Rehtori Kaarlo Hildén: Yhteiskunnallinen osallistuminen vaatii luovuutta, rohkeutta ja hyvinvointia – ja taideaineet tarjoavat juuri niitä
Taidekasvatuksen vahvistaminen on investointi, jota meillä ei ole varaa jättää tekemättä, sanoo Taideyliopiston rehtori Kaarlo Hildén juhlapuheessa, jonka hän piti taidekasvatuksen ja -koulutuksen visioiden julkistustilaisuudessa 14.11.2022.
Tiesitkö, ettei ihminen kykene oppimaan, jos hän ei voi hyvin?
Entä oletko pohtinut, johtuuko kyvyttömyytemme kuvitella kestäviä vaihtoehtoja nykyiselle elämäntavallemme aukosta mielikuvituksessamme?
Mikä merkitys hyvinvoinnillemme ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiselle on sillä, että voimme käsitellä ja ilmaista asioita kokonaisvaltaisesti – kielellisen ja tiedollisen ohella myös kehollisesti, kokemuksellisesti ja emotionaalisesti, kaikkia aisteja, luovuutta ja intuitiota hyödyntäen?
Miten Suomen kulttuurinen ja sivistyksellinen perusta vaikuttaa yhteiskuntamme tulevaan kehitykseen, kuinka tätä perustaa pitäisi päivittää nopeasti muuttuvassa maailmassa ja kenellä on mahdollisuus osallistua siihen päivitysprosessiin?
Nämä ovat esimerkkejä suurista kysymyksistä, jotka ovat keskeisiä pohdittaessa suomalaisen taidekasvatuksen ja -koulutuksen yhteiskunnallista merkitystä ja tulevaisuusvisioita.
Taideyliopistolla on ainutlaatuinen kansallinen vastuu ylläpitää, kehittää ja uudistaa taidealaa. Osana tätä vastuuta olemme viime vuosina käynnistäneet ja koordinoineet kolmea taidekasvatuksen ja -koulutuksen kansallista visiotyötä. Työtä on tehty laajassa yhteistyössä taidekentän toimijoiden kanssa.
Nyt musiikin, kuvataiteen sekä teatterin, tanssin, sirkuksen ja performanssitaiteen visiot ovat valmistuneet. Toivomme työlle jatkoa niin, että se kattaisi kaikki taiteen perusopetuksen yhdeksän alaa. Nostan tässä puheessani kolme esimerkkiä yhteiskunnallisista haasteista, joihin visioissa tarjotaan ratkaisuja. Niistä ensimmäinen koskee hyvinvointia.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2021 toteuttaman kouluterveyskyselyn mukaan yksinäisyys ja ahdistus ovat lisääntyneet nuorten keskuudessa. Myös aikuisista noin joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Mielenterveyden häiriöt ovat olleet yleisin sairauspäivärahojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden syy vuodesta 2019 alkaen. Myös ikäihmisten keskuudessa mielenterveyden häiriöt ja yksinäisyys ovat yleistyneet. Kaikkiaan mielenterveyshäiriöiden kustannuksiksi on Suomen osalta arvioitu noin 11 miljardia euroa vuodessa. Suomessa on mielenterveyskriisi, joka vaatii nopeita toimenpiteitä.
Taideopetuksen lisääminen kaikilla koulutusasteilla ja kaikissa ikäryhmissä on yksi tärkeä osa mielenterveyskriisin ratkaisua. Ehdotuksen tueksi löytyy paljon tutkimustietoa. Esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2019 julkaiseman erittäin laajan tutkimusraportin mukaan taidetoimintaan osallistuminen sekä taiteen kokijana että tekijänä voi ehkäistä lukuisia psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia.
Raportin mukaan taideaineiden opiskelu vahvistaa luovuutta, parantaa hyvinvointia, ehkäisee syrjäytymistä, auttaa oppimisvaikeuksissa sekä edistää yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Taidetoiminta voi myös vähentää yksinäisyyttä, edistää sosiaalista sitoutumista sekä lisätä sosiaalista tukea ja pääomaa. Osallistuminen taidetoimintaan on myös yhdistetty vähäisempään stressiin ja parempaan stressin hallintaan. Taidekasvatuksella voidaan siten vahvistaa paitsi yksilön hyvinvointia, myös yhteiskunnallista koheesiota ja henkistä resilienssiä.
Taideaineiden opetuksen turvaaminen ja lisääminen tulisi siksi nostaa keskeiseksi toimenpiteeksi peruskoulun opetussuunnitelman uudistamisessa. Taiteen perusopetuksen kehittämisen vaatimat resurssit on myös turvattava. Taideaineet paitsi laajentavat tapoja tarkastella maailman ilmiöitä, myös tukevat hyvinvointia. Oppiakseen ihmisen on voitava hyvin.
Taidekasvatus tukee kestävää tulevaisuutta
Toinen iso yhteiskunnallinen murros, johon taidealojen koulutuksen visioissa tarjotaan ratkaisuja, on siirtymä kohti kestävää tulevaisuutta. Nyt käsillä olevaa kestävyysmurrosta ei voida ratkaista pelkästään vihreää teknologiaa kehittämällä, vaan se edellyttää muutoksia myös elämäntavoissamme ja arvoperustassamme. Murros on siten perusluonteeltaan kulttuurinen. Viittaan tässä sanan laajaan merkitykseen, eli kulttuuriin asenteiden, arvojen, uskomusten, elämäntapojen ja tavoitteiden kokonaisuutena. Todellista muutosta ei voi syntyä ilman kulttuurinmuutosta, sillä kulttuurimme määrittelee ne kehykset, joiden sisällä meidän on mahdollista toimia ja kehittyä.
On selvää, ettemme pysty luomaan kestävän tulevaisuuden edellyttämää muutosta menneisyydessä luotujen kulttuuristen kehysten sisällä. Planetaariset kestävyysongelmat ja yhteiskunnalliset haasteet pakottavat meidät arvioimaan uudelleen sitä, miten määrittelemme hyvän elämän ja mitkä arvot ja tavoitteet ohjaavat toimintaamme. Taiteiden harrastaminen ja taidekasvatus auttavat käsittelemään tätä kulttuurista murrosta, ammentamaan voimaa rikkaasta kulttuuriperinnöstämme sekä päivittämään kulttuuri-identiteettiämme ja maailmankuvaamme tarvittavilta osin. Taiteen kautta kasvatamme henkistä pääomaamme, herkistymme huomaamaan ja tulkitsemaan hiljaisia signaaleja itsessämme ja ympäristössämme ja avaamme itsellemme uusia näkökulmia. Näiden varassa ja avulla pystymme rakentamaan kestävää ja merkityksellistä tulevaisuutta itsellemme ja muille.
Taidekasvatus monikulttuurisen yhteiskunnan tukena
Tiedämme, että Suomen väestö ikääntyy voimakkaasti ja keskittyy yhä vahvemmin kasvukeskuksiin. Mutta tiesitkö, että Suomessa asui vuonna 2021 kaikkiaan 180 eri ulkomaan kansalaisuusryhmää, yhteensä lähes 300 000 ihmistä? Jotta Suomessa riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia, tarvitaan maahanmuuttoa tulevaisuudessa vielä paljon enemmän.
Siksi kolmas tärkeä yhteiskunnallinen murros, jossa taiteilla, taidekasvatuksella ja -koulutuksella on tärkeä tehtävä, on alueellisen, sosiaalisen ja etnisen segregaation torjunta, joka edellyttää myös suomalaisen kulttuuri-identiteetin päivittämistä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että tulevaisuuden Suomi on yhä monikulttuurisempi, samalla kun alueelliset erot jatkavat edelleen kasvuaan. Voimme torjua eriytymiskehitystä ja kasvattaa sosiaalista pääomaa varmistamalla, että taidekoulutus- ja kasvatus on kaikkien ulottuvilla. Tavoitteena on oltava, että jokaisella suomalaisella on mahdollisuus kulttuuritaustastaan, iästään tai asuinpaikastaan riippumatta sekä osallistua taidekoulutukseen että kokea sen sisältö omakseen. Taiteiden kieli on laajempi kuin puhuttu tai kirjoitettu kieli. Taidekasvatus ja -koulutus mahdollistavat eri taustoista tulevien ihmisten kohtaamisen ja vahvistavat oppijoiden kulttuurista lukutaitoa sekä kykyä toimia monikulttuurisessa maailmassa.
Suomessa emme useinkaan tiedosta, miten ainutlaatuinen taideoppilaitosjärjestelmä meillä on käytettävissämme. Voimme olla edelläkävijöitä siinä, miten taiteella voidaan edistää merkityksellistä elämää, myönteistä yhteiskuntakehitystä, hyvinvointia ja kestävien sosiaalisten ja kulttuuristen innovaatioiden syntyä. Taiteen sivistyksellisen itseisarvon lisäksi. Se edellyttää sitä, että tunnistamme ja hyödynnämme taidekasvatuksessa piilevän suuren potentiaalin. Meidän on läpi yhteiskunnan opittava arvostamaan enemmän – älyllisen ja sanallisen prosessoinnin rinnalla – taitoja, jotka liittyvät luovuuteen ja kykyyn leikkiä, kuvitella, assosioida ja hyödyntää eri aistien, tunne-elämän ja kokemusmaailman kautta välittyvää tietoa. Taideaineiden opiskelu vahvistaa kaikkia näitä taitoja; siksi niiden vahvistamiseen on löydettävä riittävät resurssit myös tulevaisuudessa. Visioiden toteutuminen edellyttää resurssien lisäksi paljon nykyistä aktiivisempaa ja päämäärätietoisempaa dialogia ja uusia yhteistyömuotoja niin taidekasvatuksen ja -koulutuksen kentän sisällä kuin muiden yhteiskunnan sektoreiden ja päätöksentekijöiden kanssa.
Meillä on Suomessa poikkeuksellisen hyvät edellytykset tarjota korkeatasoista taideopetusta kaikille. Täysivaltainen osallistuminen yhteiskuntaan vaatii luovuutta, rohkeutta, ilmaisuvoimaa ja itseluottamusta – sekä hyvinvointia. Taideaineiden vahvempi rooli peruskouluissa ja kautta koko koulutus- ja harrastusjärjestelmän tarjoaa juuri näitä asioita. Siksi taidekasvatuksen ja -koulutuksen vahvistaminen on tulevaisuusinvestointi, jota Suomella ei ole varaa jättää tekemättä.