Mirza Cizmic tupakoi ja juo kahvin
Issue X -lehden Pääpäivä-juttusarjassa seurataan esitykseen valmistautuvia taiteilijoita.
”Kun teokseni on valmis, olen suunnattoman helpottunut. Kova työ ja jatkuva odotus teoksen valmistumisesta on ohitse. Nyt on muiden vuoro työskennellä ja arvioida taiteeni. Itselleni asettama paine on polttoaine työn tekemiseen. Kun teen kuvataidetta, mietin samalla valmiiksi, mitä sanon siitä ja millä tavoin selitän työtäni ihmisille. En ole koskaan epävarma omasta työstäni, stressaan vain kieltä. Minulla on lukihäiriö.
Ennen taidenäyttelyn avajaisia menen aina studiolleni, juon kahvia ja poltan tupakan. Mitään ei tapahdu ilman niitä. Näyttelyssä tärkeintä on taiteeni ja yleisön välinen kommunikaatio. Itse tilanne on outo, koska olen keskellä kaikkien huomiota, enkä halua tuottaa pettymystä itselleni, koululleni ja professoreille. Kannan aina mukanani hyvää tuovaa kaulakoruani, jonka sain vanhemmiltani Bosnia-Hertsegovinassa.
Töitäni on ollut esillä hyvin erilaisissa paikoissa, mutta työskentely on aina samanlaista. Espoon Hanasaareen tekemäni muraalin virallinen avajaistilaisuus oli hyvin klassinen ja arvokas. Part of something -muraali on ensimmäinen julkisen taiteen projektini ja aina olemassa siellä. Se tulee esiin hashtagien kautta, kun ihmiset ottavat kuvia Hanasaaressa. Galleria on intiimimpi paikka, johon tulee ihmisiä kunnioittamaan tekemääni taidetta tai vaikka nauramaan sille.”
Mirza Cizmic, kuvataiteilija ja Taideyliopiston Kuvataideakatemian opiskelija
Teksti on julkaistu alun perin Issue X -lehdessä, joka ilmestyi helmikuun Imagen välissä.