Dekaani Otso Huopaniemi: Millainen yhteisö haluamme olla vuonna 2028?
Teatterikorkeakoulun pitää ennakoida yhteiskunnallisia muutoksia ja pyrkiä vaikuttamaan niihin taiteen ja tutkimuksen avulla, kirjoittaa dekaani Otso Huopaniemi. Kirjoitus on osa Teatterikorkeakoulun rahoituskauden 2025–2028 toiminnansuunnittelumateriaalia.
Teatterikorkeakoulun tavoitetila 2028
Teatterikorkeakoulu suuntautuu kohti tulevaisuutta samalla, kun se säilyttää historian- ja perinteentuntemuksensa. Tämä tasapaino heijastaa syvää ymmärrystämme siitä, miten menneisyys ja tulevaisuus ovat läsnä nykyisyydessä heijastumina ja mahdollisuuksina, jotka määrittävät millaista toimintaa voimme kuvitella. Tulevaisuus ei kuitenkaan ole pelkästään vääjäämätön jatkumo, vaan se rakentuu erilaisten analyysien ja oletusten varaan, joita ohjaavat arvot ja yhteinen ajattelu. Vaikka elämme kuin tuntisimme tulevaisuuden, se muotoutuu aina yllättävällä tavalla. Tämä tulevaisuuden avoimuus ja sen narratiivinen luonne ohjaavat Teatterikorkeakoulun toimintaa pakottaen meidät varmistamaan, että tarjoamamme koulutus on sekä ajankohtaista että kulttuurisesti rikasta, sellaista joka takaa opiskelijoille laajan ja moniulotteisen näkökulman esittävien taiteiden ja kirjoittamisen kenttiin.
Teatterikorkeakoulu ennakoi yhteiskunnallisia muutoksia ja murroksia ja pyrkii vaikuttamaan niihin taiteen ja tutkimuksen avulla. Sisällytämme ajankohtaiset kysymykset opetukseen ja tutkimukseen tarjoten opiskelijoille mahdollisuuksia pohtia ja käsitellä niitä taiteen ja tutkimuksen keinoin. Opiskelijamme saavat käytännöllisiä ja teoreettisia valmiuksia ymmärtää ja vaikuttaa ympäröivään maailmaan myös perinteisen taidekentän ulkopuolella. Tiedostamme, että taiteen arvoa ja vaikuttavuutta määritellään eri aikoina eri tavoin ja että taide on altis yhteiskunnallisten suhdanteiden, niin taloudellisten kuin sosiaalistenkin, vaikutuksille. Samalla kun puolustamme taiteen itseisarvoa tiedostamme myös, että sen erilaisten välineellisten arvojen esiin tuominen yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa on tärkeää.
Näennäisten itsestäänselvyyksien ja tapojen kyseenalaistaminen ja haastaminen on keskeinen osa Teatterikorkeakoulusta valmistuvien taiteilijoiden, tutkijoiden ja asiantuntijoiden taiteellista ja yhteiskunnallista työtä. Annamme opiskelijoillemme välineet kriittiseen, monipuoliseen ajatteluun ja rohkaisemme heitä käyttämään niitä taiteen ja tutkimuksen käytäntöjen ja teorioiden haastamiseen ja uudelleenmuokkaamiseen. Uskallamme kysyä vaikeita kysymyksiä silloinkin, kun se ei näytä palvelevan asioiden tehokasta ja sujuvaa käsittelyä, ja näin tehdessämme kannustamme opiskelijoitamme tuomaan omia kysymyksiään, haasteitaan ja ihmetyksenaiheitaan taiteeseensa ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tuemme opiskelijoitamme rohkeiden ideoidensa toteuttamisessa ja annamme heille tuotannolliset perustaidot tarvittavien resurssien hankkimiseen.
Teatterikorkeakoulu on erilaisia ihmisiä varten: erikokoisia, -värisiä, -kielisiä, -taustaisia, -näköisiä, -mielisiä, -puraisia… Suhtaudumme yhdenvertaisuus-, saavutettavuus- ja esteettömyystyöhön jatkuvana prosessina, joka edellyttää konkreettisia toimenpiteitä, sisäistä ja ulkoista kouluttautumista, syrjimättömien käytäntöjen luomista ja vahvistamista, ulkopuolisen konsultaatioavun hyödyntämistä, häirintätilanteisiin puuttumista ja monien erilaisten näkökulmien yhteen tuomista keskustellen. Edistämme yhteisöjemme moninaistumista myös prosessejamme koskevan tutkimuksen avulla.
Teatterikorkeakoululla on keinoja mahdollistaa yksilöllisiä ratkaisuja niin opiskelijoille kuin henkilökunnallekin taidekorkeakoulutuksen vaihtelevista reunaehdoista ja toimintaedellytyksistä huolimatta. Meillä on kyky muokata ja kehittää opetussuunnitelmiamme, vuosisuunnitteluamme ja opiskelijoiden sekä henkilöstön henkilökohtaisia tavoitteita tavalla, joka mahdollistaa yksilöllisistä tarpeista nousevan liikkumatilan säilyttämisen kiinteiden rakenteiden sisällä. Monipuolistamme opiskelijoidemme opintoja ja henkilöstömme työnkuvia hyödyntämällä ulkopuolisia resursseja ja verkostoja, esimerkiksi erilaisia monialaisia tutkimus- ja kehittämishankkeita, vaihtoverkostoja, pedagogisia ja teknologisia ratkaisuja. Samalla kuitenkin pyrimme muuttamaan reunaehtoja, joiden puitteissa toimimme. Tuomme esiin uusia malleja, uusia tavoitteita ja suuntia esimerkiksi yliopistojen rahoitusta ja sen mekanismeja koskevaan keskusteluun. Tuotamme tietoa, joka auttaa ymmärtämään esittävien taiteiden ja kirjoittamisen koulutuksen ja tutkimuksen alakohtaisia erityishaasteita.
Teatterikorkeakoulu on paikka, jossa on tilaa ja aikaa syventyä työhön. Koulutuslaajennuksista ja niiden myötä entistäkin säännellymmäksi muuttuneesta tilojenkäytöstä huolimatta opiskelijoillamme ja henkilökunnallamme on riittävän hyvät edellytykset keskittyä rauhassa luoviin ja hallinnollisiin prosesseihin, tutkimustyöhön ja oman osaamisen kehittämiseen. Yliopiston yhteiseksi tapahtumapaikaksi muuttunut, esitystilanakin käytettävä Kookoksen Tori tarjoaa edelleen runsaasti mahdollisuuksia erilaisiin epämuodollisiin kohtaamisiin, yhdessä ruokailuun, etä- ja läsnätapaamisiin sekä keskustelutilaisuuksiin. Nämä antavat tarvittavaa vastapainoa muissa tiloissa tapahtuvaan rajatumpaan ja eristetympään kanssakäymiseen ja työhön.
Tunnistamme Teatterikorkeakoulun aseman esittävän taiteen kentällä ja hyödynnämme tätä asemaa toimimalla alan toimintaedellytysten parantamiseksi ja vaikuttavuuden lisäämiseksi. Kannustamme opettajiamme, tutkijoitamme ja opiskelijoitamme toimimaan aktiivisina yhteiskunnallisina keskustelijoina. Akatemian johto osallistuu esittävän taiteen ja kirjoittamisen koulutusta ja tutkimusta koskeviin keskusteluihin, nostaa esiin alalle tärkeitä kysymyksiä sekä julkisuudessa että sidosryhmien tapaamisissa. Kannamme valtakunnallisen erityisasemamme mukanaan tuoman vastuun, mutta emme anna sen kangistaa saati pelotella meitä. Sen sijaan vahvistamme ajatteluamme eurooppalaisina ja kansainvälisinä, mikä auttaa meitä ymmärtämään laajempia näkökulmia ja yhteistyömahdollisuuksia, myös Taideyliopiston sisällä.
Vastuullisen kansainvälisyyden monien tärkeiden eettisten, sosiaalisten ja ympäristöllisten periaatteiden ohella panostamme erityisesti saavutettavuuteen, hyvinvointiin ja inklusiivisuuteen. Kansainvälisten opiskelijoiden ja henkilökunnan kokemuksia akatemiastamme kuuntelemme tarkkaan, jotta voimme kehittää pedagogiikkaamme, tilojamme, järjestelmiämme ja käytäntöjemme sellaisiksi, jotka mahdollistavat moninaisen opiskelija- ja henkilökunnan turvallisen opiskelun ja työskentelyn oppilaitoksessamme. Meille ei riitä se, että onnistumme vetämään puoleemme enenevässä määrin kansainvälisiä opiskelijoita ja henkilökuntaa, haluamme oppia pitämään heistä entistä parempaa huolta ja siten luoda edellytyksiä heidän integroitumiselleen osaksi yhteisöjämme. Kyse on jatkuvasta prosessista.
Ekologia ja ekonomia ovat osa taiteellista ajattelua, mutta ne eivät ole sama asia. Ne vaikuttavat siihen, miten suunnittelemme ja toteutamme projekteja, valitsemme materiaaleja ja resursseja sekä arvioimme tuotantojen ympäristövaikutuksia. Tavoitteenamme on löytää merkityksellisiä ratkaisuja, jotka vähentävät ekologista jalanjälkeämme ja optimoivat resurssien käytön, samalla kuitenkin säilyttäen tilan luovuudelle ja taiteelliselle ilmaisulle. Pyrimme tasapainoon mutta myös positiiviseen kierteeseen, jossa esimerkiksi esitysmateriaalien uusiokäyttö tuottaa ympäristöä vähemmän kuormittavaa kasvua ja sitä kautta uudenlaisia tulevaisuuden narratiiveja ja malleja. Perinteisten menetelmien hiominen ei meille riitä. Taiteellinen työ voi toimia esimerkkinä siitä, miten ympäristöä ja taloutta kunnioittava toiminta voi olla innostavaa ja vaikuttavaa.
Pyrimme kokonaisvaltaiseen ajatteluun, joka kattaa taiteellisen ilmaisun, pedagogisen toiminnan, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja ympäristötietoisuuden. Kokonaisvaltaisuus on aikaan ja paikkaan sidottu kysymys, ja sen ymmärtäminen vaatii yhteisöltämme jatkuvaa kriittistä itsereflektiota. Meidän tulee jatkuvasti arvioida omia arvojamme, toimintatapojamme ja tavoitteitamme suhteessa ympäröivään maailmaan. Kysymys kuuluu: rakennammeko karttaa, puuta vai jotakin muuta mallia, jolla lähestyä asioita, jotka ovat kokonaisuudessaan miltei mahdottomia käsittää? Kehittyäksemme ja vastataksemme dynaamisesti ja vastuullisesti yhteiskunnan muuttuviin haasteisiin tarvitsemme demokraattisia, avoimia ja läpinäkyviä prosesseja, joissa otamme huomioon moninaisia, keskenään ristiriitaisiakin näkökulmia.
Teatterikorkeakoulu vahvistaa tutkimustoimintaansa rakentamalla kansallisia ja kansainvälisiä kumppanuuksia sekä kehittämällä tutkimuksellista ajattelua osana opetusta. Tohtorikoulutuksen uudistamista suunnittelemme Taideyliopiston tutkijakoulu-uudistuksen yhteydessä, tavoitteenamme löytää yhteisten rakenteiden ja akatemiakohtaisen päätöksenteon toimiva yhdistelmä. Koulutusohjelmissamme tutkimus kytkeytyy tiiviisti taiteelliseen toimintaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, ja tutkimushankkeita kehitämme yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. TKI-toimintaa pyrimme laajentamaan ja panostamme erityisesti kilpaillun ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseen.
Teatterikorkeakoulussa toimii monipuolinen joukko opettajia, jotka ovat sekä taiteilijoita että taiteellisia ja tieteellisiä tutkijoita. Meillä on taiteilija-tutkijoita ja tutkija-taiteilijoita, jotka kaikki osallistuvat instituutiomme rakentamiseen. Tutkimus on erottamaton ja luonteva osa perustoimintaamme; se syventää ymmärrystämme esittävien taiteiden ja kirjoittamisen kysymyksistä, innostaa ja haastaa opiskelijoita ja henkilökuntaa kehittämään uusia näkökulmia ja lähestymistapoja. Tämän tutkimuksellisen otteen avulla pystymme rikastuttamaan opetusta, tukemaan luovaa työskentelyä ja vaikuttamaan laajemmin kulttuuriseen keskusteluun. Vaikka monilla teatterikorkeakoululaisilla on useita päällekkäisiä rooleja ja identiteettejä, meillä on tilaa myös niille, jotka eivät halua olla hybridejä, vaan mieluummin määrittelevät itsensä selkeästi joko tai.
Emme odota digitaalisuudelta liikoja emmekä vajoa sen vuoksi epätoivoon. Kriittinen ja monipuolinen ajattelu suhteessa digitaalisuuteen ohjaa toimintaamme ja auttaa meitä hyödyntämään sen mahdollisuuksia samalla, kun pysymme valppaina sen rajoitusten ja haasteiden suhteen. Digitaalisuus on työkalu, ei päämäärä sinänsä; sen tehokas käyttö edellyttää tasapainoista ja harkittua lähestymistapaa, joka tukee luovuutta ja inhimillistä yhteyttä ilman, että se vieraannuttaa meitä pedagogisista tavoitteistamme ja toimintaa ohjaavista arvoistamme. Digitalisaatio tai tekoäly ei ratkaise ongelmia, vaan tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja haasteita, joita meidän on käsiteltävä kriittisesti ja luovasti.
Yhteisömme affektiivisuus on voimavara, kun se yhdistyy harkintaan. Tämä yhdistelmä mahdollistaa sen, että tunteet ja intohimo ohjaavat toimintaamme, mutta samalla varmistamme, että päätöksemme perustuvat myös analyyttiseen arviointiin ja järkiperäiseen pohdintaan. Kun affektiivisuus ja harkinta kulkevat käsi kädessä, pystymme luomaan syvempää ymmärrystä, vahvempia suhteita ja kestävämpiä ratkaisuja, jotka heijastavat yhteisöjemme arvoja ja tavoitteita. Pedagogiaa opiskelevat meillä sekä opiskelijat että opettajat, sillä oppiminen ja kasvaminen ovat jatkuvia prosesseja, jotka koskettavat kaikkia.
Teatterikorkeakoulu saa näköisensä tulevaisuuden, kun yhteisöjemme jäsenet, opiskelijat ja henkilöstö yhdessä muovaavat sen suuntaa ja sisältöä. Tämä tulevaisuus rakentuu muuttuvien arvojemme, visioidemme ja tavoitteidemme varaan, ja se ilmenee uusina keksintöinä, luovina ratkaisuina ja syvänä sitoutumisena taiteen ja tutkimuksen kenttiin.
Otso Huopaniemi
Dekaani, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu