Musiikki auttaa käsittelemään torjuttuja tunteita
Musiikista on apua, kun käsittelemme surun, vihan ja pelon kaltaisia vaikeita tunteita. Siksi laulaminen kuuluu niin synnytyssairaalaan, saattohoitolaitokseen kuin mielenosoitukseenkin.
Toukokuisena maanantaina parisataa ihmistä kokoontui Turussa Venäjän pääkonsulaatille laulamaan itkuvirsiä Ukrainan sodan uhreille. Tapahtumassa esiintyi muiden muassa Emmi Kuittinen.
Karjalassa itkuvirsiä esitettiin eroon liittyvissä tilanteissa kuten häissä, hautajaisissa ja sotaan lähtiessä. Ne olivat sosiaalisesti hyväksytty tapa käsitellä suruja yhdessä.
Kuittinen jatkaa itkuvirsiperinnettä päivittämällä sitä nykypäivän huoliin ja ahdistuksiin, kuten korona-aikaan ja sodanuhkaan. Hän tutkii parhaillaan itkuvirsien roolia tämän päivän yhteiskunnassa Koneen säätiön kolmivuotisessa hankkeessa yhdessä kolmen taiteilijan ja kolmen tutkijan kanssa.
”Julkisesti itkeminen on edelleen tabu, sitä pyydellään anteeksi, pidetään heikkouden merkkinä. Mutta ihmisen tunne-elämä ei ole aikojen saatossa paljoakaan muuttunut. Olemme primitiivisiä laumaeläimiä, joille vaikka hylätyksi tuleminen on vaarallinen tila. Tarvitsemme toisiamme ja kun pystymme jakamaan suruja musiikin keinoin, se helpottaa.”
Kuittisen kiinnostus itkuvirsiperinteeseen kumpuaa alun perin omista juurista. Mummo on Karjalan evakkoja ja sukujuhlissa on aina laulettu. Kuittinen sanoo olevansa itkupilli ja tietää, miten tunteet tarttuvat, kun niitä jaetaan yhdessä musiikin keinoin. Itkeminen tekee hyvää.
”Tiedän kokemuksesta, että esiintyessäni minun ei pidä vilkaistakaan herkästi kyynelehtivää äitiäni, jotta saan esityksen vietyä päätökseen.”
Hän myös tempaisee mielellään haitarin esiin, kun yhteinen karaokehetki 90-vuotiaan muistisairaan vaarin kanssa järjestyy.
Musiikki avaa tunteet
Taru Koivistolla on paljon kokemusta musiikin vaikutuksesta vaikeissa elämäntilanteissa terapian yhtenä keinona. Koivisto on paitsi Taideyliopiston väitöskirjatutkija, myös musiikkiterapeutti.
”Ihminen, joka on kriisissä, ei välttämättä osaa pukea sanoiksi tunteitaan. Surun lisäksi hänellä saattaa olla masennusta ja ahdistusta. Mielen täyttää eräänlainen tunnemöykky, josta ei suoraan saa otetta. Lukossa olevaa tilannetta voidaan lähteä purkamaan pikkuhiljaa ja musiikin avulla löytyy usein keinoja lähestyä ja erotella näitä tunteita”, Koivisto sanoo.
(Juttu jatkuu linkin alapuolella.)
”Masennuksen ja ahdistuksen taustalla voi olla myös surematon suru. Terapeutin tehtävänä on hienovaraisesti auttaa löytämään piiloon painettuja tunteita ja siinä musiikilla voi olla suuri merkitys”, täydentää Taideyliopiston dosentti ja musiikkipsykoterapeutti Sami Alanne.
On tutkittu, että musiikki stimuloi mantelitumaketta, jonka tehtävänä on tunnereaktioiden muistaminen ja prosessointi. Näin musiikki toimii muistojen herättelijänä, tuoden menneisyydessä koettuja tunteita uudelleen käsiteltäviksi.
Työskennellessään palvelutaloissa Taru Koivisto on voinut todistaa, miten voimakkaasti lapsuudessa koettu suru saattaa aktivoitua vanhan tutun kappaleen myötä.
”Surun tunteet saattavat suorastaan ryöpsähtää pintaan musiikin avittamana. Johtuneeko siitä, että sodan kokeneelle sukupolvelle suremiselle ei ole ollut aikoinaan välttämättä tilaa”, hän pohtii ja jatkaa, että vertaisryhmässä yhdessä jaettu suru on turvallinen tapa kokea uudelleen negatiivisina pidettyjä tunteita.
”Musiikki antaa siihen lempeän keinon.”
”Musiikki auttaa sanoittamaan niitä tunteita, joille ei ole aiemmin löytynyt sanoja. Itselle tärkeän tai tilanteeseen sopivan musiikin kautta kyyneleet voivat tulla”, sanoo Alanne.
On tutkittu fakta, että suomalaiset valitsevat suoratoistopalvelu Spotifysta muita kansallisuuksia enemmän eroa käsitteleviä kappaleita. Miksi? Eikö surullinen musiikki lisää surua entisestään?
”Meillä pidetään slaavilaisesta iskelmästä ja sen synkästä tunnelmasta. Myös suomalaiset joululaulut ovat usein hartaita ja tummasävyisiä, toisin kuin muiden maiden joululaulut ”, sanoo Alanne.
”Mutta niiden harras tunnelma voi edesauttaa rauhoittumista, olla eräällä lailla meditatiivista. Silti kaikki eivät pidä joulusta lainkaan. Joulu saattaa tuoda ikäviä muistoja, jota kaikkialla soiva joulumusiikki vielä vahvistaa. Silloin musiikilla voi olla suruja synkistävä, huono vaikutus”, lisää Koivisto.
Musiikki voi nostaa esiin traumat
Sami Alanteen mukaan musiikki voi toimia ns. pahan objektina, olla repivä kokemus, jolloin se ei eheytä mieltä, vaan rikkoo sitä entisestään.
”Ikävä kyllä, musiikkia on kautta aikojen käytetty politiikan ja propagandan välineenä,” hän sanoo.
Rakkaita kansanlauluja voidaan käyttää esimerkiksi diktatuurien valtapyrkimysten tehokeinoina, kun niitä soitetaan tietoisesti yksilöön kohdistuvan kidutuksen ja väkivallan yhteydessä.
”Kontekstin muuttuessa musiikki tuottaa pahan särön, rikkoo kokijan identiteettiä. Jälkikäteen kuultuna tällaiset musiikkiin liittyvät muistot voivat nostaa esiin hyvin ahdistavia tunnetiloja.”
Sekä Alanne että Koivisto ovat työskennelleet pakolaisten keskuudessa. He toteavat, että nykyään pakolaisille suunnatussa musiikkitoiminnassa on herätty kulttuurien moninaisuuden ymmärtämiseen uudella lailla.
”Vastaanottokeskusten vertaistukiryhmissä on oltava herkkänä eri kulttuurien musiikkiperinteisiin liittyvistä merkityksistä. Eri maista tulevien pakolaisten musiikkivalinnat voivat nostaa kiivaan vuoropuhelun osanottajien kesken. Parhaimmillaan niistä syntyy sosiaalista jakamista. Tuolloin musiikki voi toimia kulttuurien välisten ristiriitojen liennyttäjänä”, sanoo Koivisto.
Sami Alanteen väitöskirja käsitteli kidutettujen pakolaisten psykoterapiaa.
”Surujen ja traumojen jakaminen yhdessä muiden kanssa musisoimalla on yksi vertaistukiryhmien tärkeä keino. Traumojen hoidossa sureminen on osa hoitoa ja sen tavoite. Koteloituneet tunteet voidaan ilmaista näin ikään kuin fyysisesti musiikin keinoin. Tunteiden läpikäymisessä voi mennä vuosia, mutta kun yhdessä lauletaan ja soitetaan, sureminen musiikin avulla voi auttaa myös muita osanottajia,” hän sanoo.
Nuorten kanssa työskennellessään Alanne ja Koivisto ovat törmänneet some-ajan kulttuurimuutoksiin. Enää musiikki yksin ei riitä, vaan se on vain yksi osa musiikkivideon kerrontaa. Youtube-kuviin yhdistetty musiikki on entistä voimakkaampi keino vaikuttaa nuoren mielenmaisemaan.
”Gangsta rap on nykyajan bluesia. Se on uhkaavaa ja melankolista ja sitä tehostaa videoiden kuvat päihteistä, huumeista ja aseista,” toteaa Alanne.
Hänelle viesti on selvä. Vaikka musiikkivideot ovat symbolista leikkiä, niin musiikkityyli kertoo kulttuurin tilasta, joka liittyy ahdistukseen, köyhyyteen ja masennukseen. Tämän päivän nuorille ne eivät ole vieraita teemoja.
”Näiden kautta nuori voi purkaa surua ja ikävää, tuntea kuuluvansa joukkoon. Silti sillä voi olla myös päinvastainen, väkivaltaisiin fantasioihin kiihdyttävä vaikutus. Ei ole kuitenkaan musiikin vika, jos sitä käytetään omiin tarkoituksiin”, muistuttaa Alanne.
Surun lääkkeetön apu
Nykyään tiedetään, että musiikilla on vakuuttavaa näyttöä kivunlievityksessä. Musiikki voi auttaa aivojen ja hermoston tasolla kipua ja somaattista ahdistusta vähentävästi lisätessään endorfiinin tuotantoa ja vähentäessään stressihormonin vaikutusta.
Maailman terveysjärjestö suosittaa taiteen ja musiikin lisäämistä lääkkeettömään terveydenhoitoon, sillä on todettu, että musiikki kuntoutuksen osana vaikuttaa hoidettavan sekä psyykkiseen että fyysiseen tervehtymiseen.
Yksityisen musiikkiterapian lisäksi Suomessa musiikkia on käytetty mm. saattohoidossa, keskoslasten hoidossa ja palvelukeskuksissa.
Näiden kohdalla sensitiivisyys-sana on musiikkiterapeuttien ja itkuvirsien opettajan vaalima käsite.
Kun on kyseessä elämän raskaisiin käännekohtiin liittyvä terapeuttinen työ, musiikkia ei voi koskaan tuputtaa tai valita musiikkeja kohteitaan kuulematta.
Koivisto käyttää toimijuuden, agency, käsitettä.
”Surun tai kriisin kohdatessa musiikin avulla voidaan saada otetta elämään.”
Esimerkkinä hän kertoo yhden elämän keskeisen tilanteen, lapsen syntymän.
”Oletetaan, että syntymän tulisi aina olla vain iloinen tapahtuma. Mikäli lapsi on sairas, kuva rikkoutuu ja vanhemman identiteetti joutuu koetukselle. Silloin, vaikealla hetkellä, musiikki tuo toimijuutta, voi toimia siltana ns. normaaliin elämään, aikaan ennen kriisiä. Osastolla kiertävät muusikot voivat laulaa ja soittaa tuutulauluja tai lastenlauluja koko perheen läsnä ollessa. Yhdessä jaetusta musiikkihetkestä voi nousta positiivisia asioita surun keskellä.”
Lue lisää Koiviston tutkimuksesta: “Musiikki voi kantaa perheen keskosen tehohoitoajan yli”.
Jaetut tunteet lisäävät ymmärrystä
Emmi Kuittinen opettaa säännöllisesti myös itkuvirsikursseilla, jotka täyttyvät nopeasti. Tilanne on herkkä, onhan jokaisella osanottajalla oma tarinansa ja menneisyytensä sekä sen surut.
Kuittinen aloittaa kurssin varovasti keskittämällä kurssilaisten huomion hengittämiseen. Siihen, miten hengitys muuttuu itkiessä, miltä silmissä tuntuu, miten äänenväri syvenee.
”Haen tunnepuolta esiin fyysisen kautta. Keho muistaa mieltä paremmin, miltä tuntuu olla surullinen. Ja musiikki, jos mikä, on myös fyysinen asia.”
Hän kertoo, että kursseille saattaa tulla osallistujia, jotka eivät ole pystyneet itkemään vuosikausiin.
Lopulta yhdessä työstetyt itkuvirret jaetaan osallistujien kesken.
”En anna niistä palautetta, sillä itkuvirsiä ei kuunnella kriittisin korvin. Itkuvirsi on aina lahja sen jakajalta.”
Kuittinen on saanut olla läsnä, kun osanottajien suru ja itku on päässyt tarkkaan koteloidun mielen panssarin läpi, itkuvirsi on purkanut tunteet auki valtoimenaan.
Saman asian Alanne kiteyttää lainaamalla psykoterapeutti ja lastenlääkäri Donald Winnicottia seuraavasti:
”Musiikin avulla on mahdollista saada hyväksymisen kokemus omille kokemuksille ja tunteille, koska musiikin välityksellä ihminen voi huomata ja ymmärtää jonkun toisen ihmisen kokeneen samaa, kuunnellessaan musiikkia ja laulun sanoja. Näin musiikki voi kannatella tunteita, kasvua ja kehitystä riittävän hyvän vanhemman tavoin.”
Lopuksi Kuittinen listaa suomalaisten suosimia nostalgisia kappaleita, joita toivotaan usein hoivalaitoksissa.
Niitä ovat mm. Oravanpesä ja Ystävä sä lapsien. Mutta aikoinaan mahdollisena palvelutalon asiakkaana Kuittinen haluaa valita itse tunteitaan nostattavan musiikin.
”Topi Sorsakoski ja Agents ja Bésame Mucho, Leevi and the Leavings, Eppu Normaali ja Ismo Alanko. Ne liittyvät minun elämäntarinaani suruineen ja iloineen ja tuovat mieleen erityisesti lapsuuden automatkat.”
Sitten hän muistaa vielä yhden tärkeän kappaleen.
”Tietysti myös Suvivirsi, jonka teksti 1500-luvulta on aikojen saatossa muuttunut hyvin vähän. Suvivirsi liittyy lapsiin, siihen rakkauden ja huolen yhdistelmään, jossa saa olla sydän syrjällään. Ikoninen kappale itkettää joka kevät.”
Teksti: Raisa Rauhamaa
Kuvat: HS/Toni Lehtinen, Museovirasto
Anna palautetta!
Oletko Taideyliopiston uutiskirjeen tilaaja? Anna palautetta uutiskirjeestä tällä lomakkeella. Jos et ole vielä tilaaja, voit tilata uutiskirjeen täällä.