Voiko lajien välillä olla yhteistyötä, kysyy ihmisten ja rottien suhdetta pohtiva esitys
Maija Linturia kiinnostaa suhteemme eläimiin, jotka eivät herätä meissä sympatiaa ja joiden kanssa jaamme tilaa vain, koska on pakko.
Varjoisassa rinteessä aivan kerrostalojen vieressä on siellä täällä pieniä koloja, jotka johtavat näkymättömiin maan uumeniin. Hei, tuollahan kulkee kololta pikkuruinen polku jätekatoksen suuntaan. Ja toinenkin polku. Jäljet paljastavat, että rinteessä pitää majaa rottayhdyskunta.
”Kun silmä harjaantuu, rottien jälkiä näkee kaupungissa tämän tästä. Elämme tiiviimmässä yhteydessä näiden jyrsijöiden kanssa kuin usein tiedämmekään”, Maija Linturi sanoo.
(Juttu jatkuu linkin alapuolella.)
Taideyliopiston Live Art and Performance Studies (LAPS) -maisteriohjelmassa opiskeleva Linturi käsittelee viittä vaille valmiissa opinnäytetyössään rottien ja ihmisten – kahden eri lajin – välistä suhdetta. Voiko rottien ja ihmisten välillä olla yhteistyötä, kysyy Rat City -performanssiteos, joka rakentuu Helsingin Myllypuroon korkealle kohoavan täyttömäen ympäristöön. Esitys on Teatterikorkeakoulun ja Mad House Helsingin yhteistuotanto.
Taidetta ja tiedettä
Rat City sai alkusysäyksen yllättävästä kohtaamisesta puolitoista vuotta sitten. Maija Linturi käveli keskellä päivää yliopistolta Hakaniemen suuntaan, kun hän yhtäkkiä huomasi talon kivijalkaa vasten painautuneen rotan.
”Hämmennyin ja jäin tuijottamaan rottaa. Se ilmeisesti koki tuijottamiseni uhkaavana ja lähti kipittämään suoraan minua kohti. Taisin kiljaista ja hypätä ilmaan. Hämmennyksestä toivuttuani koetin etsiä katseellani rottaa, mutta se oli hävinnyt. Kohtaaminen teki minuun vaikutuksen. Rotta tiesi, miten reagoisin. Sillä oli katuviisautta eri lailla kuin minulla.”
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Jo ennen kohtaamista viisaan rotan kanssa Linturi oli pohtinut eri lajien välisiä suhteita ja etenkin ihmisten suhdetta sellaisiin eläimiin, jotka eivät herätä meissä sympatiaa ja joiden kanssa jaamme tilaa vain, koska on pakko.
Kohtaaminen sai Linturin paneutumaan rottiin ja rottien maailmaan. Opinnäytetyön aihe oli löytynyt.
Työ alkoi tiedonkeruulla. Linturi otti yhteyttä Helsingin yliopiston suojissa toimivaan monitieteiseen Kaupunkirottatutkimus-ryhmään, joka tarkastelee helsinkiläisrottien elämää monesta eri näkökulmasta.
”Minut toivotettiin heti tervetulleeksi. Ryhmän työskentelyä seuratessani vaikutuin siitä, miten aivan eri alojen ihmiset ruokkivat toistensa ajattelua. Minä sain ryhmältä valtavasti tietoa. Tuntuukin, että olen tässä yhteistyössä ollut saamapuolella”, Linturi sanoo.
Erityisen läheistä yhteistyötä Linturi teki psykologi Karolina Lukasikin kanssa, joka tutkii eri lajien suhdetta siirtolapuutarhoissa. Linturi haastatteli Lukasikin kanssa puutarhureita ja katseli mökkipihoille asennettuihin riistakameroihin tallentuneita öisiä vierailuja.
”Yhdessä työskentely oli antoisaa. Perfomanssitaiteilijana Maija kiinnitti huomioita sellaisiin asioihin, joiden äärelle en itse olisi osannut pysähtyä. Maija pani merkille esimerkiksi kiinnostavat äänimaailmat. Millainen ääni syntyy, kun rotta syö siementä?” Lukasik kertoo.
Työ siirtolapuutarhoilla avasi silmät sille, miten paljon viestimme tiedostaen tai tiedostamattamme toisten lajien, myös rottien kanssa. Mökin kivijalan verkotetut tuuletusaukot viestivät rotalle, että paikka ei ole sille tarkoitettu. Avoimeksi jätetty komposti taas on kutsu herkuttelemaan. Loukku on suora tappouhkaus.
”Tällainen ristiriitainen viestintä hämmentää eläimiä. Viestien pitäisi olla johdonmukaisia ja meidän pitäisi luoda jonkinlaiset pelisäännöt lajien väliseen viestintään. Niin kauan kuin sanoma on epäselvä, eläimet menevät paikkoihin, joihin emme niitä halua”, Lukasik summaa.
Kaupungin ja rottien yhteinen historia
Teostaan varten Linturi on haastatellut ihmisiä, jotka ovat olleet työnsä puolesta tekemisissä rottien kanssa. Valtaosa haastatelluista on tutkijoita.
Yleisö pääsee kuuntelemaan haastatteluja Myllypuron täyttömäelle pystytetyistä kaiuttimista.
”Esityksen aikana ei kaikkia haastatteluja ehdi kuunnella alusta loppuun. Ajatus on, että ihmiset saavat itse valita, mitä kuuntelevat ja miten pitkään”, Linturi selittää.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Linturin lisäksi esitystä on tekemässä joukko eri alojen taiteilijoita: äänisuunnittelijoita, muusikko, kuvataiteilija ja teatteripedagogi.
Linturi tähdentää, että tapahtumapaikka on olennainen osa esitystä. Täyttömäki kurottelee korkeuksiin entisen avokaatopaikan kohdalla.
Ennen kaatopaikkaa tontilla oli soranottopaikka, josta kuormattiin maata aina vain laajemmalle levittäytyvän Helsingin tietyömaille. Asukasluvun kasvaessa kuoppa sai palvella avokaatopaikkana, joka oli rotille kuin paratiisi. Jyrsijät saivat kuitenkin väistyä ihmisten tieltä – maata tarvittiin uusille asunnoille. 1990-luvun lopulla alue tyhjeni taas, kun selvisi, että kaatopaikan peruina maaperään jääneet kemikaalit lisäsivät asukkaiden syöpäriskiä. Rottien sijaan lähtöpassit saivatkin ihmiset.
”Tässä paikassa kietoutuu yhteen Helsingin vähittäinen kasvu ja rottien historia. Toisaalta täyttömäki ei ohjaa tulkintaa. Jos veisin yleisön kierrokselle rottien suosimille paikoille, voisin vahvistaa piintyneitä käsityksiä”, Linturi huomauttaa.
Tilaa pohdinnalle
”En halua töilläni saarnata ylhäältä alaspäin, mitä ihmisten pitäisi ajatella. Ennemminkin haluan tarjota ihmisille mahdollisuuksia ja paikkoja pohdiskeluun.”
Näin Linturi vastaa, kun häneltä kysyy, mitä hän haluaa saada työllään aikaan.
Hänen oma suhteensa siimahäntiin on työn mittaan muuttunut. Kun ennen suhdetta ei oikeastaan ollut, niin nyt hän kokee ymmärtävänsä jollain tasolla rottia – miksi ne käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät.
Kysymys rottien ja ihmisten yhteistyöstä, tilan jakamisesta rottien kanssa – se mietityttää Linturia edelleen.
”Ehkä yhteistyötä on esimerkiksi se, että osa jätteistämme, joista haluamme eroon, on rotille ravintoa. Ne tavallaan hoitavat jätteenkäsittelyä”, Linturi pohtii.
Teksti: Anu Vallinkoski
Kuvat: Eeva Anundi
Tilaa uutiskirje!
Artikkeli on ilmestynyt Taideyliopiston uutiskirjeessä. Saat lisää yhtä kiinnostavaa luettavaa suoraan sähköpostiisi, kun tilaat kuudesti vuodessa ilmestyvän uutiskirjeemme. Tee tilaus täällä!
Oletko jo uutiskirjeen tilaaja? Anna palautetta uutiskirjeestä tällä lomakkeella.