Kertomuksellisten taitojen kursseilla tavoitellaan näkökulman muutosta
Kun ammatin ytimessä on muiden ihmisten kohtaaminen, kertomuksellisten taitojen harjoittelusta kaunokirjallisuuden avulla voi olla hyötyä. Taideyliopiston Health, Narrative and the Arts -hankkeen kursseille osallistuu sote- ja terveysalan ammattilaisia.
”Tämä kurssi on poikennut täysin kaikista kursseista, joita tällä alalla on tarjolla. En kokenut kertaakaan, että en kerkiäisi tai jaksaisi käydä kurssilla töiden ohessa. Päinvastoin olen saanut kurssilta juuri jaksamista”, kertoo Niina Räty. Hän arvioi Helsingin kaupungilla työkseen iäkkäiden kanssa heidän palveluntarvettaan.
Äkkiseltään voi kuulostaa yllättävältä, että Räty kuvailee tässä Taideyliopistolla käymäänsä kurssia nimeltä Kertomuksellisia taitoja SOTE-ammattilaisille. Millä tavalla kertomukselliset taidot liittyvät sote-työssä jaksamiseen?
Vuonna 2021 alkaneessa Taideyliopiston Health, Narrative and the Arts -hankkeessa järjestetään sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisille suunnattuja kursseja ja tehdään aihepiiriin liittyvää tutkimusta. Syksyllä 2023 pidettiin kaksi kurssia Helsingin kaupungin sote- ja terveysalan ammattilaisille, joista yksi tarjosi kertomuksellisia taitoja ja toinen keskittyi terveyteen ja sairauteen Tšehovin novelleissa.
Kurssien perusidea on tarjota kaunokirjallisuuden lukemisen ja kirjoittamisen kautta uudenlaisia näkökulmia ja oivalluksia työhön liittyen. Tavoitteena on, kuten yleensäkin kirjoittajaryhmissä, harjaantua lukijoina ja kirjoittajina, mutta toisin kuin yleensä, harjaantumisella ei tähdätä oman taiteellisen työn tekemiseen tai kehittymiseen taiteilijana vaan kehittymiseen taitavammaksi sote-ammattilaiseksi, kertoo professori Jussi Valtonen, joka johtaa Health, Narrative and the Arts -hanketta. Parempi sote-ammattilaisuus taas voi tarkoittaa esimerkiksi, että on parempi kuuntelija, parempi itsetuntija, monipuolisemmin sosiaalisia tilanteita tulkitseva havainnoitsija tai parempi sietämään ambivalentteja ja ristiriitaisia tilanteita.
”Kurssilla keskeistä on kokeileva, tutkimusmatkaileva ote omalle työlle”, sanoo Petra Vallila, joka on toinen Kertomuksellisia taitoja sote-ammattilaisille -kurssin vetäjistä.
Hänen vetäjäparinsa Antti Ritvanen tuo esiin, että lääkärien koetaan katsovan potilaitaan usein biomedikaalis-fysikaalisina olentoja.
”Kun luetaan ja kirjoitetaan, se harjaannuttaa näkemään ihmisen sielullisena olentona.”
Kirjoittaminen on ajattelua
Tšehov-kurssia ohjaavan Miira Luhtavaaran mukaan kurssi rakentuu niin, että alussa fokus on yleisessä lukemisessa ja kirjoittamisessa ja loppua kohti paneudutaan työtilanteisiin ja potilaan kohtaamiseen.
Toisaalta käsiteltävät aiheet koskevat ihmiselämää hyvin yleisellä tasolla, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen.
”Kirjoittaminen on ajattelua ja ajattelua taas tarvitaan niin työssä kuin elämässä yleensä. Juuri ajatteluun sain uusia ulottuvuuksia ja jotain laajentui”, kuvailee Niina Räty.
Petra Vallila huomauttaa, ettei ole mitään syytä, miksei kurssien menetelmää voisi käyttää muuallakin.
”Itse tulen korporaatiotaustasta ja voisin kuvitella, että tällaisten taitojen oppiminen olisi mielekästä kenelle tahansa.”
Oivalluksia elämästä
Niina Rätyn työtä ohjaavat monet lait, säännöt ja ohjeet, joiden vuoksi tilaa työroolin muuttamisen on vähän. On mentävä järjestelmän ehdoilla.
”Sain kurssilta käytännön työtehtäviäni paljon laajempia oivalluksia, joita on vaikea sanoittaa. Kun työkaverit kysyvät, mitä sain kurssista irti, sanon, että menkää kurssille, niin ymmärrätte.”
Räty kokee saaneensa työkaluja jaksamiselle siksi, että kurssi herätti niin paljon syvällisiä, filosofisia ajatuksia elämästä ja omasta itsestä, ei vain asiakkaista.
”Sama minä olen niin töissä kuin muutenkin ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Osaan suhtautua nyt byrokratiaan hymyillen ja havahdun sen keskelläkin siihen, että ihmisten kanssa lopulta ollaan tekemisissä.”
Merkityksellisen äärellä
Kurssin ohjaaja Miira Luhtavaara on koulutukseltaan psykologi ja hänkin tekee asiakastyötä.
”Opettajankin roolissa saamme ja opimme paljon kurssilta. Jaan myös kokemuksen siitä, että kurssin vaikutusta on vaikea sanallistaa. Tunnen, että kannan mukanani tärkeää kokemusta ja että se auttaa kohtaamaan ihmisiä ja kokemaan mielekkyyttä.”
Petra Vallila kokee samoin.
”Jokainen kurssikerta on antoisa kokemus. Vaikka kello soi varhain, tulin aina tapaamisiin täysillä ja koin olevani merkityksellisen äärellä.”
Jotain tärkeää siinä tapahtuu, myöntää Antti Ritvanenkin.
”Kurssilaisilla on jaettu merkityksellisyyden tunne, jonka kaikki huomaavat ja josta kaikki puhuvat.”
Hanketta johtavan professori Jussi Valtosen mukaan kurssien luonteeseen kuuluu tietty henkilökohtaisuus.
“Jokainen saa reagoida siihen, mikä tuntuu omalla kohdalla olennaiselta.”
Kursseja suunnitellessa on mietitty tarkkaan tavoitteet ja valittu huolellisesti materiaalit ja harjoitukset, mutta silti jokainen kurssi on osin ennakoimaton.
“Kukin osallistuja kiinnittää tietenkin runoissa, novelleissa ja toistensa kirjoituksissa huomiota siihen, mikä omalla kohdalla resonoi eniten. Senkin takia kaikista kursseista tulee ainutkertaisia.”
Narratiivinen kyvykkyys toimivan lääketieteen edellytyksenä
Mistään mystisestä taidehörhöilystä ei kuitenkaan ole kysymys, Antti Ritvanen huomauttaa.
Kurssien teoriapohja perustuu narratiiviseen lääketieteeseen. Sen keskiössä on ajatus, että kun kirjoitamme kokemuksistamme tai luemme muiden kokemuksia, ymmärrämme paremmin sekä itseämme että muita. Näin lääkärit voisivat oppia kuuntelemaan potilaitaan paremmin kokonaisvaltaisina ihmisinä. New Yorkin Columbian yliopistosta vuosituhannen vaihteessa lähtenyt liike tunnetaan parhaiten Yhdysvalloissa.
Teorian ytimenä on narratiivinen kyvykkyys, jolla tarkoitetaan kykyä vastaanottaa, tulkita ja reagoida muiden tarinoihin ja ahdinkoon. Menetelmää kehittäneen yhdysvaltalaisen sisätautilääkäri ja kirjallisuustutkija Rita Charonin mukaan tämä on tehokkaan ja toimivan lääketieteen edellytys.
Miira Luhtavaaran mukaan jotkut kurssilaiset ovat kuvailleet heränneensä ajattelemaan medikalisoivan lähestymistavan ulkopuolelta ihmisiä yksilöinä ja monipuolisemmin.
”Vahva teoriapohja kulki koko ajan kurssilla mukana. Se toimi myös hyvin yhteen muun lukumateriaalin kuten runojen tai kaunokirjallisuuden kanssa yhteen”, Niina Räty kertoo.
Kirjoitusharjoituksia työyhteisöön
Taideyliopiston tutkijatohtori Elina Renko tutkii haastattelemiensa ammattilaisten osallistumiskokemuksia. Hän tarkastelee tutkimushankkeessaan, mitä osallistujat kokevat kurssien aiheuttaneen heissä ja miten he kokevat kertomuksellisen osaamisen merkityksen työssään.
“Haastateltavat kokivat kurssin tarjonneen sekä henkilökohtaisen ja ammatillisen reflektion tilan että ajattelun, kuuntelun ja avautumisen välineitä”, Renko kertoo.
Kurssilla tehdyt kirjoitusharjoitukset ohjasivat osallistujia kokeilemaan kertojanäkökulman vaihdoksia ja esimerkiksi kirjoittamaan kohtaamisista asiakkaan näkökulmasta.
“Kertojanäkökulman vaihdokset olivat monille merkityksellisiä sen kannalta, miten osallistuminen ja sen vaikutukset koettiin. Osa osallistujista pohti, että he voisivat hyödyntää vastaavia kirjoitusharjoituksia omassa työyhteisössään asiakkaiden ja kollegoiden kanssa.”
Niina Räty muistelee, että alussa tuntui pelottavalta kirjoittaa tuntemattomien ihmisten kanssa.
”Aina sitä kuitenkin sai jotain paperille, eikä se ollutkaan niin kauheata, kun luki kirjoittamaansa toisille. Siitä tuli itsensä ylittämisen tunne.”