Tuore käsikirja tarjoaa huiluyhtyeiden johtajille työkaluja kannustavan oppimisympäristön luomiseksi
Kathleen Weidenfeller selvitti tohtorintutkinnossaan, että huilunsoiton pariin palaavia harrastajasoittajia voidaan kannustaa muun muassa reflektiivisen improvisoinnin harjoitteiden avulla.
Weidenfeller on luonut tohtorintutkinnossaan käsikirjan huiluyhtyeiden johtajille, jotka työskentelevät aiemmin huilunsoittoa harrastaneiden ja harrastuksensa pariin palanneiden aikuisten kanssa. Käsikirja sisältää tietoa aikuisista oppijoina sekä tiedoista ja taidoista, joita johtajat tarvitsevat työskennellessään tällaisten yhtyeiden parissa. Aineisto tarjoaa muun muassa tekniseen johtamistaitoon, sosiaalisiin taitoihin ja järjestelytaitoihin liittyviä työkaluja toimivan yhtyeen rakentamiseen.
”Tarkastelen työssäni sosiaalisen oppimisen teoriaa, aikuiskoulutusta ja motivaatiota ymmärtääkseni, kuinka improvisaatioharjoituksia voidaan mukauttaa tavalla, joka kannustaa osallistumaan ja mahdollistaa reflektiiviset keskustelut, jotka auttavat taitojen kehittymistä”, Weidenfeller kertoo
Kokeneet soittajat tarvitsevat joustavaa johtamisotetta
Weidenfeller toimii Helsingin Huiluorkesterin johtajana. Se on yhtye, joka on tarkoitettu soittoharrastuksensa pariin tauon jälkeen palaaville huilisteille. Tutkimuksessaan Weidenfeller tarkasteli kuuden vuoden ajan orkesterin kehitystä: sitä, miten orkesterin oppimisen ympäristö muodostui ja miten orkesterin soittajat hyödynsivät erilaisia opetusmateriaaleja ja improvisatorisia harjoitustekniikoita harjoitusten aikana. Weidenfeller havaitsi, että johtajan on tärkeää pystyä lukemaan yhtyeen ja sen yksittäisten jäsenten tarpeita koko harjoituksen ajan ja vastata niihin
”Tärkeää on ymmärtää, että soiton pariin palaavilla muusikoilla saattaa olla joskus enemmän kokemusta tai tietoa kuin yhtyeen johtajalla. Tämän oivalluksen hyödyntäminen auttaa koko yhtyettä ja voi tehdä ihmeitä myös yksilöiden itseluottamukselle.”
Weidenfeller käyttää harjoituksissaan improvisaatiota muun muassa sosiaalista vuorovaikutusta tukevien pelien muodossa. Tämä tarjoaa soittajille mahdollisuuden löytää uusia tapoja kohdata vanhoja soittamiseensa liittyviä haasteita. Weidenfeller huomasi, että soiton pariin palaavista huilisteista koostuvan yhtyeen kanssa tulisi olla valmistautuneempi ja joustavampi kuin nuorista soittajista muodostuvan yhtyeen.
”Soittoharrastuksen pariin palaavilla huilisteilla voi olla sisäistettyjä käsityksiä musiikin oppimisesta ja omista taidoistaan. Nämä voivat ahdistaa ja rajoittaa kehittymistä musiikin pariin palaamisen jälkeen. Aikuiselle voi olla myös haastavampaa toimia sosiaalisissa tilanteissa kuten yhtyeessä. On tärkeää luoda ympäristö, joka tukee positiivista vuorovaikutusta.”
Aikuisilla harrastajilla saattaa olla nuorempia enemmän fyysisiä haasteita soitossaan, ja he tarvitsevat tehokasta harjoitusten suunnittelua.
Uusi lähestymistapa konkretisoitui konsertissa
Weidenfellerin käyttämien ja luomien harjoitustekniikoiden tehokkuus tuli esille Helsingin Huiluorkesterin Linnunlaulu-konsertissa lokakuussa 2017. Siinä kuultiin huiluorkesterille sävellettyjä teoksia, joissa on käytetty improvisatorisia elementtejä sekä “laajennettuja” huilunsoiton tekniikoita. Konserttia varten tilattiin kaksi uutta teosta säveltäjä Pasi Lyytikäiseltä.
Lisätietoja
Kathleen Weidenfeller
kathleen.weidenfeller@uniarts.fi
www.kathyweidenfeller.com
Weidenfellerin tohtorintutkinto tarkastetaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa, Helsingin Musiikkitalon Camerata-salissa 12.11. klo 12.