Mitä hyötyä taiteesta on?
Tiina Rosenberg pohtii kirjoituksessaan taiteen roolia yhteiskunnassa.
Onko taideoptimisti toivoton tapaus vai onko hänellä jotain todellista annettavaa yhteiskunnalle? Meidän tulisi siirtyä pois taiteen välineellistämisestä, siis siitä, että sen tulisi tuottaa hyvin kapeasti määriteltyä hyötyä. Koska hyöty on yksi aikamme avainsanoista, on ehkä hyvä miettiä, mitä hyötyä taiteesta aivan oikeasti on.
Taidetta ja kulttuuria harrastavat yksilöt ja yhteisöt ovat keskimäärin muita aktiivisempia äänestäjiä ja yleensä kiinnostuneempia demokratiaan liittyvistä kysymyksistä. Kiinnostuneet ja sitoutuneet taiteen harrastajat ja ammattilaiset hyödyttävät yhteiskuntaa juuri innostuneisuutensa ja taiteen tuntemuksensa kautta. Kysymys on ajattelevista ja omistautuneista ihmisistä, jotka hyödyttävät yhteiskuntaa taideharrastuksensa kautta. He ovat kiinnostuneita ja usein myös kriittisiä. Myös se hyödyttää yhteiskuntaa monin tavoin.
Taide on ennen kaikkea kokemuksellisuutta, johon voi kouluttautua myös omin avuin. Taideyliopisto kouluttaa taiteen ammattilaisia, mutta ammattitaiteilijoiden olemassaolo ei sulje pois taiteen laajaa harrastajakenttää. Taiteilijat tuottavat yleisölleen elämyksiä ja avartavat näin maailmaamme. Siitä on aivan ilmiselvää hyötyä.
Taiteen kautta voidaan myös ilmaista monia asioita, joista muuten on vaikea keskustella. Näin taide on tärkeä empatian kehitykselle. Empatia on myötätuntoista eläytymistä toisten elämäntilanteisiin ja käsittää kyvyn eläytyä toisen ihmisen kokemuksiin – siis siihen, mikä tekee ihmisistä ihmisiä. Tämä jos jokin hyödyttää yhteiskuntaa. Eihän meistä kukaan halua elää yhteiskunnassa, jota vaivaa kyvyttömyys empatiaan ja tunneälyn puute. Empatian ja tunneälyn kehitykseen vaikuttavat tietysti myös monet muutkin asiat kuin taide, mutta juuri eri taidelajeilla on mahdollisuus kehittää näkemyksellisyyttä ja ennen kaikkea pukea tunteet ja ajatukset sanoiksi, kuviksi, liikkeiksi tai musiikiksi.
Taide on voi myös kirjailija Mika Waltarin sanoin olla ihanaa turhuutta ja tuottaa elämäniloa, joka sinänsä parantaa elämänlaatua ja nostaa mielialaa. Tämä on erityisen hyödyllistä Suomen kaltaisessa maassa, jossa mielellään korostetaan synkkyyttä ja kärsimys mielletään syvällisemmäksi kuin hauskanpito. Mutta juuri yhteiskunnallisen kehityksen kannalta on huomattavasti mukavampaa kaikille osapuolille, jos ihmiset voisivat olla hyväntuulisempia ja ystävällisempiä ilman mitään erityistä syytä. Juuri tämänkaltaiseen avoimuuteen ja hyvinvointiin on taiteella suuri merkitys. Jos tähän halutaan lisätä hyötynäkökulma, voin todeta, että hyväntuuliset ja hyvinvoivat ihmiset ovat suureksi hyödyksi yhteiskunnalle, sillä he voivat hyvin ja ovat myös tuottavampia.
Summa summarum, kaikki väitteet taiteen hyödyttömyydestä ovat tuulesta temmattuja. Taiteen tulee myös olla kriittisenä piikkinä ihmiskunnan lihassa ja muistuttaa meitä yhteiskunnallisista epäkohdista ja jatkuvasta muutoksen tarpeesta. Hauskanpito ja kriittisyys eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan kriittisyys on nimenomaan rakkautta ihmiskuntaa ja yhteiskuntaa kohtaan. Hauskanpito ja kriittisyys ovat siis erityisen hyödyllisiä ja itse asiassa yhteiskunnan tärkeimmät rakennustarpeet.