Väitös: Standardointi häivytti liturgisen musiikin paikallisväriä 1800-luvun Suomessa ja Inkerinmaalla
Suomessa ja Inkerinmaalla heräsi 1800-luvulla tarve yhtenäistää seurakuntalaulua ja messusävelmiä. Samuli Korkalainen on väitöskirjassaan tutkinut tämän standardoinnin taustalla vaikuttaneita ihmisiä ja aatteita sekä sen käytännön toteutusta. Korkalaisen väitöstilaisuus järjestetään Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa verkkotapahtumana 24. huhtikuuta 2021.
Englanninkielisessä väitöskirjassaan Korkalainen paneutuu seurakuntalaulun standardointiprosessin taustalla oleviin aatteisiin ja ajatusmalleihin sekä siihen, miten prosessia käytännössä toteutettiin, mitkä ilmiöt vaikuttivat siihen ja millaista vuorovaikutusta luterilaisen kirkon ja muun suomalaisen ja inkeriläisen musiikkikulttuurin välillä oli. Kirkkomusiikin historian tutkimuksella on Suomessa pitkät perinteet. Silti sitä käsitteleviä väitöskirjoja tehdään kuitenkin harvakseltaan.
”Kirkkomusiikin tutkimuksessa on ollut eräänlainen aukko 1800-luvun kohdalla. Aiemmin käytettiin katoliselta ajalta periytyneitä yksiäänisiä messusävelmäsarjoja, jotka oli käännetty suomeksi ja ruotsiksi. 1900-luvun alussa oli kuitenkin vain yksi vakiintunut moniääninen sävelmäsarja, joka perustui katolisiin sävelmiin, mutta jota oli kuitenkin muokattu runsaasti. Minua kiinnosti, miten ja miksi tuo muutos tapahtui 1800-luvulla”, Korkalainen kertoo.
Kansanomaisuudesta kohti standardoitua liturgista laulua
1800-luvulla Suomen ja Inkerinmaan kirkoissa urkuja ei yleensä ollut, vaan seurakunta lauloi ilman säestystä. Myös nuotilliset koraalikirjat puuttuivat. Niinpä jokaisella paikkakunnalla laulettiin omilla kansan suussa muotoutuneilla sävelmillä, joita kutsutaan koraalitoisinnoiksi. Monien ylempiin säätyihin kuuluneiden aikalaisasiantuntijoiden mielestä tilanne vaati standardointia eli musiikillisen tason kohottamista sekä sävelmien ja laulutyylin yhtenäistämistä. Korkalaisen väitöstutkimuksessa selvisi, että Suomi ja Inkerinmaa eivät olleet muusta luterilaisesta Euroopasta erillään, vaan ajatukset rantautuivat sieltä tännekin – tosin vähän viiveellä. Niiden pohjalta toteutettiin saman tyyppinen seurakuntalaulun standardointi kuin muualla. Prosessissa oli kuitenkin myös paljon paikallista väriä.
Väitöksessään Korkalainen selvittää sävelmistöjen tekijöiden henkilöhistoriaa ja nuottikuvia analysoimalla, miten aatteet ja ajatusmallit sekä itse standardointiprosessi vaikuttivat messusävelmiin.
”Nykypäivän seurakunnille tutkimukseni on muistutus siitä, että aina ei ole ollut tiukkoja standardeja, vaan jumalanpalveluksia ja niiden musiikkia on toteutettu vapaammin paikallisväri huomioiden. Vaikka nykyinen yhtenäinen jumalanpalvelus on arvokas asia, kaipaisin välillä 1800-luvun tyyppistä vapautta ja rohkeutta, ettei kaavasta tulisi kahle. Paikallisväriä saisi olla enemmän meidänkin ajassamme.”
Lisätietoja
Samuli Korkalainen
samuli.korkalainen@uniarts.fi
Verkkotapahtuma: Samuli Korkalaisen väitöstilaisuus
24.4.2021 klo 10
Väitöskirjan otsikko: The Standardisation of Lutheran Congregational Singing and Liturgical Melodies in Nineteenth-Century Finland and Ingria
Vastaväittäjä: Prof. PhD. Mattias Lundberg, Uppsala University
Väitöskirjan tarkastajat: Prof., PhD, Mattias Lundberg, Uppsalan yliopisto, ja yliopistotutkija, TT, Päivi Salmesvuori, Helsingin yliopisto
Tarkastustilaisuuden valvoja: yliopistonlehtori, MuT Jorma Hannikainen, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
Tilaisuus on englanninkielinen. Tapahtumaan ei voida ottaa yleisöä paikan päälle, mutta se on katsottavissa suoratoistona verkosta.