Taiteellisen ilmaisun kieli ylittää ihmisten väliset erot
Yhteiskunta tarvitsee uusia keinoja eriarvoisuuden torjumiseen ja osallisuuden vahvistamiseen. Taideyliopiston tutkijat tarjoavat ratkaisuja tähän yhteiseen haasteeseen, sillä luovuuden tasavertainen mahdollistaminen on keskeinen osa toimintaamme.
Taide ja kulttuuri ovat kiinteä osa ihmisyyttä. Yhteiskuntamme on kuitenkin ajautumassa entistä kauemmas tästä ajatuksesta: sitä mukaa, kun taidekasvatuksen roolia pienennetään perusopetuksessa, kutistuu myös se ihmisten joukko, jolla on mahdollisuus toimia luovasti.
Mutta mihin sitten tarvitsemme taidetta ja luovaa ilmaisua? Tuoreita näkökulmia taiteen ja luovan ilmaisun merkitykseen voi löytää kahdesta Taideyliopiston tutkimushankkeesta. Suomalais-karjalaisen kanteleimprovisaation ilmenemismuotoihin keskittyvä Runolaulukulttuurin kantele ja luovuuden dialogi sekä kehollista ja taiteellista kielenoppimista tarkasteleva ELLA (Embodied Language Learning through the Arts) osoittavat, kuinka taide- ja kulttuuritoiminnan hyödyt ulottuvat yksilön hyvinvoinnista aina yhteiskunnan vakauteen saakka.
”Luovuuden rajoittaminen kaventaa ihmisyyttä ja tiedon ja tietämisen tapaa. Samalla meiltä jää hyödyntämättä valtava potentiaali, joka voisi antaa ihmiselle ammatin tai jopa elämän tarkoituksen”, ELLA-hankkeen johtaja, Teatterikorkeakoulun tanssipedagogiikan professori Eeva Anttila kuvailee.
”Tämän lisäksi yhteiskunnalla on paremmat edellytykset selvitä mahdollisista kriisitilanteista, kun sen kansalaiset osaavat ajatella ja toimia luovasti”, Runolaulukulttuurin kantele ja luovuuden dialogi -hanketta vetävä, musiikin tohtoriksi Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmästä valmistunut Arja Kastinen jatkaa.
Yhteisöllinen luova toiminta rakentaa siltoja
Kielitaito vaikuttaa olennaisesti esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten mahdollisuuksiin toimia osana erilaisia yhteisöjä ja koko yhteiskuntaa. Taiteen erityispiirteenä on, ettei yhteyden ja osallisuuden kokemuksiin tarvita aina puhuttua kieltä.
”Yhteinen luova toiminta – ELLAn tapauksessa kehollinen vuorovaikutus – mahdollistaa kommunikoinnin tasolla, joka ylittää kielen, kulttuurin ja toimintarajoitteiden synnyttämän kuilun. Näin myös heikommassa asemassa olevat ryhmät voivat päästä mukaan yhteiskunnan toimintaan”, Anttila sanoo.
Luovuuden toteuttaminen ei ainoastaan ylitä yksilöiden välisiä eroja. Runolaulukulttuurin kantele ja luovuuden dialogi -hankkeessa se avaa ovia myös menneisyyden ymmärtämiseen.
Luova toiminta mahdollistaa kommunikoinnin tasolla, jolla ei ole rajoitteita.
”Raja- ja aunuksenkarjalaisilta 1900-luvun vaihteen molemmin puolin tallennettu hyvin erityinen – joskus tuntikausien kestoinen – muuntuneen tietoisuuden tilan kanteleimprovisaation muoto oli osa kuulonvaraista runolaulukulttuuria. Se säilyi elinvoimaisena pisimpään itäisen Suomen ja Karjalan syrjäseuduilla, jossa tällä musiikilla oli edelleen ihmisten arkielämään vaikuttava, vuosisataiseen perinteeseen pohjautuva käytännön funktio. Tämänkaltaisen musiikin merkityksen voi ymmärtää vain kokemisen kautta”, Kastinen kertoo.
Kastinen on tuonut kyseistä musiikkiperinnettä tähän päivään muun muassa kaikille avoimissa improvisaatiotyöpajoissa. Näissä työpajoissa hän on tutkinut luovuuden avautumista eri taustoista tulevien ihmisten kanssa.
Ulottuvuuksia oppimiselle
ELLA-hankkeessa taide ja kehollinen vuorovaikutus ovat tarjonneet ratkaisuja muun muassa suomen kielen oppimisen haasteisiin. Hankkeessa mukana oleva tanssitaiteilija Angela Aldebs aloitti suomen kielen opiskelun kesäyliopiston kursseilla. Työpäivän jälkeen järjestettävillä luennoilla istuminen tuntui kuitenkin raskaalta ja niillä opetettu kieli arjen vuorovaikutuksesta irralliselta. Lopulta kehollisuus ja toiminnallisuus toivat opiskeluun mielekkyyttä.
”Toivon, että suomi toisena kielenä -opetus kehittyy suuntaan, jossa se on oppilaiden mielestä hauskaa. Usein käy niin, että innostus yhteiseen tekemiseen auttaa jättämään taakse arkuuden ja rohkaisee kielen käyttämiseen”, Anttila toteaa.
Samalla luova yhteistoiminta ja esittävät taiteet vahvistavat yhtä ihmiselämän arvokkaimmista taidoista – vastavuoroisuutta.
”Kuten Martha C. Nussbaum on todennut, kehittynyt empatiakyky on typeryyden pahin vihollinen ja taide on eettisen turtumuksen vaarallinen vastustaja. Yhteiskuntamme tulevaisuudennäkymiä mitataan siinä, mitä mahdollisuuksia se kykenee avaamaan kaikille, myös heikommassa asemassa oleville jäsenilleen”, Kastinen päättää.
Teksti: Saana Lehtinen
Artikkeli julkaistiin Content Housen tuottamassa kaupallisessa Koulutus-julkaisussa, joka jaeltiin Helsingin Sanomien yhteydessä 15.12.2023.