Taide voi vahvistaa tunnetta turvasta ja toivosta
Hallituksen leikkaukset kulttuuriin ja taiteeseen tulevat heikentämään monien pääsyä taiteen pariin, kirjoittaa Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen.
Kulttuuri ja taide kaikessa moninaisuudessaan kykenevät tuomaan ihmisiä yhteen yhteisten elämysten äärelle, jotka vahvistavat yhteenkuuluvuutta ja lievittävät yksinäisyyttä ja toivottomuutta.
Kulttuuriosallistuminen on Suomessa eurooppalaisittainkin vertailtuna varsin laajaa. Julkinen kulttuuripolitiikkamme on jo pitkään nojannut kulttuuri kuuluu kaikille -ajatteluun. Siinä on onnistuttu. Meillä on paljon matalan kynnyksen palveluja, kuten kirjastot, jotka tavoittavat ihmisiä hyvin laajalti eri väestöryhmistä.
Kulttuuri- ja taide-elämämme on tällä hetkellä ennennäkemättömän rikasta ja monimuotoista. Siihen vaikuttaa ihmisten laajat taidetaidot ja harrastukset: ei tällaista kesäteatterikulttuuria ole kerta kaikkiaan missään muualla. Kotitaloudet käyttivät omaa rahaa kulttuuriin 5,7 miljardia euroa vuonna 2021.
Kuntien ja valtion yhteistyöllä tehdään mahdolliseksi tuottaa sellaistakin kulttuuria, joka ei kaupallisesti pärjäisi tämän kokoisessa maassa millään ilveellä. Lisäksi julkisella rahalla viedään nauttijoilleen maksutonta kulttuuria esimerkiksi päiväkoteihin ja palvelutaloihin. Julkiset tuet mahdollistavat myös tuotantokustannuksiltaan kalliiden esittävien taidemuotojen lipunhintojen pitämisen saavutettavina.
Vaarana on se, että taiteesta tulee harvojen herkku.
Hallitus on toteuttamassa laajaa julkisen talouden sopeuttamisen ohjelmaa, joka tarkoittaa miljardien leikkauksia. Niistä osa on osumassa myös kulttuuriin ja taiteeseen. Myös osa kunnista joutuu leikkaamaan budjettejaan sote-uudistuksen seurauksena ainakin kahtena tulevana vuotena. Lippujen kaavaillut ALV-korotukset ensi vuodelle omalta osaltaan luovat painetta nostaa lipun hintoja.
Vaikka eri kokoiset kunnat Turusta Sotkamoon ovat tehneet ja tekemässä merkittäviä lisäinvestointeja kulttuuriin, kokonaisuutena kulttuurin julkisiin tukiin on tulossa leikkauksia. Ne todennäköisesti heikentävät kulttuurin saavutettavuutta eli jotkut ihmiset jäävät paitsi kulttuurista sen tähden, että kulttuurin pariin on liian pitkä matka, tai varat eivät riitä itselle mieluisaan rientoon. Jo nyt nämä ovat yleisiä syitä sille, miksi kulttuuria ei tule kulutetuksi.
Erityisesti taiteen alueellisen saatavuuden haaste tulee vain voimistumaan, kun osalla alueista väki vähenee ja väestö vanhenee. Kulttuuripoliittisen selonteon on kyettävä osoittamaan tähän uskottavia ratkaisuja, jotka on mahdollista toteuttaa myös kulttuurileikkausten keskellä.
Kulttuuri- ja taidealan on tietysti itsekin jatkuvasti satsattava saavutettavuuden parantamiseen. Esimerkiksi vammaisaktiivit ja ruskeat tytöt ovat aiheellisesti kritisoineet kotimaisen kulttuurin kenttää: portinvartijoiden läpi eivät kaikki pääse. Kaikkien on tehtävä osansa, jotta kulttuuri todella kuuluisi kaikille ja pysyisi jatkossakin laajojen kansanosien yhdistäjänä.
Yksi toimivista malleista tasa-arvoisen kulttuuriosallistumisen mahdollistamisessa on Taidetestaajat. Se on suurin väestönsiirto-operaatio sitten evakoiden asuttamisen, jonka Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto toteuttaa joka vuosi. Tämäkin rahoitus on nyt vaakalaudalla. Taidetestaajien mukana kaikki kahdeksasluokkalaiset pääsevät reissaamaan taide-elämykseen ja arvioimaan sen.
Taidetestaajat opettavat konkreettisesti kulttuurikäyttäytymistä. Se on ollut melkoinen haaste myös monille taiteen ammattilaisille, jotka ovat saaneet yleisökseen huutelevia häirikköjä. Oppimista tapahtuu puolin ja toisin, kun tehdään taiteesta aidosti kaikille maistuvaa mahdollisuutta.
Se pitää sisällään myös ajatuksen siitä, ettei välttämättä tykkää näkemästään ja kuulemastaan. Oman maun kehittyminen ja siitä keskusteleminen olisi tärkeää meille kaikille. Uskon, että me aikuisetkin voisimme käydä parempaa taidekeskustelua. Osaisimme kertoa, mikä on antanut meille toivoa, iloa ja lohtua – ja miksi. Entä mikä on vain ärsyttänyt pönkittäessään stereotypioita tai olemalla pitkäveteinen?
Teksti: Rosa Meriläinen
Kirjoittaja on Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n pääsihteeri.