Musiikkikasvatuksen saavutettavuus, tukiverkostot ja musiikillisen toiminnan jatkuvuus säätelevät nuorten taiteen kautta syntyvää osallisuutta ja musiikillista toimijuutta
Miten nuoret löytävät tiensä musiikin pariin? Tutkijat Anna Kuoppamäki Taideyliopistosta ja Fanny Vilmilä Suomen nuorisotutkimusverkostosta tunnistivat tekijöitä, joilla oli merkittävä vaikutus tutkimuksessa haastateltujen nuorten musiikillisten polkujen rakentumiseen.
Tutkijoiden mukaan pääsy musiikinopetuksen piiriin, erilaiset tukiverkostot, kuten perhe, kaveripiiri tai opettajat, sekä musiikillisen toiminnan jatkuvuus säätelevät nuorten taiteen kautta rakentuvaa osallisuutta ja kulttuurista toimijuutta.
Kuoppamäki ja Vilmilä tunnistivat myös viisi musiikillista polkua, jotka he ymmärtävät jatkuvina prosesseina, joissa oppiminen voi saada erilaisia muotoja ja intensiteettejä. Polkujen sisällä he tunnistivat erilaisia taiteen kautta syntyvän osallisuuden muotoja ja tapoja, mutta myös sisäisen tunteen (sense), jolla oli yhteys identiteettien rakentumisen prosesseihin ja musiikilliseen toimintaan. Taiteen kautta syntyvän osallisuuden muodot ja tavat, kuten myös tuo sisäinen tunne osallisuudesta vaihtelivat eri poluilla.
1. Monipuolisesti tuettu muodollinen polku
Tällä polulla haastatellut nuoret aloittivat musiikin opinnot varhaislapsuudessa. Lasten äidit toimivat tärkeinä motivaattoreina musiikkiopistoon pyrkimisessä.
Haastateltavat osallistuivat useisiin musiikillisiin aktiviteetteihin. He opettelivat yhden tai useamman instrumentin soittamista musiikkiopistossa, osallistuivat aktiivisesti koulun musiikinopetukseen, lauloivat kuorossa ammatillisissa tuotannoissa tai soittivat pop- tai jazzbändissä. Heillä kaikilla oli toiveita ammatillisesta urasta musiikin parissa.
Kuoppamäki ja Vilmilä korostavat, että kaikki ensimmäisen polun nuoret saivat perheiltään, opettajiltaan sekä musiikkioppilaitoksiltaan monipuolista sosiaalista ja taloudellista tukea musiikillisten tavoitteidensa toteuttamiseen.
2. Itse taottu polku
Tämän polun haastatellut nuoret aloittivat musiikillisen toimintansa alakouluikäisinä. Kaksi heistä aloitti soittotunnit yksityisopettajien johdolla. Kolmas hyväksyttiin oppilaaksi musiikkiopistoon yhdeksänvuotiaana.
Tutkijoiden mukaan nämä nuoret olivat oppimisorientoituneita. Toisin kuin ensimmäisessä ryhmässä, heidän musiikilliset polkunsa eivät kuitenkaan olleet suoraviivaisia. Tutkijat kuvailevat heidän musiikillisia polkujaan itse taotuiksi.
Itse taotulla polulla taiteen kautta syntyvä osallisuus ilmeni erityisesti kykynä tehdä yksilöllisiä valintoja.
Toisaalta kaksi kolmesta haastateltavasta kertoi, kuinka heiltä alakoulussa puuttui kavereita, joiden kanssa olisi voinut jakaa musiikillista kiinnostustaan. Toinen heistä, joka oli saanut yksityisopetusta pianonsoitossa, muisteli:
“Et just ku kukaan muu ei ollut kiinnostunut siit [klassisesta musiikista]. […] mä olin vähän erilainen ku muut […] Et haluttiin jotenki päästä kiusaamaan. [. . .] Sillon se oli aika raskasta.”
Kuoppamäki ja Vilmilä päättelevät, että tämän polun poikaoletetuilla taiteen harrastamisen haasteet johtuivat yhteisesti jaettujen merkitysten ja yhteenkuuluvuuden tunteen puutteesta. Heidän kaveripiireissään pidettiin yllä hegemonisen maskuliinisuuden ihannetta, johon taiteet eivät kuuluneet.
3. Perhe- ja nuorisotyöorientoitunut polku
Kolmas ryhmä osallistui päivittäiseen musisointiin perheenjäsenten kanssa jo varhaislapsuudesta lähtien. Tutkijat näkevät tämän matalan profiilin musiikin tekemisen paitsi tapana luoda merkityksellisiä perhesuhteita, myös tärkeänä ympäristönä varhaiselle musiikin oppimiselle ja kulttuuriselle tuottamiselle osana jokapäiväistä elämää.
Eräs haastateltavista näki isänsä musiikillisena esikuvanaan ja aloitti oman musiikillisen polkunsa samassa kirkon piirissä toimivassa bändissä:
“Mä muistan, miten mä katsoin sitä [. . .] Miten ihmeessä se voi soittaa kaikkia noita soittimia, ja mä halusin myös pystyä samaan jonain päivänä. Siitä lähtien, ku mä 5-vuotiaana aloin opetella [soittamaan soittimia], niin mä samalla aloin tehdä omaa musiikkia.”
Myöhemmin murrosiässä nämä nuoret löysivät tiensä musiikin tekemiseen kulttuurisen nuorisotyön kautta. Tutkijoiden mukaan kokemus taiteen kautta syntyvästä osallisuudesta rakentui juuri kollektiivisen toiminnan kautta. He etsivät musiikin tekemisen mahdollisuuksia aktiivisesti ja erottuivat muista erityisesti energisen asenteensa vuoksi osallistuessaan avoimissa tiloissa tapahtuvaan musiikkitoimintaan.
4. Avoimien tilojen mahdollistama polku
Vahva itseohjautuvuus musiikin tekemisessä oli tyypillistä neljännen polun nuorille perheen ja musiikinopettajien antamasta tuesta huolimatta.
Kaksi haastatteluun osallistuneista nuorista kiinnostui musiikista jo varhaisessa iässä, mutta ei onnistunut löytämään sopivaa paikkaa tai toimintaa jatkuvalle musiikin harrastamiselle. Myöhemmin murrosiässä molemmat löysivät koulusta musiikillisen yhteisön. Tämän polun kolmas haastateltava perusti oman rock-bändin luokkatovereidensa kanssa 10-vuotiaana ja soittamisesta tuli jatkuva harrastus.
Tutkimus on korostanut koulun roolia bändien muodostamisessa. Bändit toimivat sosiaalisina tiloina, joissa jaetaan musiikillista kiinnostusta ja siihen liittyviä tavoitteita. Ne myös tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia musiikillisiin kokeiluihin. Koulun rooli mahdollistajana käy ilmi yhden haastateltavan kertomuksesta:
“Meidän musiikinopettaja sanoi, että hänen näkökulmastaan musiikkiluokka on hyödytön, jos sitä ei käytetä myös tuntien ulkopuolella. [. . .] Ja mä otin sen niinku kirjaimellisesti. [. . .] Hän oli niin innoissaan siitä, että mä käytin sitä [luokkahuonetta] aina niin aktiivisesti.”
Koulun ympäristöissä ystävyyssuhteet ja musiikkimaun jakaminen ovat tärkeässä roolissa
nuorten musiikillisessa oppimisessa, niin yleisesti kuin myös näiden haastateltavien kohdalla.
5. Vertaisorientoitunut polku
Muista poluista poiketen vertaisorientoituneen polun haastateltavat kiinnostuivat musiikista vasta yläkouluiässä. Määrittävänä tekijänä oli heidän osallistumisensa musisointiin yhdessä kavereiden kanssa.
Kuoppamäki ja Vilmilä toteavat, että tällä polulla korostui erityisesti musiikillisen toimijuuden kollektiivinen ulottuvuus. Polun nuoret tekivät musiikkia yhdessä kavereidensa kanssa erilaisissa nuorisotyön ympäristöissä.
Toisin kuin muilla poluilla, nämä nuoret avasivat musiikin tekemisen mahdollisuuksia myös ikätovereilleen. Heidän mukaansa mahdollisuuksien ja osaamisen jakaminen toisten kanssa täydensi heidän omia taitojaan.
Vertaisorientoituneen polun haastateltavat kokivat musiikilliset taitonsa riittämättömiksi verrattuna esimerkiksi niihin, jotka olivat tehneet musiikkia pidempään tai saaneet koulun ulkopuolista musiikinopetusta.
Kokemus altavastaajan roolista ei kuitenkaan lannistanut näitä nuoria. Sen sijaan he pyrkivät aktiivisesti kehittämään musiikillisia taitojaan käyttämällä niitä keinoja, joita heillä oli käytössään.
Nuoret kulttuurisina toimijoina ja tekijöinä
Tutkijat huomauttavat, että pääsyä muodollisen musiikkikasvatuksen piiriin säätelevät erilaiset sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät, kuten esimerkiksi tietämys olemassa olevista mahdollisuuksista, sukupuoli tai jopa ikä. Toisaalta kaikki nuoret eivät välttämättä ole kiinnostuneita musiikkioppilaitosten tarjoamasta taiteen perusopetuksesta, joka tarjoaa usein vain rajallisia mahdollisuuksia yksilölliseen luovaan ilmaisuun ja omaehtoiseen taiteen tekemiseen.
“Tästä voi vetää johtopäätöksen, että sen lisäksi, että musiikkikasvatuksen instituutioiden tulisi oppia ja muuttua yhteiskunnan mukana, myös sen miten nuoret nähdään musiikkikasvatuksessa tulisi muuttua. Nuoret tulisi nähdä, ei vain musiikin oppijoina vaan myös omaa musiikillista elämäänsä rakentavina kulttuurisina toimijoina ja tekijöinä”, he kirjoittavat.
Lue vertaisarvioitu julkaisu
Kuoppamäki, A. & Vilmilä F. 2023. Young people navigating musical lives: Considering arts participation as agency in cultural authorship. Research Studies in Music Education. SAGE. 1-15.