“Meillä on täällä paljon taiteenrakastajia” – Kontulan yhteisökatutaidekollektiivi kohentaa paikkoja ja rikkoo kuplia
Avoin taidetoiminta voi luoda osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, joka auttaa ehkäisemään syrjäytymistä ja konflikteja, uskovat Taideyliopiston tutkijat, yhteisötaidekollektiivi Kontula Art Schoolin perustaja Heidi Hänninen ja nuorten biisipaja G Songlabin vetäjä Anna Kuoppamäki.
Kiitos. Vapaus. Anteeksianto. Perkele! Betonikivi. Armastus. Ihmisyys. Suvaitsevaisuus. Kontula. Itsetunto. Hima.
Sanat on maalattu maan alle johtavan pysäköintirampin yläpuoliseen betonikaiteeseen Kontulan ostarin takana. Ne ovat kontulalaisten lempisanoja, joita taiteilija Heidi Hänninen keräsi viime vuonna Kontufesteillä, ja joita toiset kontulalaiset maalasivat muuriin tämän vuoden festareilla.
Sanateos on osa suurempaa, terveysaseman parkkipaikalta ostarin alle johtavan ajoväylän betoniseiniin maalattua Lopunalkumeri-muraalia. Lokakuussa valmistunut maalaus on tuorein Hännisen perustaman yhteisötaidekollektiivi Kontula Art Schoolin töistä.
(Juttu jatkuu linkin alapuolella.)
Hänninen on tehnyt vuodesta 2019 toimineen kollektiivin kanssa yhteensä kolmetoista isoa teosta eri puolille Kontulaa sekä Mellunmäkeen ja Puhokseen. Osa teoksista sijaitsee näkyvillä paikoilla aivan Kontulan ostarin keskellä, osa syrjemmällä kirjaston lastenosaston ikkunoiden takana, asuinkerrostalon pihamuurissa, ostarin takaseinässä tai yläkannella.
On lokakuinen iltapäivä Kontulan ostarilla, ja Hänninen on luvannut kertoa ryhmän toiminnasta samalla kun esittelee heidän teoksiaan.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Maalaukset ovat syntyneet kollektiivisesti, mutta niissä näkyy jokaisen tekijän oma kädenjälki, Hänninen sanoo. Prosessi etenee niin, että ensin Hänninen ehdottelee aiheita ja sen jälkeen niitä jatkokehitellään yhdessä.
“Jokainen tekee yhteiseen teokseen oman työnsä ja kaikilla on täysi vapaus toteuttaa itseään.”
Yhtä työtä on tyypillisesti suunnittelemassa reilu kymmenisen kollektiivin aktiivia, ja maalausvaiheessa mukaan tulee usein lisää ihmisiä suoraan kadulta. Osa teoksista on lasten- ja nuorten ryhmän tekemiä, osa aikuisten.
Kontulassa taidetta kunnioitetaan
Seinämaalaukset ovat muuttaneet peruskorjauksen tarpeessa olevan lähiöostarin ilmettä paitsi värikkäämmäksi ja taiteellisemmaksi, myös siistimmäksi. Maalaaminen alkaa aina seinien huoltopesulla ja maaleina käytetään laadukkaita sokkelimaaleja, Hänninen kertoo.
Olemme edenneet kierroksella viime vuonna valmistuneen Fantasiametsä-nimisen junioreiden ryhmän teokselle, joka on maalattu Kostinkallion kupeessa sijaitsevan väestönsuojan uloskäyntirakennukseen seiniin ja aitaan.
“Ennen maalausta tämä oli yksi suosituimpia käyttöhuoneita täällä. Paikka oli täynnä käytettyjä ruiskuja, roskia, ulosteita ja virtsaa.”
Nyt sen edusta näyttää siistiltä ja puhtaalta. Toisin kuin Hänninen pelkäsi, maalausvaiheessakaan kukaan ei tullut häiritsemään nuoria taiteilijoita.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
“Ohikulkijat olivat päinvastoin superiloisia nähdessään meidät. Hyvin huonostikin voivat ihmiset kannustivat ja kehuivat meitä. En ole varmaan koskaan urallani saanut niin paljon positiivista palautetta kuin tätä maalausta tehdessämme.”
Siistiytymisilmiö näkyy muidenkin teosten kohdalla. Fantasiametsää sotkettiin tänä syksynä, mutta se on ollut lähestulkoon ainoa tapaus, muuten Kontula Art Schoolin seinämaalauksiin on tehty vuosien varrella tuskin yhtäkään tägiä tai muuta sotkua.
Kontulassa taideteoksia kunnioitetaan, Hänninen selittää.
“Meillä on täällä paljon taiteenrakastajia. Koska tekijät ovat paikallisia, moni tuntee jonkun, joka on ollut niitä maalaamassa.” Tuttujen teoksia on suurempi kynnys töhriä kuin tuntemattomien.
Ketään ei suljeta ulos
Hänninen on valmistunut Kuvataideakatemiasta kuvanveistäjäksi ja Lapin yliopistosta taidekasvattajaksi. Tällä hetkellä hän tekee Taideyliopiston Kuvataideakatemiaan taiteellista väitöstutkimusta Kontula Art Schoolista ja yhteisöllisen katutaiteen menetelmistä.
“Kun muutin Kontulaan vuonna 2015, kaduilla ei juuri näkynyt taidetta. Ajattelin että yhteisötaiteelle olisi täällä tarvetta.”
Tärkeä periaate Hänniselle oli, että taidetoiminta olisi aidosti kaikille avointa. Silloin mitään ihmisryhmiä ei voi sulkea pois – ei edes niitä kaikkein hyljeksityimpiä, kuten päihteidenkäyttäjiä.
“Taidetoiminta suunnataan perinteisesti kuntoutumisvaiheessa oleville ihmisille. Aktiivikäyttäjille ei yleensä ole tarjolla minkäänlaista harrastustoimintaa.”
Hänninen ajattelee, että jos ihmisellä on myös muuta tekemistä, se on aina pois juomisesta ja käyttämisestä.
“Huumeita käyttävillä ihmisillä on todella raskas stigma meidän yhteiskunnassamme, eikä se millään lailla auta heitä toipumaan. Taiteentekemisen myötä elämänlaatu paranee ja päihteidenkäytön haitat vähenevät.”
Työ ei aina ole helppoa, Hänninen myöntää.
“Mutta se on ollut sen arvoista. Tästä joukosta on löytynyt huippulahjakkuuksiakin.”
Toisena kantavana ajatuksena Kontula Art Schoolin perustamisen taustalla oli, että taiteentekemisen kautta eri ryhmistä, kieli- ja sosiaalisista taustoista tulevat ihmiset voisivat kohdata. Yhteinen tekeminen vähentää ennakkoluuloja ja lujittaa paikallisidentiteettiä.
Hänninen uskoo, että Kontula Art Schoolin kaltaisella yhteisöllisellä taidetoiminnalla voi olla merkitystä pahoinvoinnin, konfliktien ja jopa jengiytymisen ehkäisyssä.
“Se että ollaan yhdessä julkisessa tilassa ja tehdään sinne jotain kaunista ja hyvää, aidosti hoitaa yhteisöä. Jos on luonut jonkun kanssa jotain merkittävää ja tärkeää, se pysyy aina.”
Biisipajat rakentavat yhteisöä
Samanlaisia havaintoja on tehnyt Anna Kuoppamäki, joka vetää yhdessä Petter Korkmanin kanssa G Songlab -nimisiä maksuttomia ja kaikille avoimia biisinteko- ja sävellystyöpajoja nuorille.
“Jos ajatellaan vaikka nuorten jengiytymistä ja rikollisuutta, niin osallisuuden kokemus on aivan keskeinen yhteiskunnan toimimisen ja yhteiskuntarauhan kannalta. Ihminen ottaa vastuuta asioista, joiden osana hän kokee olevansa.”
Kuoppamäki on musiikin opettaja ja tutkija, joka väitteli vuonna 2015 Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatuksen alalta. Tällä hetkellä hän toimii vierailevana tutkijana Taideyliopiston tutkimusinstituutissa. G Songlab on Taideyliopiston ArstEqual-hankkeen jatkohanke ja sen taustajärjestönä toimii Tiedonjulkistamisen kulttuuritehdas Tiuku.
Nykymuodossaan vuodesta 2018 toimineen G Songlabin keskiössä on musiikki ja sen myötä syntynyt nuorten biisintekijöiden yhteisö, mutta tausta-ajatus on samankaltainen kuin Kontula Art Schoolissa.
“Pyrimme tukemaan sosiaalista integraatiota sekä rakentamaan dialogia, yhteistyötä ja toimijuutta yhteisen taiteellisen työskentelyn kautta”, Kuoppamäki tiivistää.
Taiteellinen tekeminen voi tukea erilaisten sosiaalisten ja kulttuuristen kuplien puhkeamista, Kuoppamäki uskoo.
“Biisipajoissa käy hyvin erilaisista taustoista tulevia nuoria, joiden välille on syntynyt aivan ihania yhteistyökuvioita. Yhdessä tekeminen on näille nuorille selvästi merkityksellistä, työpajoihin tullaan aina uudelleen.”
G Songlabin ideana on tarjota kaikille nuorille avoin väylä musiikin tekemiseen ja oman osaamisen rakentamiseen, Kuoppamäki sanoo. Biisityöpajoja pidetään musiikkiopistoissa, nuorisotilojen studioissa ja kirjastoissa tai yhteistyökumppani Genelecin tiloissa. Myös koulujen kanssa tehdään yhteistyötä. Lisäksi järjestetään konsertteja ja biisien kuuntelutilaisuuksia sekä tavataan verkossa Discordissa.
“Se että saa kuulua johonkin yhteisöön, jossa voi säännöllisesti tavata sekä toisia nuoria että turvallisia aikuisia ikään ja sosiaaliseen, kulttuuriseen tai taloudelliseen taustaan katsomatta, on jotain mitä tässä ajassa tarvittaisiin todella paljon enemmän”, Kuoppamäki pohtii.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Lapsetkin säveltävät
Toinen kantava ajatus G Songlabin taustalla on sama kuin Kuoppamäen yhdessä nuorisotutkiija Fanny Vilmilän kanssa lokakuun alussa julkaisemassa tutkimusartikkelissa, joka käsittelee nuorten taiteen kautta syntyvän osallisuuden rakentumista musiikillisen tekijyyden näkökulmasta.
“Musiikkikasvatuksen tutkimuksessa aiheesta on toistaiseksi kirjoitettu hyvin vähän. Lapset ja nuoret nähdään tyypillisesti pikemminkin oppijoina kuin luovina toimijoina ja tekijöinä.”
Lasten ja nuorten kohdalla puhuttiin pitkään “musiikillisesta keksimisestä”, Kuoppamäki huomauttaa. Tätä puhetapaa hän haluaa osaltaan olla muuttamassa.
“Kyllä se on ihan säveltämistä, kun järjestellään ääniä tiettyyn järjestykseen ja luodaan saundimaailmoja.”
“Muissa taiteissa on ihan luonnollista ajatella, että lapsetkin tekevät taidetta, esimerkiksi piirtävät, maalaavat tai kirjoittavat. Mutta musiikissa säveltämisen legitimiteetti on perinteisesti varattu ammattisäveltäjille, jotka ovat opiskelleet alaa vuosia.”
Yksi G Songlabin tavoitteista on musiikkiharrastuksen saavutettavuuden parantaminen. Musiikkia harrastavista nuorista vain viidesosa on taiteen perusopetuksen piirissä, Kuoppamäki toteaa.
“Suurin osa musiikkioppilaitoksissa opiskelevista lapsista ja nuorista on valkoisia, keskiluokkaisista perheistä tulevia tyttöjä. Meillä on vielä paljon tekemistä moninaisuusteeman kanssa, niin musiikin opetuksessa kuin koko yhteiskunnassa.”
Toiminta vaakalaudalla
Kontulassa ilta alkaa jo hämärtää. Olemme kiertäneet Heidi Hännisen kanssa lähes kymmenen katutaideteosta, joilla kaikilla on oma tarinansa. Yksi liikuttavimmista liittyy Kontulan kirjaston vieressä nuorisotalo Luupin seinässä olevaan isoon kissamaalaukseen. Se on ainoa Hännisen kokonaan oma teos Kontulassa, nimeltään Seesamin matka.
“Sitäkään en malttanut toteuttaa kokonaan ilman yhteisöllisyyttä. Pidin tuolloin Kontulan kirjastolla lapsille sadutuksia. He pääsivät käsinukkekissa Seesamin kanssa matkustamaan lentävälle matolle ja kertomaan, mistä kissa oli Kontulaan tullut ja miksi.”
Lasten taustoista riippuen vastaukset olivat aika hurjiakin, Hänninen sanoo.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
“Jonkun mukaan kissa oli lähtenyt Jemenistä, koska sillä oli nälkä, ja tullut Kontulaan kuultuaan että täällä on hyviä ravintoloita, joissa saa kunnolla syödäkseen. Toisen mukaan kissa oli Irakista ja paossa isoa hirviötä, jonka nimi oli sota.”
Juuri nyt näyttää kuitenkin epävarmalta, voiko Kontulan katutaidetoiminnan tiimoilta enää pitkään syntyä uusia tarinoita.
“Olemme tosi ikävässä tilanteessa. Hankkeella on hirveästi kysyntää, mutta ei yhtään rahaa.”
Ensimmäiset vuodet Kontula Art Schoolia rahoitti Suomen kulttuurirahasto ja yhden kesän Oskar Öflundin säätiö. Lisäksi se on saanut satunnaisia avustuksia Helsingin kaupungilta. Tällä hetkellä toiminta pyörii pelkästään Hännisen vapaaehtoistyön varassa.
Hänninen itse sai työstään viime vuonna Taiteen edistämiskeskuksen Uudenmaan taidepalkinnon, ja lehtijuttujen ja seminaaripuheenvuorojen lisäksi hankkeesta on tehty muun muassa gradu. Toiminnan loppuminen olisi Hännisestä suuri sääli, mutta jolleivät rahoitushaut pian tuota tulosta, jatkaminen käy vaikeaksi.
“Olisi ikävä joutua sanomaan, että meillä oli tällainen hieno Kontula Art School, mutta nyt se on historiaa.”
Teksti: Silja Ylitalo
Kuvat: Heidi Hänninen
Tilaa uutiskirje!
Artikkeli on ilmestynyt Taideyliopiston uutiskirjeessä. Saat lisää yhtä kiinnostavaa luettavaa suoraan sähköpostiisi, kun tilaat kuudesti vuodessa ilmestyvän uutiskirjeemme. Tee tilaus täällä!
Oletko jo uutiskirjeen tilaaja? Anna palautetta uutiskirjeestä tällä lomakkeella.