Unelmana koulu, jossa taiteella on oma paikkansa – SMIL-hanke haluaa tuoda esittävät taiteet kouluihin
Scenkonst med i lärande (SMIL) on pilottihanke, joka pyrkii vahvistamaan taiteen roolia suomalaisessa kouluympäristössä sisällyttämällä esittävät taiteet osaksi perinteistä opetusta. Tavoitteena on edistää niin oppimista kuin hyvinvointiakin – mutta myös tuoda taide kaikkien ulottuville.
Suomalaisessa esi- ja perusopetuksessa kokeillaan syksystä 2024 lähtien jotain uutta, kun kehittämis- ja tutkimushanke Scenkonst med i lärande (SMIL) käynnistyy toden teolla.
Hankkeen tavoite on kunnianhimoinen. Esittävät taiteet halutaan saada osaksi esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmia, ja samalla lujittaa taiteen asemaa koulumaailmassa yleisestikin.
”Kun puhutaan taiteesta oppimisen yhteydessä, tiedämme, että vaikutukset ovat erittäin hyviä”, sanoo SMIL-hankkeen projektipäällikkö Nina Dahl-Tallgren, joka on päävastuussa tutkimustyöstä.
Dahl-Tallgren on koulutukseltaan esittävän taiteen pedagogi ja luokanopettaja ja työstää tällä hetkellä väitöskirjaansa Åbo Akademin tohtorikoulutettavana. SMIL-hanke liittyykin osittain Dahl-Tallgrenin väitöskirjaan, joka käsittelee teatteritaiteen roolia opetuksessa.
Lisäksi SMIL, jota rahoittaa Svenska kulturfondenin SKAPA-rahasto, on jatkoa Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden koulutuksen visio 2030-hankkeelle.
Pitkäaikainen tavoite
Taiteen roolin peruskouluissa voi tänä päivänä tiivistää kolmeen sanaan: kuvataide, musiikki ja käsityö.
Samaan aikaan uutissivut tarjoavat yhä synkempää luettavaa: lapset ja nuoret voivat
huonosti, kiusaaminen lisääntyy, opettajat uupuvat ja yhteiskunta kamppailee edelleen koronapandemian seurausten kanssa.
”Olemme jo vuosia olleet sitä mieltä, että esittävien taiteiden tarjoamat taidot – jotka erityisesti perustuvat vuorovaikutukseen, vastavuoroisuuteen, kommunikaatioon ja fyysiseen aktiivisuuteen – olisivat tärkeitä.”
Näin sanoo Ville Sandqvist, Teatterikorkeakoulun varadekaani ja SMIL-hankkeen alullepanija.
Hän mainitsee myös yhteiskuntamme jatkuvan digitaalisen kehityksen ja uskoo, että esittävien taiteiden rooli sen vastapainona kasvaa kasvamistaan.
”Eristäydymme toisistamme yhä enemmän viestiessämme digitaalisten kanavien kautta, kun taas esittävät taiteet perustuvat oikeastaan kauttaaltaan vuorovaikutukseen – samassa tilassa ja tilanteessa – sekä toisen huomioon ottamiseen”, Sandqvist toteaa.
SMIL-hanke toteutetaan ruotsiksi ja ruotsinkielisessä koulutusympäristössä. Suunnitelmana on kuitenkin käynnistää vastaavanlainen projekti myös suomeksi, kunhan sopiva rahoitus löytyy.
Toimintaa kahden lukuvuoden ajan
Tällä hetkellä hankkeen suunnittelu on täydessä vauhdissa ja tapahtuu yhdessä hankkeen yhteistyökoulun kanssa.
Pääasiallinen toiminta ajoittuu kahden lukuvuoden ajalle, lukuvuosille 2024–2025 ja 2025–2026.
Hankkeen ensisijaiseksi kehittämis- ja tutkimusympäristöksi valikoitui Pohjanmaalla sijaitsevan Maalahden kunnan esi- ja perusopetus.
Kyseinen koulu valittiin Dahl-Tallgrenin mukaan erityisesti lapsiystävällisen strategiansa ansiosta. Hanke on otettu vastaan suurella innolla ja intohimolla, hän kertoo.
”Osallistumisen halua myös tarvitaan. Taiteen parissa työskentely tarkoittaa samalla itsensä asettamista hieman mukavuusalueen ulkopuolelle.”
Hankkeeseen osallistuu koulusta kolme ryhmää, yksi kultakin koulutustasolta. Mukana on esikouluryhmä sekä ryhmät neljänneltä ja seitsemänneltä luokalta.
Valittujen ryhmien luokanopettajien lisäksi mukana toiminnassa on myös useita aineenopettajia.
(Juttu jatkuu kuvan alla.)
Esittäviä taiteita kahdella tapaa
Kun toiminta Maalahdessa käynnistyy, ryhmä tutkijoita ja taidepedagogeja vierailee koulussa Dahl-Tallgrenin johdolla kerran viikossa, tunnin ajan per vierailu.
”Sehän ei ole paljoa, mutta jostakin täytyy aloittaa”, Dahl-Tallgren toteaa.
Toiminta noudattaa eräänlaista kiertoaikataulua, jossa jokainen kuukausi jaetaan kahteen osaan ja painopistealueeseen.
Kuukauden kahden ensimmäisen viikon aikana keskitytään esittäviin taiteisiin omana
taideaineenaan. Samalla paneudutaan arvopohjaan ja osaamisalueisiin, jotka nousevat esiin opetussuunnitelmassa.
Kahden jäljellä olevan viikon aikana tutkitaan esittäviä taiteita didaktisena välineenä. Tällöin koulussa järjestetään opetusta oppilaiden tavallisissa kouluaineissa, sisällyttäen esittävien taiteiden menetelmiä opetukseen.
Näyttelijän työkalupakki
Esittävien taiteiden eri muodoista SMIL-hankkeessa keskitytään pääasiassa tanssiin ja teatteriin.
Esittäviä taiteita hyödyntävässä opetuksessa, jota koulussa kokeillaan, tarkastellaan näyttelijän työkalupakin eri tekniikoita. Näihin kuuluvat esimerkiksi vuorovaikutusharjoitukset – painottuen retoriikkaan, äänenkäyttöön ja kehonkieleen – sekä roolipelit ja tarinankerronta.
Taitoja, joita opetuksessa korostetaan ovat luovuus, kriittinen ajattelu, identiteetin
rakentaminen sekä kyky kommunikoida.
Myös matematiikan kaltaiselle oppiaineelle esittävillä taiteilla on tarjottavaa, Dahl-Tallgren sanoo.
”Tanssi on erittäin matemaattista, joten tässä on valtavasti mahdollisuuksia. Myös draamapedagogiikkaan liittyviä keskittymisharjoituksia voidaan hyödyntää matemaattisen osaamisen lisäämiseksi.”
Uusia vaatimuksia opettajille
SMIL-hanke on myös intensiivinen täydennyskoulutusjakso opettajille, joiden on opittava omaksumaan ja hallitsemaan täysin uusi opetusmenetelmä.
Oppituntien aikana esittävän taiteen pedagogi ja luokan- tai aineenopettaja työskentelevät pareittain.
Alkuun taidepedagogilla on aktiivisempi rooli luokkahuoneessa, kun taas opettaja toimii tarkkailijana.
”Ajatuksena on, että opettajat vähitellen pystyvät suunnittelemaan ja toteuttamaan opetuksen itsenäisesti. Heillä on kuitenkin koko ajan mahdollisuus saada valmentavaa tukea”, Dahl-Tallgren sanoo.
Ja tuki on tärkeää, sillä muutos on suuri.
”Kohtaamme useita pelkoja. On työskenneltävä epämukavuuden kanssa ja opeteltava olemaan avoin ja avarakatseinen.”
Monihaarainen kokonaisuus
Hankkeen yhteydessä tehdään myös jatkuvaa tutkimustyötä. Tällä hetkellä tutkimussuunnitelma on työn alla ja moni asia on vielä auki, mutta selvää on, että tutkimus on menetelmäsuuntaukseltaan laadullista.
Osana tutkimuskokonaisuutta on vertaileva koe, joka suoritetaan kahden esikouluryhmän välillä pro gradu-tutkielmaa varten.
Toinen ryhmistä pääsee osallistumaan esittäviä taiteita hyödyntävään SMIL-opetukseen, kun taas toinen jatkaa entiseen tapaan.
”Tässä keskitytään matemaattisiin käsitteisiin. Ajatuksena on tutkia, minkälaisia eroavaisuuksia huomaamme, mitä esittävä taide mahdollistaa ja miten lapset oppivat”, sanoo Dahl-Tallgren.
Myös Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin opettajankoulutukset, sekä Novia AMK:n esittävän taiteen pedagogiikan ja Teatterikorkeakoulun tanssi- ja teatteripedagogiikan koulutukset, ovat osallisina hankkeessa.
Opintojen yhteydessä tuotetaan materiaalia hanketta varten, ja lisäksi osa opiskelijoista osallistuu opetukseen joko paikan päällä tai etänä.
Hankkeella on myös pohjoismainen vertailuryhmä. Katseet kääntyvät erityisesti kohti Islantia, jossa draama on jo osa opetussuunnitelmaa.
Maalahdesta koko ruotsinkieliselle kentälle
Hankkeen ensimmäisenä lukuvuonna kaikki huomio kohdistuu Maalahteen – mutta toisen lukuvuoden aikana toimintaa aiotaan laajentaa myös muihin Suomen ruotsinkielisiin kouluihin.
Ajatuksena on hyödyntää Maalahden toiminnasta syntyneitä oppeja ja kokemuksia ja soveltaa niitä muihin kouluihin erilaisten testien ja pilottiohjelmien kautta. Samaan aikaan toiminta jatkuu myös Pohjanmaalla.
SMIL-hankkeen on määrä valmistua vuoden 2026 loppuun mennessä. Kaikkein keskeisin tulos on opetussuunnitelmaehdotus, joka luo mallin sille, miten esittävät taiteet voidaan integroida koulun oppimisympäristöön esi- ja perusopetuksessa.
Lisäksi hankkeen tuloksena syntyy useita tutkimusartikkeleita sekä runsaasti opetusmateriaalia, jota tuotetaan toiminnan aikana.
Mielenkiintoisinta on kuitenkin kaikki uusi tieto, jota hanke luo, Dahl-Tallgren sanoo.
”Mitä tapahtuu kaikille niille ihmisille, jotka käyvät läpi tämän prosessin? Mitä havaitsemme?”
Pohjana suuremmalle muutokselle
Jotta opetussuunnitelmaan käytännössä voi vaikuttaa, tarvitaan päätöksiä poliittisella tasolla.
SMIL-hankkeen pyrkimyksenä on kuitenkin ryhtyä edistämään asiaa, johon kukaan ei aikaisemmin ole tosissaan tarttunut, löytää vastauksia keskeisiin kysymyksiin ja luoda pohja suuremmalle muutokselle.
”On mielenkiintoista nähdä, minkälaisia keskusteluja käynnistyy. Nyt on vain jatkettava työtä ja uuden rakentamista hankkeen tuottaman tiedon pohjalta. Ehkä tämä voi käynnistää uusia projekteja tai tutkimusmahdollisuuksia”, Dahl-Tallgren sanoo.
Hyvinvointia ja elämäntaitoja
SMIL-hankkeen tavoitteet ulottuvat opetussuunnitelmaa pidemmälle. Taiteesta halutaan tehdä kaikille saavutettavaa – mutta myös muuttaa taidekäsitystä yleisesti.
”Emme tavoittele taloudellista voittoa – tavoittelemme inhimillistä voittoa”, Ville Sandqvist toteaa.
”Kun kysymys on siitä, mihin meillä on varaa, taiteeseen liittyvät kysymykset jätetään helposti pois laskuista. Silti taiteen tuottama hyvinvointi on pääomaa, jota emme niin helposti tule ajatelleeksi.”
Nina Dahl-Tallgren on hänen kanssaan samaa mieltä.
”Työskentelemme luodaksemme lapsillemme ja nuorillemme tulevaisuuden. Heidän on saatava kehittää niitä taitoja, joita he tarvitsevat hallitakseen niin elämää kuin itseään suhteessa maailmaan, jossa elämme.”
Teksti: Sarah Lönnqvist
Kuva: Eeva Anundi / Taideyliopisto