Suomalaista mielenmaisemaa luomassa – Riikka Stewenin kirjoitus vie matkalle 175-vuotiaan Kuvataideakatemian historiaan
Kuvataideakatemia täyttää tänä vuonna 175 vuotta. Professorimme Riikka Stewenin teksti vie vuoteen 1848, Kuvataideakatemian alkuaikoihin.
Kuvataideakatemian aikoja
Jos matkaisin ajassa 1800-luvulle, vuoteen 1848, ja marraskuun 13. päivään, saisin osallistua Taideyhdistyksen piirustuskoulun ensimmäiselle opetustunnille. Ilma on melko kylmä marraskuisena maanantaina, vain muutama lämpöaste, ja yöllä tulee pakkasta kuusi astetta. Kävelen upouuden Helsingin keskustan halki, yliopisto, kirjasto, senaatti, suurenmoinen uusi kirkko hohtelevat iltapäivässä, kun kuljen eteläiselle esplanadille Weckströmin taloon.
Sisällä piirustusluokassa näen ensimmäiseksi opettajan, B.A. Godenhjelmin. Hän on juuri palannut Pietarista, missä hän on tunnettu taiteilija. Luokkatovereita on kolmisenkymmentä, nuoria naisia ja miehiä – miehiä on hienoisesti enemmän. Huomaan erityisesti Victoria Åbergin ja Werner Holmbergin, he tuntuvat meitä muita määrätietoisemmilta, ja heitä kannustetaankin jo pian jatkamaan taideopintojaan Euroopassa, Düsseldorfissa.
***
Kuvataideakatemia sai alkunsa Taideyhdistyksen piirustuskoulusta. Taideyhdistys oli oman aikansa trendikkäimpiä ajatuspajoja, jonka tärkein tehtävä oli luoda puitteet taide-elämälle Suomessa. Se käytti tehtävänsä toteuttamiseen moninaisia keinoja, ja eräs niistä oli – kuten tuolloin sanottiin ja suorastaan toisteltiin – vaalia orastavia taiteilijanalkuja. Yhdistyksen kaunopuheinen sihteeri Zacharias Topelius ei koskaan väsynyt puhumaan taiteen ja nuorten taiteilijoiden puolesta.
Taideyhdistyksen voi katsoa onnistuneen tehtävässään. Syksyn 1848 ensimmäisistä oppilaista Victoria Åberg työskenteli taiteilijana Suomen lisäksi Saksassa ja Italiassa ja Werner Holmberg loi kuvaston suomalaiselle maisemalle vain muutaman lyhyen vuoden aikana 1800-luvun puolivälissä. Olemme tottuneet näkemään maiseman piirteet Holmbergin katseen välityksellä. Suomalaista mielenmaisemaa puolestaan olisi mahdotonta kuvitella ilman Taideyhdistyksen piirustuskoulussa myöhemmin 1800-luvulla opiskelleita taiteilijoita: Helene Schjerfbeck, Albert Edelfelt, Pekka Halonen, Akseli Gallén-Kallela, Ellen Thesleff. Helene Schjerfbeck myös opetti piirustuskoulussa 1890-luvulla samoin kuin Elin Danielson – naisilla oli vielä vuosisadanvaihteessa merkittävä rooli taidemaailmassa.
Jos jatkaisin aikamatkailua, saattaisin käväistä koulussa 1900-luvun alussa seuraamassa, kuinka naisopiskelijat protestoivat sitä, ettei heidän annettu opiskella alastonmalliluokalla siveellisyyssyihin vedoten. Parikymmentä vuotta myöhemmin istahtaisin luokassa Tove Janssonin vierelle nähdäkseni, kuinka hän muutamin yksinkertaisin viivoin kommentoi maailmanpolitiikkaa piirroksissaan toisen maailmansodan vaarallisina vuosina. Ja ehdottomasti haluaisin tanssia opiskelijoiden juhlissa hänen kanssaan.
Voisin matkata moniin ajan kerrostumiin, mutta nykyhetkessä on kiinnostavaa ajatella, minkälaisia ajallisia hetkiä ja taidekäsityksiä Kuvataideakatemia pitää sisällään. Rehtorina 1980-luvulla toiminut Juhana Blomstedt ajatteli taideakatemian rakentuvan monista erilaisista taidekäsityksistä ja moninaisista ajallisuuksista. Hänelle akatemian institutionaalinen muoto merkitsi hetkien ja aikakausien säiliötä, josta jokainen tuleva taiteilija saattoi vapaasti ammentaa. Samaan tapaan ajatteli taidehistorioitsija Daniel Arasse korostaessaan sitä, kuinka taiteilijoiden keskinäinen dialogi ei tunnusta yhteen suuntaan liikkuvaa aikaa vaan on olennaisesti moniaikaista, anakronistista, ja perustuu kokemukseen yhteisesti jaetusta materiaalintunnusta, kysymyksestä tai teemasta: nykyhetken taiteilija voi löytää hengenheimolaisensa historiasta ja samalla luottaa siihen, että hänen omat teoksensa tulevat osaksi keskustelun jatkumoa – vaikka ne olisivat kuinka kriittisiä tai kumouksellisia.
Instituutiot samalla tavoin kuin arkkitehtuuri organisoivat ja jäsentävät tilan lisäksi kokemusta ajasta. Maapallon geologiseen aikaan tai antroposeeniin verrattuna 175 vuotta ei ole kovin paljon mutta silti se ylittää monen elävän kokemuksen ajasta. Kuvataideakatemia on siksi myös ajan ja muistin tila, muistitekninen rakennelma, ja oikeastaan se kantaa tietoa havaitsemisesta ja maailman kuvaamisesta kymmenien tuhansien vuosien ajalta – pari vuotta sitten valmistuneeseen rakennukseen Sörnäisten rantatiellä kätkeytyy pigmenttien ja sideaineiden, tilan ja muodon sekä kehollisten tuntujen aistimuksia ja liikkeiden koreografioita paleoliittisen ajan historiasta alkaen.
Loppujen lopuksi olen aikamatkalla lukemattoman monien sisäkkäisten ja toisiinsa laskostuvien hetkien lävitse, kun yksinkertaisesti vain avaan oven Kuvataideakatemiaan. Voin matkustaa menneisyyteen mutta myös tulevaisuuteen. Tämän päivän Kuvataideakatemiassa eri puolilta Suomea ja maapalloa tulleet opiskelijat kertovat teoksissaan, mitä he pitävät tärkeänä ja millaisena he maailman kokevat. He tutkivat mitä moninaisimpia tekniikoita, aiheita ja teemoja – heidän teoksistaan rakentuu jatkuvasti muotoaan muuttava kaleidoskooppikuva nykyhetkestä. Taiteilijoita on kutsuttu shamaaneiksi, antropologeiksi, mystikoiksi, vallankumouksellisiksi, mutta ennen muuta maailma tulee näkyväksi heidän teostensa kautta. Niissä voimme nähdä tulevaisuuden – tai oikeammin valinnoistamme riippuvien tulevaisuuden vaihtoehtojen – piirtyvän esiin.
Hommage à Lauri Anttila -näyttely ja Kuvataideakatemian taidekokoelman julkaiseminen juhlistavat merkkivuotta
Juhlimme 175-vuotiasta Kuvataideakatemiaa loppuvuodesta 2023. Joulukuussa avautuu Kuvataideakatemian pitkäaikaisen rehtorin ja professorin Lauri Anttilan (1938–2022) opetustyötä kunnioittava näyttely. Lauri Anttila oli taiteellisen tutkimuksen edelläkävijä, taiteen ja taiteilijakoulutuksen uudistaja ja arvostettu ja pidetty opettaja. Näyttelyssä käännetään katse Anttilan työn vaikutukseen hänen oppilaittensa ja nuorempien taiteilijasukupolvien työssä. Näyttelyyn on kutsuttu Anttilan oppilaita eri vuosikymmeniltä ja edelleen hänen taiteensa henkeä jatkavia taiteilijoita.
Marraskuussa 2023 julkaisemme Kuvataideakatemian taidekokoelman verkkosivut. Kuvataideakatemian taidekokoelmaan kuuluu yli 300 teosta ja lisäksi useiden satojen teosten laajuinen taidegrafiikan kokoelma. Vanhimmat ajoitetut teokset ovat vuodelta 1889. Taidekokoelma koostuu pääosin Kuvataideakatemian opiskelijoiden töistä, jotka luovat monipuolisen katsauksen suomalaisen taideopetuksen ja kuvataiteen historiaan 1800-luvulta tähän päivään saakka.