Väitös: Musiikinopetuksen käytäntöjä tarkastelemalla voidaan luoda tasa-arvoa myös ympäröivään yhteiskuntaan
Minja Koskela on selvittänyt väitöskirjassaan, miten suomalaisen musiikkikasvatuksen käytäntöjä voitaisiin kehittää kohtaamaan paremmin monenlaisista taustoista tulevia oppilaita.
Suomalaisen yhteiskunnan moninaisuus edellyttää perusteellista analyysia siitä, kuinka demokraattisesti ja tasa-arvoisesti suomalaisten koulujen musiikkikasvatus huomioi oppilaiden erilaiset lähtökohdat ja identiteetit. Koskela haluaa kyseenalaistaa väitteet, joiden mukaan populaarimusiikki on oppilaiden ’omaa’ musiikkia ja siksi tekisi musiikkikasvatuksesta erityisen demokraattista.
”Suomalaisen populaarimusiikkia painottavan musiikinopetuksen arvostus on perustunut siihen, että populaarimusiikkia on pidetty erityisen demokraattisena: sen soittaminen on mahdollista ilman koulun ulkopuolella opittuja instrumentaalisia taitoja, kalliita instrumentteja tai yksityisopetusta. Samalla se mahdollistaa yhdessä tekemisen ja musiikin kollektiivisen kokemisen”, kertoo Koskela.
Aktiivisena feministisenä keskustelijana tunnettu opettaja–tutkija Minja Koskela haluaa pohtia tutkimuksessaan, millä ja kenen ehdoilla populaarimusiikkikasvatuksen demokratia rakentuu ja toteutuu suomalaisen koulun musiikkikasvatuksessa. Hän on tutkimuksessaan havainnoinut omaa opetustaan ja pohtinut, miten musiikkikasvatuksen demokratiaa voitaisiin lisätä ja samalla edistää suomalaisten yhteiskunnan tasa-arvoa.
”Ympäröivän yhteiskunnan eriarvoisuus ei ole musiikkiluokasta irrallinen asia, ja siksi musiikkiluokan käytäntöjä tarkastelemalla voidaan vaikuttaa myös ympäröivän yhteiskunnan tasa-arvoisuuteen.”
Demokraattisuus edellyttää myös opettajalta kriittistä opetuskäytäntöjen tarkastelua
Koskela peräänkuuluttaa oppilaiden moninaisten identiteettien tunnistamista ja tunnustamista. Hän osoittaa tutkimuksessaan, että koska populaarimusiikista on tullut suomalaisissa kouluissa vallitseva käytäntö, tulee sitä tarkastella erityisen kriittisesti, jotta demokratiaa ei otettaisi itsestäänselvyytenä.
Koskela huomauttaa, että mikään musiikkityyli yksin ei voi tuoda opetukseen demokratiaa, vaan sen toteutuminen kouluissa edellyttää opettajalta erityistä refleksiivisyyttä.
”Ilman opettajan refleksiivisyyttä opetuskäytännöt perustuvat oletukseen oppilaiden valkoisuudesta ja keskiluokkaisuudesta. Näin tapahtuu erityisesti silloin, jos opettaja on itse valkoinen ja keskiluokkainen.”
Lisätiedot
Minja Koskela
minja.koskela@uniarts.fi