Käsiohjelma: Valgie verevä
”Ken katsoo, katsokoon itseensä, ken näkee, nähköön itsensä, liat ne likoaa, himot ne hikoaa, musta veri silmilläs.”
Teos-info
Valgie verevä on alku-unessa lepäävä ruumiillinen kertomus elinvoimasta ja ihmisolemuksen tulisesta alkuperän monitahoisuudesta. Se on ylistyslaulu ruumissielullemme löylylle, joka syntymässämme virtaa ruumiiseemme ensimmäisenä sisäänhengityksenä. Löylylle eli hengelle, joka soljuu lävitse lämminten lihojemme, luidemme ja jäseniemme sekä kuollessamme jatkaa kiertoaan viimeisenä uloshengityksenä.
Elinvoiman elämän ja veren monisyiset yhteydet ilmenevät suomen kielen sanoissa vertyä ja verestää. Ruumiillinen viisautemme ja muistomme toisenlaisista olemassaolontavoista voivat verestyä olosuhteissa, joissa voimme päästää irti, vaipua ei-tietämisen tilaan ja kuunnella sisältämme kumpuavia vihjeitä. Ja kun jostakin asiasta tulee verevä, on se väkevän elinvoimainen.
In English
Valgie verevä is a corporeal tale resting in the primordial dream, a story of vitality and the fiery, multifaceted origins of human existence. It is a hymn to our body-soul, to löyly-the spirit that flows into our body with our first inhale at birth. Löyly, the breath that courses through our warm flesh, bones, and limbs, and that at death, continues its cycle as our final exhale.
The intricate connections between vitality, life, and blood (veri) manifest in the Finnish words vertyä (to revive, to regain strength) and verestää (to refresh, to awaken). Our bodily wisdom and our memories of other ways of being may resurface in conditions where we can let go, sink into a state of unknowing, and listen to the cues that rise from within. And when something becomes verevä, it is richly alive, brimming with vitality.
Teoksen taustainspiraatio
Kirjallisuustieteen ja sukupuolentutkimuksen professori Kaarina Kailon (2019) mukaan on korkea aika, että me nykyisen Suomen alueella elävät ihmiset ymmärtäisimme, että ennen kristittyjen lähetyssaarnaajien saapumista ja mielen kolonisaatiota, täälläkin on ollut rikas ja ekologisesti kestävä maailmankuva, jossa ihmisiä ei aseteta muiden lajien yläpuolelle. Muinaiset tällä alueella asuvat kansat jakoivat animistisen maailmankuvan eli ajatuksen siitä, että kaikessa olevassa, jopa kivissä ja järvissä asuu väkeä. Erilaisten väkien kanssa elettiin jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Pohjoisen kansojen voidaan siis nähdä omaksuneen ”maademokratian” arvot sen sijaan, että he olisivat ilmaisseet patriarkaalista, hierarkista ja dualistista maailmaa.
Tarinat eivät ole vain tarinoita, vaan niissä on voimaa muuttaa paradigmoja, niitä malleja ja tapoja, joiden mukaan me elämme. Herättäen meissä kiinnostusta syvempiin ekovisioihin kuin mitä patriarkaaliset kertomukset sallivat (Kailo 2019).
Lähteet: Kaarina Kailo. 2019. Finnish Goddes Mythology and the Golden Woman.
In English
According to Professor Kaarina Kailo (2019), who specializes in literary studies and gender research, it is high time for those of us living in the present-day territory of Finland to recognize that before the arrival of Christian missionaries and the colonization of the mind, this land held a rich and ecologically sustainable worldview—one that did not place humans above other species. The ancient peoples inhabiting this region shared an animistic worldview, the belief that all things, even stones and lakes, are inhabited by väki, a presence or force. Life was lived in constant interaction with these various väki. Thus, the northern peoples can be seen as having embraced the values of ”earth democracy” rather than expressing a patriarchal, hierarchical, and dualistic world order.
Stories are not merely stories; they hold the power to shift paradigms—the models and ways by which we live—awakening in us an interest in deeper ecovisions than those permitted by patriarchal narratives (Kailo 2019).
Ohjaajan sana
Valgie verevä on kasvanut vuoden 2024 aikana vieritysten perinnesaunottajan ja Itämerensuomalaisen viisausperinteen opinpolkuni kanssa. Teos jatkaa kandityöni tutkimusta siitä, miten perinnetietoinen ja ritualistinen lähestymistapa soljahtaa esitystaiteiden kontekstiin ja moderniin esitystekniikkaan black box-tilassa. Kysyn avoimin mielin, että voidaanko tätä kutsua rituaaliksi? Tai esitykseksi? Mahdollisesti molemmiksi?
Vai ei kummaksikaan?
Mielestäni suurin osa esitystaiteesta on pohjimmiltaan ritualistista: arjestamme eroteltavissa olevia unenomaisia todellisuuksia, hetkellisesti muuntuneita tajunnantiloja, olemustamme stimuloivia, rauhoittavia, kiihottavia, kauniita ja joskus jopa radikaalisti maailmankuvaamme muuttavia kokemuksia. Elämyksiä, jotka usein ehdottavat jonkinasteista muutosta meissä tai maailmassa. Kuten rituaalit, myös esitystaide voi uudistaa, ylläpitää tai haastaa vallitsevaa maailmanjärjestystämme sekä rooliamme siinä.
Modern-global-digitalisaation ja dis-mis-informaation ympäröimänä ihmisenä, olen löytänyt itsestäni vuosi vuodelta syvenevän tarpeen palata oman kulttuurini ja kieleni syntysijoille. Ei niinkään muinaisuutta larpaten, vaan hakeutuen sen ajattoman viisauden äärelle, joka resonoi tässäkin ajassa. Palatessani juurilleni olen päätynyt pohtimaan kuinka sen sijaan, että etsisimme vastauksia tämän ajan kriiseihin ainoastaan tulevaisuudesta ja uuden kehittämisestä, meidän tulisi muistaa jotain, mikä on ollut esivanhemmillemme itsestään selvää. Ehkäpä avaimien löytäminen aikamme juuriongelmiin ei löydykään mistään muualta kuin luontomme, syvimmän olemuksemme, ääreltä.
In English
Valgie Verevä has grown throughout 2024 alongside my path as a traditional sauna healer and my studies in the Baltic-Finnic wisdom tradition. The work continues the research I began in my bachelor’s thesis—exploring how a tradition-conscious and ritualistic approach integrates into the context of performance art and modern stage technology within a black box space. I ask with an open mind: can this be called a ritual? Or a performance? Perhaps both? Or neither?
I believe that most performance art is, at its core, ritualistic: dreamlike realities set apart from everyday life, momentarily altered states of consciousness, experiences that stimulate, soothe, excite, and sometimes even radically transform our worldview. Encounters that often suggest some degree of change—within us or in the world. Like rituals, performance art has the power to renew, sustain, or challenge the prevailing order of things and our role within it.
As a human surrounded by modern-global-digitalization and the ever-thickening fog of dis- and misinformation, I have felt an increasingly deep need to return to the origins of my own culture and language. Not by reenacting the past but by seeking the timeless wisdom that still resonates today. In tracing my roots, I have come to wonder: instead of looking only to the future and innovation for answers to the crises of our time, perhaps we should remember something that was once self-evident to our ancestors. Maybe the keys to the fundamental problems of our era are not to be found anywhere else but in nature—at the very core of our being.
Työryhmä
Ohjaus ja valosuunnittelu: Oskari Kaarne (Valosuunnittelun koulutusohjelma, taiteellinen opinnäytetyö)
Lavastus: Anna Papinsaari (Lavastustaiteen koulutusohjelma, taiteellinen opinnäytetyö)
Äänisuunnittelu: Sarah Kivijärvi (Äänisuunnittelun koulutusohjelma)
Puku- ja maskeeraussuunnittelu: Salla Oinas (Aalto ARTS)
Koreografia: Oskari Kaarne ja työryhmä
Esiintyjät: Riina Hosio (Tanssinopettajan maisteriohjelma), Katriina Loisa (kantele, laulu / Sibelius-Akatemia), Kerttu Luotamo (jouhikko, laulu / Sibelius-Akatemia), Mathilda Muk (Tanssijantaiteen maisteriohjelma), Heikki Nousiainen (vierailija), Sara Rantanen (Kuvataideakatemia), Sointu Saraste (Tanssijantaiteen maisteriohjelma)
Ohjaavat opettajat
- Samuli Norberg (ohjaus)
- Virpi Nieminen (lavastus)
- Jokke Heikkilä (äänisuunnittelu)
- Susanna Suurla (pukusuunnittelu)
Teatterikorkeakoulun taiteellisen toiminnan palvelut (TTP)
- Näyttämömestari: Marja Zilcher
- Lavasterakennus: Benjamin Ronin
- Valotuki: Hanna Käyhkö
- Äänituki: Mika savolainen
- AV-tuki: Jyrki Oksaharju
- Puvustomestari: Arja Nuppola
- Puvusto: Kati Autere, Havina Jäntti, Sirpa Luoma, Mervi Palo,
- Tarpeisto: Tarja Hägg
- Juliste: Samu Kotilainen ja Iina Mesiniemi
- Käsiohjelma: Jaana Forsström
- Esityskuvat: Iina Mesiniemi
- Tuotantokoordinaattori: Rosa Sedita
- Tuottaja: Venla Heikkilä
Teoksessa kuultavat sävelmät
Luonnon päästö, säv. Katriina Loisa, sov. Katriina Loisa, Kerttu Luotamo, Sarah Kivi
Muamoseni maanemonen, säv. Katriina Loisa, sov. Katriina Loisa, Kerttu Luotamo, Sarah Kivi
Kiitokset
Samuli Nordberg, Jokke Heikkilä
Yhteistyökumppanit
Hiil Oy (Miikka Kotilainen & Ari Kotilainen)
Sipoonjoen perinnesauna
Sisältöhuomiot
- Esityksessä on kovia ääniä ja voimakkaita valoja.
- Esityksessä käytetään teatterisavua ja katajansavua (katajasuitsukkeita).
Ikäsuositus
Alle 12-vuotiaita kehotetaan tulemaan esitykseen aikuisen kanssa.
Esitysajat
Ensi-ilta: la 1.2.2025 klo 17:00
Muut esitykset:
ma 3.2.2025 klo 15:00
ti 4.2.2025 klo 19:00
ke 5.2.2025 klo 19:00
to 6.2.2025 klo 19:00
Esityspaikka
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, Studio 4, Haapaniemenkatu 6
Esityksen kesto
1 h 30 min
Opinnäytetyö
Valosuunnittelu (teatteritaiteen maisteritutkinnon taiteellinen opinnäyte, TeM) ja
Lavastustaide (taiteen maisterin tutkinnon taiteellinen opinnäyte, TaM)
Opiskelija kykenee omaa näkemystään välittävään taiteelliseen työskentelyyn ja/tai luovaan yhteistoimintaan. Hän hallitsee oman suunnittelualueensa työprosessin ja osaa ratkaista siihen liittyviä haasteita. Hän osaa dokumentoida taiteellista työskentelyään huomioiden sekä prosessin että lopputuloksen.