Kuorot mukana estämässä luonnonsurmaa – ”Musiikki vaikuttaa kehoon ja tunteisiin, ja tarjoaa vaikeille asioille selkeitä kokemuksia”
Taiteen rooli yhteiskunnallisena vaikuttajana on merkittävämpi kuin koskaan. Tuulikki Laekselle ja Merzi Rajalalle musiikki on työkalu kohti kestävämpää tulevaisuutta.
Kun tuhat laulajaa huhtikuun lopulla nousi Musiikkitalon lavalle laulamaan luonnon tuhoamisen kriminalisoivan lain puolesta, Merzi Rajala tunsi suurta riemua ja onnea. Suurkonsertti konkretisoi hänelle, millainen voima musiikilla parhaimmillaan on yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinona.
Choirs for Ecocide Law -kuorohanke sai alkunsa, kun Rajala kuuli ruotsalaiselta muusikolta Peder Karlssonilta kampanjasta, joka ajaa ecocide– eli luonnonsurmalain täytäntöönpanoa. Kampanjan käynnisti vuonna 2017 ympäristöaktivisti ja lakimies Jojo Mehta.
Rajala järkyttyi ymmärtäessään, ettei kansainvälinen lainsäädäntö tuomitse ympäristörikollisia, ja päätti kantaa kortensa kekoon. Yhdessä Karlssonin ja kollegansa Kirsi Kaunismäki-Suhosen kanssa Rajala loi kokonaisuuden, jonka keskiössä on viisitoista hanketta varta vasten sävellettyä populaarimusiikin kappaletta. Kuka tahansa laulaja tai kuoro missä päin maailmaa hyvänsä voi ottaa ne maksutta käyttöönsä kampanjoidakseen lain puolesta.
(Juttu jatkuu kuvan alapuolella.)
Hankkeen tavoite on selkeä: saada kansainvälinen rikoslaki voimaan ja laajamittaiseen, vakavaan ja systemaattiseen luonnon tuhoamiseen syyllistyneet Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimeen vastaamaan teoistaan.
”Meillä on jo kaikki tutkittu tieto, joka maapallon pelastamiseksi tarvitaan, mutta tieto yksin ei riitä aikaansaamaan muutosta. Musiikki vaikuttaa emotionaalisella ja fyysisellä tasolla, ja tarjoaa vaikeille asioille selkeitä kokemuksia. Uskon, että musiikin tarjoama holistinen kokemus saa meidät kokemaan tiedon henkilökohtaisella tasolla ja siten aikaansaa toimintaa, joka voi johtaa muutokseen”, Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa Global Music -aineryhmän lehtorina työskentelevä Rajala toteaa.
(Juttu jatkuu linkin alapuolella.)
Muutos on väistämätön
Rajalan luotsaama kuorohanke on esimerkki musiikin tarjoamista mahdollisuuksista taiteen ja tieteen väliseen yhteistyöhön. Yleisesti ottaen yhteiskunnassa vallitsee kuitenkin kahtiajako, jossa taide erotellaan kantaa ottavaan ja ei kantaa ottavaan, toteaa akatemiatutkija Tuulikki Laes.
Etenkin klassinen musiikki on perinteisesti nähty yhteiskunnasta irrallisena toimijana – siitäkin huolimatta, että sen esittämiskäytäntöihin, esityspaikkoihin ja ohjelmistoihin liittyy valintoja, jotka ovat aina yhteiskunnallisesti ja poliittisesti värittyneitä, Laes toteaa.
(Juttu jatkuu kuvan alapuolella.)
”Taide on aina poliittista, mutta kyse ei ole ollenkaan puoluepoliittisuudesta, vaan siitä, että ylipäätään ollaan tietoisia asian suhteen. Silloinkin, kun sanotaan, ettei joku esitys ole poliittinen, se on sitä. Kannanotto osoittaa, että on jotain, mikä halutaan sulkea pois ja määritellä.”
Taideyliopistossa työskentelevä Laes on viime syksystä alkaen johtanut Suomen Akatemian rahoittamaa nelivuotista Poliittisuus ja julkinen pedagogiikka musiikin korkeakoulutuksessa -tutkimushanketta, jossa myös Rajala on mukana. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa Pohjoismaiden tasolla, millaisia muutostarpeita musiikkikorkeakoulutuksen saralla tunnistetaan, ja kuinka ne toteutetaan. Muutos on Laeksen mukaan väistämätön.
”Taide ja kulttuuri ovat yhä ahtaammalla resurssien ja poliittisen arvostuksen osalta ja taiteen koulutus on vaaravyöhykkeellä. Sen sijaan, että vaaditaan lisää resursseja siihen, mitä on aina tehty, on kyettävä kriittisesti reflektoimaan, mitkä käytänteet tai teemat voivat näyttäytyä ongelmallisina ja mitä voidaan tehdä toisin”, hän sanoo.
Laes ja Rajala ovat jo aikaisemmin tehneet yhteistyötä ArsADAPT – kestävän tulevaisuuden taiteilijat -projektissa. Taideyliopistossa toteutetussa opintokokonaisuudessa kokeiltiin, kuinka kestävyysmurrosta voidaan käsitellä kokemuksellisesti tiedettä ja musiikkia yhdistämällä. Hankkeessa kiinnitettiin huomiota myös taiteen välineellistämisen riskiin.
”Kun musiikin institutionaalisia systeemejä lähdetään kehittämään yhteiskunnalle relevanteiksi, se ei tarkoita, että välineellistetään kaikki, mikä musiikkiin liittyy. Taiteen itseisarvo pysyy siitä huolimatta, että sen relevanssia pohditaan”, Laes sanoo.
Muusikkous on murroksessa
Paitsi instituutioilla, myös opiskelijoilla on Laeksen mukaan oikeus saada työstää musiikkiin ja muusikkouteen liittyviä teemoja. Korkeakoulutuksen tulisi mahdollistaa ammatillisen identiteetin rakentaminen niin, että se resonoi ajankohtaisten, yhteiskunnallisten tarpeiden sekä sosiaalisten ja ekologisten aiheiden kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisen muusikon tarvitsisi ryhtyä aktivistiksi, hän muistuttaa.
Haasteena Laes näkee arvostuksen puutteen, jota esimerkiksi kouluissa, vastaanottokeskuksissa tai haavoittuvien ihmisryhmien parissa työskentelevät ammattimuusikot kohtaavat.
”Ajatellaan, että muusikko on vakavasti otettava vain silloin, jos hän tekee musiikkia konserttilavoille ja tiedostaville yleisöille. Tällaista mustavalkoista ajattelua pitäisi haastaa pohtimalla, mitä kaikkea muusikkous voi olla. Voi olla ammatillisesti todella palkitsevaa ja arvokasta työskennellä laaja-alaisesti eri konteksteissa.”
Haasteista huolimatta Laes näkee musiikin tulevaisuuden täynnä uusia mahdollisuuksia. Muutos vaatii yhteistyön lisäksi kärsivällisyyttä ollakseen kestävällä pohjalla.
”Muutoksen täytyy tapahtua hitaasti ja dialogissa. Koronan ja poliittisen vallanvaihdon jälkeen Suomessa on koettu aika kurjat vuodet taiteen ja kulttuurin kentällä. Näkisin, että nyt on hyvä käynnistys uuteen kukoistuksen kauteen”, hän toteaa.
Myös Rajala katsoo tulevaisuuteen toiveikkaana. Choirs for Ecocide Law -kuorohanke on kolmessa vuodessa saanut taakseen nimekkäitä poliitikkoja, tutkijoita ja mielipidevaikuttajia. Hanke tekee yhteistyötä kansainvälisen Stop Ecocide International -liikkeen ja The European Choral Association -järjestön kanssa. Jälkimmäisen laskujen mukaan Euroopassa on noin 37 miljoonaa kuorolaulajaa, joten mahdollisuus laajaan vaikuttamiseen on todellinen.
“On hienoa, jos saamme heistä edes yhden prosentin mukaan, jotta voimme nostaa tietoisuutta lain tarpeesta. Samalla voimaannutamme itseämme ja ihmisiä, jotka edistävät lakia politiikassa ja päätöksenteossa. He saavat kokemuksen, että taide on nähnyt heidät”, Rajala toteaa.
Lue lisää artikkelissa mainituista hankkeista
Choirs for Ecocide Law -kampanjapaketti Stop Ecocide International -hankkeen sivustolla (englanniksi)
Poliittisuus ja julkinen pedagogiikka musiikin korkeakoulutuksessa -tutkimushanke
Teksti: Laura Iisalo
Kuvat: Sanna Nuutinen, Eeva Anundi, Jorma Airola
Tilaa uutiskirje!
Artikkeli on ilmestynyt Taideyliopiston uutiskirjeessä. Saat lisää yhtä kiinnostavaa luettavaa suoraan sähköpostiisi, kun tilaat kuudesti vuodessa ilmestyvän uutiskirjeemme. Tee tilaus täällä!
Oletko jo uutiskirjeen tilaaja? Anna palautetta uutiskirjeestä tällä lomakkeella.