Danna Nelsonin kolumni: Taianomaisia hetkiä Suomi 100 -vuonna
”Toisen Suomen-vuoteni huippuhetki oli, kun sain soittaa Esa-Pekka Salosen johdolla Juilliard Schoolin opiskelijoiden kanssa”, kirjoittaa opiskelija Danna Nelson.
Rakastan kotiani Helsingin Kannelmäessä. Harrastan juoksemista, ja pääsen suoraan kotioveltani lenkille Keskuspuistoon. Kun näen juostessani jotain kaunista, pysähdyn usein valokuvaamaan. Viime vuonna lisäsin luontokuviini hashtagin #Suomi100.
Oli hurjan mielenkiintoista asua amerikkalaisena Helsingissä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna. Erityinen kunnia oli saada osallistua juhlavuoden tapahtumiin esiintyjänä.
Opiskelen Sibelius-Akatemiassa bassopasuu nan soittamista. Keväällä 2017 meille tarjoutui mahdollisuus pyrkiä sinfoniaorkesteriin, joka muodostettiin Sibelius-Akatemian ja Juilliard Schoolin opiskelijoista – siis kahden maailman kärkikymmenikköön sijoittuvan koulun muusikoista.
Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi koottua orkesteriamme johti Esa-Pekka Salonen. Syksyllä oli edessä kiertue, joka vei meidät Helsingistä Tukholman kautta New Yorkiin. Oli huikea mahdollisuus saada soittaa maailman parhaiden opiskelijoiden rinnalla, huippukapellimestarin ohjauksessa. Suurim man vaikutuksen minuun teki niin soittajien kuin Salosenkin intohimo musiikkiin.
Esiintyminen Yhdysvalloissa oli minulle vaikuttava kokemus senkin vuoksi, että olin ensimmäisen kerran kotimaassani yli vuoteen. Tunsin konkreettisesti eläväni kahdessa kulttuurissa yhtä aikaa. Suomalaiset opiskelukaverini kyselivät New Yorkissa minulta neuvoja käytännön asioissa, amerikkalaiset opiskelijat taas hämmästelivät, kuinka paljon voin syödä hotelliaamiaisella ruisleipää ja lohta.
Viikkoa ennen Suomen itsenäisyyspäivää olimme Kymi Sinfoniettan kanssa konsertissa. Konserttiin liittyi taianomainen hetki. Juuri ennen konsertin alkua näin yleisön joukossa nuoren tytön, joka oli hieman pitkästyneen näköinen. Kun olimme soittaneet Sibeliuksen toisen sinfonian, näin tytön hymyilevän. Aloin itkeä. Juuri Sibeliuksen toinen sinfonia on hänen sävellyksistään minulle tärkeä. Se on teos, joka soi korvakuulokkeistani lentokoneessa, kun saavuin asumaan tänne Suomeen ja katselin suomalaista metsää koneen ikkunasta.
Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi voin varmaan sanoa, että olen todella kiitollinen huippukoulutuksesta ja mahdollisuuksista, joita Suomi on minulle tarjonnut. Toivon, että tulevaisuudessa, kun olen ammattimuusikko, voin antaa tälle maalle jotain takaisin.
Danna Nelson
Teksti on julkaistu alun perin Taideyliopiston vuosikertomuksessa.