Yasmine Yamajakon kolumni: Osa tuota maailmaa
Pientä merenneitoa Helsingin Kaupunginteatterissa näyttelevä Yasmine Yamajako pohtii, mitä on todellinen rohkeus.
Pikkuveljeni lähettää minulle meemin nauruhymiöiden saattelemana. Siinä sanotaan vapaasti käännettynä:
Kumpi Disney-sankarittarista on todellinen meren kuningatar, Vaiana vai pieni merenneito Ariel? Vaiana jätti perheensä pelastaakseen kylänsä ja valtameren. Ariel jätti perheensä miehen vuoksi.
Referenssi on hauska, sillä vastakkainasettelussa on kaksi Disney-hahmoa, joille olen antanut ääneni. Jään miettimään suhtautumistani Arielin valintoihin. Katsoessani lapsena Disneyn Pieni merenneito -elokuvaa minuun tekivät vaikutuksen taianomainen merenalainen maailma ja elämää suuremmat laulut. Teini-ikäisenä Arielin prioriteetit kuitenkin herättivät kysymyksiä ja turhautumista.
Keväällä 2023 Pieni merenneito -musikaalin harjoitukset etenevät täyttä höyryä Helsingin Kaupunginteatterissa ja päädymme ohjaaja Samuel Harjanteen kanssa kyseisten teemojen äärelle. Mistä kulmasta haluamme kertoa Arielin tarinan? Samuel sanoo huomanneensa, että minä nojaudun tulkinnassani rakkaustarinaan. Hänen mielestään tässä ajassa on tärkeää painottaa, että Arielin pääfokus ja toiminnan motiivi on Prinssi Eerikin sijaan ihmisten maailma, johon Ariel kokee kuuluvansa. En ollut tietoinen nojautumisestani, mutta sisimmässäni herää kysymys, tekeekö rakastaminen Arielista vähemmän feministin? Hylkääkö Ariel itsensä ja antaa äänensä miehen vuoksi vai seuraako hän – kieltämättä vähän rosoisesti räiskien – sisimmässään soivaa, rajoja rikkovaa ääntä, joka johdattaa rakastamaan? Eikö lujinta omanarvontuntoa vaadi uskaltautua antautumaan haavoittuvaisimpaan mahdolliseen asemaan ja välittää ensin? En usko, että pyyteettömään rakkauteen kykenee tietäessään luhistuvansa mahdollisesta hylkäämisestä. Silloin on turvallisempaa pysytellä etäällä ja määritellä etäisyys tilanteen hallinnaksi.
Mielestäni Ariel ei etsi parisuhteesta identiteettiään tai arvoaan, eikä alitajuisesti hoida hylkäämishaavaansa toksisella läheisriippuvuudella. Itse asiassa musikaalin “Beyond My Wildest Dreams” -kappaleessa Arielia ihastuttaa prinssin moitteettomuus, vilpittömyys ja uljaus. Voisinpa sanoa itsekin viehättyneeni nuorempana uljaudesta.
Ariel on seitsemästä siskoksesta ainoa, jonka simpukat ja pyrstö eivät ole sävy sävyyn ja jonka punainen tukka hulmuaa vapaana. Minulle Ariel näyttäytyy voimakastahtoisena, kaavoja ja auktoriteetteja kyseenalaistavana, itsenäisenä ajattelijana. Hän on sisintään rohkeasti seuraava nuori nainen ja pioneeri, joka kokeilee, tekee virheitä ja oppii niistä. Kun rapatessa roiskuu, Arielin isän ehdoton rakkaus kantaa häntä.
18-vuotiaana hain Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun ja pääsin viimeiseen vaiheeseen, jolloin hakijan on mahdollista saada raadilta palautetta. Minua kehotettiin muun muassa selkeyttämään itselleni, onko painopisteeni musiikissa vai näyttelijäntyössä. Muistan tuolloin punninneeni mahdollisuuksiani työllistyä Suomessa näyttelijänä. En ollut koskaan nähnyt teattereiden näyttämöillä, elokuvissa tai sarjoissa ruskeaa pääroolin esittäjää.
Uskoin aikoinaan, että ihonvärini on pyrstöni, joka rajaa minut Arielin sanoin 'tuon maailman', töiden, menestyksen ja jopa rakkauden ulkopuolelle.
Toisarvoisuuden kokemuksesta muodostuneet lasikatot, jotka olin tiedostamattani sisäistänyt, ohjasivat päätöstäni olla tavoittelematta kyseistä tutkintoa uudestaan. Tavallaan uskoin aikoinaan, että ihonvärini on pyrstöni, joka rajaa minut Arielin sanoin ”tuon maailman”, töiden, menestyksen ja jopa rakkauden ulkopuolelle. Huolimatta yrityksistäni löytää jokin turvallisempi kutsumus, hiljainen kaipaukseni taiteen pariin ei jättänyt minua rauhaan.
Tein matkan varrella vääränlaisia kompromisseja päästäkseni tavoitteeseeni. Jopa vähän karmivan ironisesti menetin myös ääneni, sillä hermostoni oli ylivirittyneessä tilassa, mikä sai hengityslihakseni kramppaamaan. Opin virheistäni ja tein korjausliikkeitä. Toukokuussa 2023 löydän itseni Helsingin Kaupunginteatterin suurelta näyttämöltä jossa, esitän pääroolia ensimmäisenä tummaihoisena naisnäyttelijänä. Nieleskelen kyyneleitä, sillä ymmärrän olevani osa “tuota maailmaa”.
Olen puolueeton sanomaan, onko Vaiana vai Ariel meren todellinen kuningatar. En lähtökohtaisesti pidä siitä, että naisia verrataan toisiinsa. Meemissä Arielin heikkoudeksi lasketaan juuri se piirre, jota itse kutsun rohkeuden määritelmäksi. Rohkeus valita nähdä toinen, pysähtyä tämän äärelle ja antautua rakastamaan.
Teksti: Yasmine Yamajako
Yasmine Yamajako on näyttelijä ja laulaja. Hän esittää pääroolia Pieni merenneito -musikaalissa, joka saa ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterissa 17.8.2023. Lisäksi Yamajako ääninäytteli Arielin roolin myös 26.5.2023 ensi-iltansa saaneessa musikaalifantasiaelokuvassa Pieni merenneito.