Koulutuksen ja sivistyksen arvo yhteiskunnassamme mitataan nyt
Tuhatvuotisen sivistystradition johtaminen vaatii nöyryyttä ja luottamusta uuden ja ei-vielä-tiedetyn edessä, sanoo näyttelijäntaiteen professori Elina Knihtilä.
Sivistys, kulttuuri, tiede ja taide ovat kansamme keskeinen ja tärkein pääoma.
Koulutuksen ja sivistyksen arvo yhteiskunnassamme mitataan nyt.
1800-luvun rohkea ja radikaali koulutuspoliittinen ajattelu eli ajatus siitä, että kaikki suomalaiset kuuluivat opetuksen ja sivistyksen piiriin, synnytti yhteiskuntamme menestystarinan ja kansainvälisesti ihaillun suomalaisen laadukkaan ja tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän.
Miten tämä menestystarina pidetään pystyssä? Tunnistetaanko aidosti sen merkitys? Miten huolehditaan sivistyksen ja koulutuksen laadusta ja ennen kaikkea tasa-arvoisesta jakautumisesta?
Näytelmäkirjailija ja ohjaaja Juha Jokela tavoitti Dosentit-näytelmässään tarkasti yliopistoväen tunnot. Jokelan keskeisiä havaintoja oli se, että tuhatvuotisen sivistystradition, jota yliopisto edustaa, johtaminen vaatii nöyryyttä ja luottamusta uuden ja ei-vielä-tiedetyn edessä. Ymmärrystä prosesseista. Tutkijoita ja taiteilijoita yhdistää samankaltainen prosessi kontrolloimattoman uuden tiedon ja ajattelun edessä. Hauras prosessi, joka ei hyödy konsulttifirmojen lyhytnäköisestä tehokkuus- ja talousajattelusta.
Olen itse nyt kymmenen vuotta työskennellyt yliopistorakenteessa. Minulle on sinä aikana herännyt paljon kysymyksiä. Ihan yksinkertaisia: luotetaanko yhteiskunnassamme asiantuntijuuteen? Usein itsellä on tunne, että oma perustehtävä hukkuu ylhäältä valutettuihin hankkeisiin, projekteihin, selvittelyihin, raportteihin ja mietintöihin. Mielestäni tutkijoiden pitäisi tutkia, taiteilijoiden tehdä taidettaan, eikä perustella niitä jatkuvasti muuttuvissa järjestelmissä.
Tällä hetkellä meillä on edessämme pitkä lista moniongelmaisia haasteita.
Me tarvitsemme henkistä kriisinkestävyyttä ja uutta luovaa ajattelua ratkaistaksemme ne. Me tarvitsemme yhdenvertaisuutta. Me tarvitsemme empatiaa. Tiede ja taide mahdollistavat meille kyvyn nähdä mahdollisuuksia myös siellä, missä kaikki saattaa nyt näyttää mahdottomalta. Tähän kaikkeen me tarvitsemme laadukasta ja tasa-arvoista suomalaista koulutusjärjestelmää ja turvattua koulutuspolkua korkeakouluopintoihin.
Haaveilen rohkeasta ja radikaalista koulutuspoliittisesta ajattelusta nyt. Mitä se voisi olla ajassamme?
Haaveilen myös siitä, että olisipa kertakaikkisen raikasta kuulla, että joku päättäjä sanoisi ääneen suht piankin, vaikka heti tänään, kuka tietää, että sivistys, kulttuuri, tiede ja taide ovat tärkein pääomamme.
Elina Knihtilä
näyttelijäntaiteen professori Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa
Elina Knihtilän puhe kuultiin kommenttipuheenvuorona Unifi ry:n ja suomalaisten yliopistojen järjestämässä vaalikeskustelussa 8.2.2023 Helsingin yliopiston juhlasalissa. Katso tapahtuman tallenne.
