Vararehtori Jaana Erkkilä-Hill: Taiteella kohti parempaa elämää
ArtsEqual-hanke on kyseenalaistanut käsityksiämme taiteesta, ollut piikkinä portinvartijoiden lihassa ja tuonut piiriimme uutta tietoisuutta hyvästä elämästä, toteaa tutkimuksen vararehtori Jaana Erkkilä-Hill.
Haluan onnitella ArtsEqual-hankkeen kantavia voimia, Heidi Westerlundia, Kai Lehikoista ja Eeva Anttilaa sekä kaikkia hankkeeseen osallistuneita taiteilijoita ja tutkijoita Suomen mittavimman taidekasvatukselle myönnetyn strategisen tutkimushankkeen läpiviennistä.
Muistan, kun hankkeen saaman rahoituksen uutisointi aiheutti kuhinaa koko valtakunnassa taidekasvatuksen parissa työskentelevien joukossa. Ensin kohistiin, että NE saivat tuollaisen rahoituksen, huikeaa! Mutta sitten aika nopeasti asia käännettiin siten, että ME, siis kaikki taiteen ja taidekasvatuksen tutkijat saimme ArtsEqualin. Taidekasvatus ja taiteellinen tutkimus oli vihdoin samalla areenalla Suomen Akatemian silmissä kuin muut merkittävät tutkimusalat. Pronominit heittivät volttia ja meistä tuli niitä ja niistä tuli meitä.
Taiteesta haetaan ratkaisuja yhä useampiin yhteiskunnallisiin haasteisiin yksilötason ongelmista puhumattakaan. Olen lueskellut viime aikoina ahkerasti Senecan kirjoitusta elämän lyhyydestä. Senecan mukaan elämä ei ole lyhyt, jos tietää, miten sen käyttää. Piilaaksossa kuoleman kysymyksiä yritetään ratkaista ruumiiden syväjäädytyksellä ja teknologia-avusteista kuolleista heräämisen ihmettä odotellen. ArtsEqual on osoittanut, miten taide laajentaa elämää, vaikka vuosissa ei saldo nousisikaan. Hyvä elämä ja hyvinvointi ei aina kulje käsi kädessä terveyden kanssa. Ihminen voi olla vakavasti sairas, ja silti voida hyvin oman elämänsä olosuhteissa. Taiteella on kyky laajentaa ihmisen kokemusmaailmaa, vetää horisonttia kauemmas, ulottaa katsetta syvyyksiin ja korkeuksiin. Elämän mittaa ei lasketa vuosissa.
ArtsEqual on kaatanut monia raja-aitoja. Mummot rokkaavat Koskaan ei ole liian myöhäistä -videolla. Iästä riippumatta ihmiset ottavat haltuunsa uusia musiikkigenrejä, kokonaisia taidealoja. ArtsEqual kyseenalaistaa käsityksiämme taiteesta ja ammattilaisuuden kriteereistä. Kenellä on oikeus taiteeseen, kuka määrittelee taidekäsityksemme ja kuka on oikea taiteilija. Välillä ArtsEqual on piikkinä portinvartijoiden lihassa haastaen niin taidemaailman konventioita kuin valtioiden käsityksiä ihmisoikeuksista ja taiteen saavutettavuudesta. Ollaan suurten poliittisten kysymysten äärellä ja samanaikaisesti katsotaan lähelle yksilön tarpeisiin vastaten.
Haluan muistuttaa meitä kaikkia pronominien tärkeydestä, miten kielellä luodaan joko yhteisyyttä tai eroja. On tärkeää, että puhumme MEISTÄ, emmekä keskustele NIISTÄ. ArtsEqual kokosi suuren joukon erilaisia tekijöitä yhteisten kysymysten äärelle. Hankkeessa ei ole pelätty erimielisyyttä, näkemysten törmäyksiä, ja vain siten näin erilaisten ihmisten yhteistyö on ollut mahdollista. Meihin mahtuu monta.
Elämän ei siis tarvitse olla lyhyt, eikä meidän toisaalta tarvitse olla huolissamme vuosien vähyydestä. Amerikkalainen taidemaalari Agnes Martin on kirjoittanut: ”Sinun elämäsi mitta on kaiken sen kauneuden ja onnen määrä, mistä kykenet olemaan tietoinen.” ArtsEqual on tuonut yksilöiden ja yhteisöjen piiriin uudenlaista tietoisuutta hyvästä elämästä, kauneudesta ja onnesta. Kiitos siitä!
Teksti perustuu Erkkilä-Hillin puheeseen ArtsEqualin päätösseminaarissa 4.10.2021.