoriasta ammennettuja teoreettisia ja metodologisia näkökulmia. Myös feminismistä tuli näin vakavasti otettava musiikkitieteellinen orientaatio. Oopperatutkimuksessa uudet teoreettiset orientaatiot johtivat mm. David J. Levinin (2007) lanseeraamaan nimitykseen ’uusi oopperatutkimus’. Tässä esitelmässä haluan ensin lyhyesti kartoittaa sitä, mikä on uuden oopperatutkimuksen suhde feministiseen tutkimukseen tällä hetkellä. Toiseksi esittelen tapaustutkimuksen, jossa olen yhdistänyt kaksi aiemmin Kaija Saariahon Kaukaisesta rakkaudesta tekemääni tulkintaa: yhtäältä historiallisen kirjallisuudentutkimuksen osa-alueeseen, trubaduuritutkimukseen perustuvan ja toisaalta intersektionaaliseen feminismiin perustuvan tulkinnan. Kahden erilaisen, jopa vastakkaisen tulkinnan avulla nostan esiin kysymyksen uuteen oopperatutkimukseen ja (postmoderniin) näkökulmallisuuteen liittyvästä tutkimuksen politisoitumisesta ja tutkijan etiikasta.
Bio
FT, Dosentti Liisamaija Hautsalo työskentelee Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa akatemiatutkijana. Hänen tasa-arvoa ja suomalaista oopperaa tarkastelevassa tutkimushankkeessaan tasa-arvo ymmärretään sellaisena yhteiskunnallisena rakenteena, joka on esimerkiksi mahdollistanut oopperan esittämisen etabloituneiden instituutioiden ulkopuolella ja joka on auttanut oopperan viemistä paikallistasolle harrastajien toteutettavaksi. Kaija Saariahon musiikki on toinen Hautsalon keskeisistä tutkimusalueista. Hän väitteli Saariahon oopperasta Kaukainen rakkaus Helsingin yliopiston musiikkitieteessä vuonna 2008. Tällä hetkellä Hautsalo viimeistelee feministisesti orientoitunutta tutkimusartikkelia Saariahon Émilie-oopperasta uusimpaan oman aikamme oopperaan keskittyvään Opera in Flux: Identity, Staging, Narrative -antologiaan, jonka julkaisee University of Michigan Press syksyllä 2021.