Mirva Mäkisen väitös sanallistaa fyysisen vuorovaikutuksen arvon
Tanssitaiteilija Mirva Mäkisen verkkojulkaisumuotoinen väitöstutkimus tuo esiin kontakti-improvisaation inhimilliset arvot.
Kontakti-improvisaatio on Steve Paxtonin alkujaan kehittämä tanssin muoto, jossa on kyse kahden tai useamman liikkuvan kehon fyysisestä kohtaamisesta. Mirva Mäkisen väitös Taiteellinen tutkimus kontakti-improvisaation arvoista somaesteettisen esityksen kehyksessä tuo uutta tietoa kontakti-improvisaation tutkimukseen sanallistamalla tanssitaiteilijoiden kokemuksia kymmeneen erilaiseen arvoon.
Väitös nojaa Mäkisen tanssijoista tekemiin haastatteluihin sekä hänen omiin taiteellisiin töihinsä, joissa tarkastelun kohteena ovat olleet erityisesti tanssijoiden katsottuna olemisen kokemukset. Arvot ovat kokemusten kautta jäsennettyjä sisäisiä hyveitä, joita haastateltavat tanssitaiteilijat pitivät tärkeinä harjoittaessaan kontakti-improvisaatiota. Niihin lukeutuvat esimerkiksi luottamus, kosketus ja kuunteleminen.
”Kontakti-improvisaation ydin on kokemuksellisuudessa. Siinä tanssia harjoitetaan siitä lähtökohdasta, että tanssin kokemus itsessään on merkityksellistä”, Mäkinen toteaa.
Mäkisen jäsentämät arvot korostavat tätä merkityksellisyyttä ja nostavat esiin tanssin ja fyysisen vuorovaikutuksen inhimillisen puolen.
Mäkinen tuo tutkimuksessaan esiin myös kontakti-improvisaation historiallisen taustan, sen harjoittamisen käytännöt sekä keholliseen kokemukseen, taitoon ja taiteeseen liittyvät teoreettiset pohdinnat. Niistä olennaisimpia ovat Richard Shustermanin somaestetiikka ja John Deweyn pragmatistinen filosofia, sekä Timo Klemolan taidon filosofia.
Tutkimus tarjoaa paitsi kontakti-improvisoijien omakohtaisia kokemuksia, myös kansainvälisesti tunnettujen (mm. Steve Paxton, Nancy Stark Smith, Keith Hennessy) haastateltavien näkemyksiä kontakti-improvisaatiosta. Tutkimus sisältää myös videomateriaalia Mäkisen kolmesta taiteellisesta työstä: Round Robin Project, Inner Landscape ja Spherical Space.