Minna Leinonen pyrkii kohti lähestyttävämpää nykymusiikkia nuotinnuksen ja yhteistyön kautta
Leinonen tarjoaa tohtorintutkinnossaan tuoreen lähestymistavan nykymusiikin notaatioon ja säveltäjän ja esittäjän väliseen yhteistyöhön. Taustalla on huoli nykymusiikin asemasta yhteiskunnassa.
Säveltäjä Minna Leinosen tohtorintutkintoon sisältyvät liikeooppera Alma! (2020), kamarimusiikkikonserttikokonaisuus Hello from the Planet Earth ja monodraama Rakkaat (2023). Niissä hän työsti nuotinnusta tiiviissä yhteistyössä esittäjien kanssa jo ennen valmiin nuotin valmistumista. Teosten syntyprosessi haastaa perinteiset sävellyksen ja esittämisen rajat ja korostaa säveltäjän ja esittäjän välisen vuorovaikutuksen merkitystä koko luomisprosessin ajan.
”Kun rakentaa uutta kommunikoivaa notaatiota, prosessiin kuuluu luontevasti säveltäjä–esittäjä-yhteistyö”, Leinonen kuvaa.
Uutta ymmärrystä nykymusiikin nuotinnuksesta
Nuotinnus vaikuttaa siihen, kuinka musiikki välittyy säveltäjältä esittäjälle ja esittäjältä yleisölle. Leinonen pyrkii luomaan kommunikoivaa nuotinnusta, jonka avulla nykymusiikki olisi paremmin omaksuttavissa. Hän tarkasteli nykymusiikin notaatiota työpajoissa ja sävellysten harjoituksissa yhdessä musiikin harrastajien ja ammattilaisten kanssa, keskusteli siitä nuottigraafikon kanssa ja vertasi tekemiään nuotinnusratkaisuja muiden säveltäjien teoksiin.
Nuotinnuksen kommunikoivuutta Leinonen arvioi sen mukaan, miten täsmällistä, ekonomista ja ulkoasultaan huoliteltua se on, miten se sopii tai eroaa muista partituurin merkinnöistä ja miten se pohjautuu vallitseviin nuotinnuskäytäntöihin.
”Kommunikoivan notaation kriteerit voivat toimia työskentelyn apuna muille säveltäjille, musiikin esittäjille ja soitonopettajille. Kommunikoiva nuotinnus voisi olla avain nykymusiikin lähestymiseen ja auttaa myös nuorempia soittajia ymmärtämään ja tulkitsemaan nykymusiikkia syvällisemmin”, Leinonen toteaa.
Pedagoginen ulottuvuus – uusi lähestymistapa nykymusiikin opetukseen
Tutkimuksensa yhteydessä Leinonen kehitti Piilo-sävellykseensä liittyvän pedagogisen työkalun, Piilo-kortit, jotka auttavat esittäjiä tutustumaan teokseen uudella tavalla. Hänen vertaisarvioitu artikkelinsa ”Ihanasta metsästä äkäiseen mehiläisparveen: uuden pedagogisen musiikin säveltäminen nykysoittotekniikoita käyttäen” (2023) esittelee niiden käyttöä sekä syntyä yhteistyössä esittäjän kanssa.
Leinosen mukaan nykymusiikin asema yhteiskunnassa ja kulttuurissa kehittyy eniten ruohonjuuritasolla, yhteistyön kautta.
”Nykymusiikin elinvoimaisuuden edistämiseen tarvitaan yhteistyötä säveltäjien, soitonopettajien, soittoharrastajien ja kulttuuri-instituutioiden välillä”, hän summaa.
”Nykymusiikki alkaa marginalisoitua jo ruohonjuuritasolla. Jos nykytekniikoita käytettäisiin enemmän pedagogisessa ohjelmistossa, ne voisivat tukea nuorimpien muusikoiden kiinnostusta nykymusiikkiin ja auttaa heitä lähestymään sitä sekä esittäjinä että kuulijoina”.
Lisätietoja
Minna Leinonen
minleino@gmail.com
Minna Leinosen taiteellinen tohtorintutkinto Kohti kommunikoivaa nykymusiikkia – säveltäjä, notaatio ja dialoginen vuorovaikutus tarkastetaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa 29.3.2025.