Luovuus, ajattelu ja aktivismi
Jos haluamme muuttaa maailmaa, tarvitsemme moniulotteista ajattelua ja uudenlaista käsitystä asiantuntijuudesta. Taiteilija-tutkija liikkuu monilla eri kentillä ja pyrkii haastamaan vallitsevia ajatustapoja.
Viisitoista ihmistä istuu ringissä. Kaikilla on kädessään sama teksti. Yksi lukee sitä ääneen, kunnes joku sanoo “stop”, “hitaammin” tai “voitko toistaa”. Sitten ehkä keskustellaan. Jos keskustelu lähtee rönsyilemään, kenellä tahansa on oikeus sanoa “jatka”. Kun lukija lopettaa lukemisen, seuraava ringistä jatkaa samasta kohtaa. Kukaan ei tiedä ennalta, kuinka pitkälle lukija lukee.
Piirissä istuu sekä taiteellisia tutkijoita että filosofeja, tarkemmin ilmaistuna fenomenologeja, jotka tutkivat ihmisen kokemuksiin perustuvaa tiedon tuottamista.
Käynnissä on pala Venetsian tutkimuspaviljongissa mukana olevan Through Phenomena Themselves -tutkimussolun työskentelyä. Solussa 15 taiteilija-tutkijaa ja fenomenologia kokoontuu yhteen jakaakseen oman tietotaitonsa ja tapansa tehdä tutkimusta muiden kanssa. Lukupiiri on yksi esimerkki kokemuksellisesta tutkimuskäytäntöjen jakamisesta.
Vaikka luettava teksti käsittelee fenomenologista tutkimusta, lukupiirissä ei ole kyse vain tekstin sisällöstä vaan myös lukemistilanteesta. Jokainen lukija peilaa tekstin sisältöä omiin tutkimuskäytäntöihinsä. Keskeytykset, lukijan ääni ja kollektiivinen lukutilanne tekevät tapahtumasta oman esteettisen kokemuksensa.
“Tekstin merkitys syntyy vuorovaikutuksessa lukijan kanssa”, sanoo Alex Arteaga, ryhmän johtaja ja yksi sen taiteilija-tutkijoista.
Yhteistyössä tärkeintä on tasa-arvoinen lähtöasetelma
Tekstin lukeminen yhdessä tuo kahden eri alan tutkijat samalle viivalle niin, että molemmat osallistuvat samaan tutkimustilanteeseen omista lähtökohdistaan. Lukupiiri kokoontuu myös Venetsian tutkimuspaviljongissa. Lisäksi keväällä ja kesällä Venetsiassa nähdään muita ryhmän jäsenten toteuttamia tutkimuskäytäntöjä.
Samalla viivalla oleminen on Arteagan mukaan kaiken a ja o. “Taiteellisen tutkimuksen ja muiden alojen yhteistyön ongelmana on usein se, että taiteilija-tutkijoita ei tunnusteta tutkijoina. Aito dialogi perustuu aina tasavertaisuuteen.”
Taiteilija-tutkijoiden työ eroaa perinteisemmästä tutkimustyöstä ainakin siten, että he liikkuvat tutkimuksen ja taiteen rajoilla sekä teemojen että metodien suhteen. Taiteellinen tutkimus voi tuoda esiin luovia ratkaisuja niin taiteellisesta kuin tieteellisestäkin työstä.
“Taiteellinen tutkimus on yhdistelmä luovuutta, ajattelua ja aktivismia”, kuvailee hollantilainen, MaHKU Utrechtin professori Henk Slager, joka on toinen Taideyliopiston Venetsian tutkimuspaviljongin koollekutsujista.
Vaikka taiteellinen tutkimus on Suomessa jo pitkällä, Slager tietää, että se ei ole sitä kaikkialla. Taiteellista tutkimusta ei useinkaan oikein ymmärretä. Siksi sen menetelmät pitää tehdä näkyviksi ja ymmärrettäviksi. Kuten muidenkin tutkijoiden, myös taiteilija-tutkijan pitää pystyä kuvaamaan tekemänsä työ ja perustelemaan, miten lopputulokseen on tultu. Samaan aikaan pitää kuitenkin varoa akatemisoimasta taiteellista tutkimusta liikaa.
“Sinä päivänä, kun taiteellisesta tutkimuksesta tulee muiden tieteiden lailla järjestäytynyt tutkimuksenala, se menettää todellisen luonteensa”, Slager sanoo.
Alex Arteaga ei halua taiteellisen tutkimuksen yhteydessä puhua tutkimusmenetelmistä lainkaan. Hän käyttää mieluummin englannin kielen sanaa practice, eli käytäntö. Samalla hän huomauttaa, että kun haastattelen häntä ja teen muistiinpanoja, toteutan yhdenlaista haastattelemisen käytäntöä. Käytäntöjä on siis kaikkialla.
Tarvitsemme uusia tapoja tuottaa informaatiota
Henk Slager muistuttaa, että taiteilija-tutkijan roolia yhteiskunnassa ei voi määritellä samalla tavoin kuin muiden akateemisten tutkijoiden. Taiteilija-tutkija ei ole asiantuntija kapeassa tieteenalassa, vaan pyrkii nimenomaan liikkumaan eri maailmojen väleissä ja haastamaan vallitsevia tapoja nähdä asiat.
Toisaalta taiteilija-tutkija ei ole myöskään filosofi, jonka työ perustuu ajattelemiseen ja lukemiseen. Slager käyttääkin taiteilija-tutkijasta mielellään englanninkielistä nimitystä public intellectual, eli intellektuelli, joka ottaa osaa julkiseen keskusteluun ja pystyy myös hyödyntämään taiteellisia keinoja huomion herättämiseksi jonkin asian ympärille.
Slagerin mielestä moniulotteinen ajattelu ja uudenlainen käsitys asiantuntijuudesta ovat välttämättömiä, jos haluamme muuttaa maailmaa. “Jos jäsennämme asioita vain jo totutuilla tavoilla, päädymme samoihin ratkaisuihin. Meidän täytyy voida haastaa myös nykyiset tiedon tuottamisen tavat.”
Arteaga yhtyy ajatukseen. Parhaimmillaan taiteellisen tutkimuksen avoimuus ja kiinnostus tutkimisen vivahteita kohtaan voisi rikastuttaa koko tutkimusmaailmaa.
“Me kaikki osallistumme samaan tutkimuksen ekosysteemiin ja tuomme siihen osaamisemme. Kun avaamme tekemisemme tarkasti ulkopuolisille, annamme myös muille tutkijoille mahdollisuuden haastaa omaa tapaansa tutkia ja ajatella.”
Fakta
Monta sanaa yhteistyölle
- Monitieteisyys (multidisciplinarity) = monitieteisessä yhteistyössä kaksi tai useampi tieteenala osallistuu jonkin ilmiön tutkimiseen tai ongelman ratkaisemiseen. Esimerkkinä tutkimusryhmä, jossa on mukana useamman tieteenalan edustajia, mutta jokainen tutkii asiaa omista lähtökohdistaan.
- Tieteidenvälisyys (interdisciplinarity) = samaa ongelmaa tai ilmiötä käsitellään eri tieteenalojen näkökulmista ja tuodaan eri näkökulmat esiin. Tavoitteena on löytää jaettu ymmärrys asiasta. Esimerkkinä konferenssi, jonne kokoontuu suuri joukko eri tieteenalojen edustajia yhteisen asian äärelle luomaan yhteisen käsityksen ratkaisusta tai ilmiöstä.
- Poikkitieteisyys (transdisciplinarity) = itse ilmiö tai ongelma on niin moniulotteinen, että sen ratkaisemiseksi synnytetään uusi, soveltava tutkimussuunta, jossa kaksi tai useampaa tieteenalaa tai suuntausta sulautuvat yhteen. Eri tieteenalojen edustajien lisäksi mukaan voidaan ottaa myös toimijoita yliopistomaailman ulkopuolelta. Esimerkkinä kestävien elintapojen tutkimus.
Lue koko artikkelisarja
Taiteilijat saastuneen maan äärellä
Mahdollisten maailmojen etsijät