Sibelius-Akatemian 40-vuotias kansanmusiikin koulutus välittää ja säilyttää kulttuuriperintöä yhteiskunnan muutoksessa
Kansanmusiikin soittaminen, opettaminen ja tutkiminen Taideyliopistossa toimivat keskeisenä voimana kansallisen muistin, kulttuuriperinnön ja perinteen säilymisessä ja välittymisessä uusille sukupolville.
Sibelius-Akatemia oli 1980-luvulla suuren ja kauaskantoisen asian äärellä, kun se otti kansanmusiikin ja jazzin osaksi koulutustarjontaansa klassisen musiikin rinnalle. Taustalla vaikutti 1960-luvulla alkanut kansanmusiikin uusi tuleminen eli Revival-liike, kun maaseutu heräsi kulttuuriperintönsä säilyttämiseen. Samassa aallossa perustettiin Kaustisen kansanmusiikkijuhlat vuonna 1968.
Sibelius-Akatemian kansanmusiikin emeritusprofessori, kansanmuusikko Heikki Laitinen, joka yhdisti improvisaation kiinteäksi osaksi kansanmusiikin opiskelua, valittiin lehtoriksi Sibelius-Akatemian kansanmusiikinosastolle vuonna 1983.
”Revival-liike toimi moottorina perinteisen kansanmusiikin uudelleenarvioinnille ja arvostuksen nostamiselle. Sibelius-Akatemian rohkea päätös ja Heikki Laitisen idearikkaus mahdollistivat kansanmusiikin opetuksen, kehittämisen ja integroimisen osaksi musiikin korkeakoulutusta”, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelmajohtaja Sirpa Lahti sanoo.
Syntyi kansanmusiikin ammattilaisten kenttä ja aivan uudenlainen kulttuuri suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämiselle ja välittämiselle tuleville sukupolville.
’’Sibelius-Akatemialla on ollut merkittävä rooli siinä, että maaseudun ja kyläyhteisöjen perinteinen kulttuuri on löytänyt tiensä nykypäivään. Kansanmusiikki on luonut nahkansa uudelleen, muuntautunut rahvaan musiikista omaksi taidemuodoksi, vahvaksi ja ainutlaatuiseksi osaksi suomalaista korkeakulttuuria, kansainvälistä taidetta ja musiikkibisnestä. Tämä on hämmentävä transformaatio’’, Sibelius-Akatemian kansanmusiikin professori Kristiina Ilmonen sanoo.
Vapaus etsiä omaa taiteilijuutta
Kansanmusiikin koulutuksen peruspilareita ovat traditio ja luovuus. Luominen on jotain sellaista, jonka tulee olla kaikille sallittua. Säveltäminen on kaikille mahdollista. Improvisaatio on korkeassa arvossa. Kun konservatoriomainen musiikinopetus alkoi uudistua radikaalilla 80-luvulla, kansanmusiikki oli ajan hermoilla.
’’Olemme halunneet rakentaa luovuutta ja yhteisöllistä oppimista tukevan ympäristön yliopistolliseen kontekstiin. Tämä oli kollektiivinen päätös 80-luvulla’’, Kristiina Ilmonen kertoo.
Soittotaito ja repertuaari siirtyvät myös korkeakoulukontekstissa soittajalta toiselle edelleen pitkälti kuulonvaraisesti, yhdessä soittaessa. Oma tyyli saa siis kuulua. Tärkeä kansanmusiikin erityispiirre on myös se, että soitto, laulu ja tanssi kuuluvat kaikille, eivät vain ammattilaisille. Nuoret ja vanhat, harrastajat ja ammattilaiset voivat musisoida yhdessä.
”Esittävälle musiikille tyypillinen hierarkia esiintyjän ja yleisön välillä on myös usein matalampi. Kansanmusiikki on parhaimmillaan osa arkea ja yhteisöä rakentava voima. Opiskeluun kuuluu paljon ryhmässä soittamista ja laulamista”, Sirpa Lahti kertoo.
Kansanmusiikin maisteriopiskelija Tuike Suomalainen merkityksellistä opiskelussa on ollut vapaus etsiä omaa taiteilijuutta. Savolaiselle kansanmusiikin opiskelu on tarjonnut mielenkiintoisia mielikuvitusmatkoja historiaan ja soitteisiin arkistonauhoilla, mutta samalla auttanut ymmärtämään, kuka hän itse on.
’’Olen saanut ja joutunut etsimään, mikä sopii minulle ja mikä minua kiehtoo’’, Tuike Suomalainen kertoo.
Kansanmusiikin kenttä luo yhteiskunnan muistia menneisyydestä
Kansanmusiikin tutkiminen, soittaminen ja opettaminen vievät väistämättä kansallisen muistin, kulttuuriperinnön ja perinteen säilymisen ja välittymisen kysymysten äärelle.
Se, mitä kansanmusiikiksi ja perinteeksi ymmärretään, on tiiviisti yhteydessä erilaisten muistiorganisaatioiden kuten arkistojen, kirjastojen ja museoiden kokoelmiin ja niiden tarjoamiin mielikuviin kansanmusiikista.
”Kansanmusiikin kenttä on luomassa yhteiskunnan muistia ja kuvaa siitä, millainen menneisyys on ja mitä sieltä halutaan nykyisyyteen välittää. Samalla kansanmusiikin koulutus voidaan itsessään nähdä muistiorganisaationa: se dokumentoi, säilyttää ja uudelleen tulkitsee historiallisesti merkittävää informaatiota”, Ilmonen sanoo.
Sibelius-Akatemian taiteellinen tohtorikoulutus on mahdollistanut uudenlaisen tutkimuskentän eli kansanmusiikin taiteellisen tutkimuksen syntymisen.
’’Tutkimuksen avulla saadaan esiin sitä osaamista, jota kansanmusiikin ammattilaisilla on, ja taiteellisessa tutkimuksessa tehdään näkyväksi myös taiteilijan kokemusperäinen tieto’’, kertoo kansanmusiikin lehtori Pauliina Syrjälä.
Musiikki on elämys, jota kuka vain voi nauttia ja toteuttaa
Miltä sitten näyttävät kansanmusiikin seuraavat 40 vuotta?
Kansanmusiikin tekemiseen ja koulutukseen vaikuttavat myös uudet globaalit kulttuuripoliittiset linjat, kuten Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimus ja siihen liittyvät käytännöt.
’’Nämä uudet standardit muokkaavat esimerkiksi sitä, miten kansanmusiikin kentällä aineistoja tulkitaan ja käytetään. Uuden sopimuksen myötä keskiöön nousevat yhä enemmän esimerkiksi erilaiset yhteisönäkökulmat ja yhteisöjen roolit osana muistiorganisaatioiden toimintaa’’, Kristiina Ilmonen kertoo.
Ilmosen mukaan kansanmusiikilla on vielä paljon annettavaa, niin musiikkikoulutuksen näkökulmasta kuin myös eri yhteisöille ja jokaisen meistä arkeenkin.
’’Kansanmusiikilla on voimavaroja, joita kannattaa käyttää – esimeriksi musiikkiopistoissa. Musiikki voi olla osa tavallisen ihmisen arkea myös muussa kuin kulutusmuodossa.
Musiikki voi olla elämys, jota kuka vain voi itse tehdä’’, Ilmonen summaa.
40-vuotiaan kansanmusiikkikoulutuksen juhlallisuudet valtaavat Musiikkitalon 9.-10. helmikuuta. Sibelius-Akatemian dekaani Emilie Gardberg kannustaa tulemaan paikan päälle kuulemaan ja oppimaan kansanmusiikista.
’’Juhlaviikonlopun ohjelma antaa mahtavan läpileikkauksen kansanmusiikista. Siihen kuuluu kansanmusiikintutkijoiden juhlasymposiumi ja juhlakonsertti. Juhlakonsertin esiintyjinä kuullaan kansanmusiikin opiskelijoita, alumneja ja opettajia. Konsertin päättää SibA Folk Big Band, joka julkaisee samassa yhteydessä kolmannen albuminsa’’, Gardberg kertoo.
Lisätietoja: Sirpa Lahti, kansanmusiikin koulutusohjelmajohtaja, sirpa.lahti@uniarts.fi, 040407384736
Kansanmusiikin juhlasymposium: https://www.uniarts.fi/tapahtumat/juhlasymposium/
Juhlakonsertti: Kansanmusiikkia 40 vuotta: https://www.uniarts.fi/tapahtumat/juhlakonsertti-kansanmusiikkia-40-vuotta/