”Idean pitää olla niin hyvä, että sitä on kenenkään vaikea vastustaa” – Tutkijoiden pitkäjänteinen työ Harrastamisen Suomen mallin taustalla
Harrastamisen Suomen mallin mukaisella harrastustoiminnalla edistetään lasten ja nuorten hyvinvointia. Tämä on tarina siitä, miten tutkijoiden sitkeys osaltaan vaikutti mallin syntymiseen.
Vuonna 2020, koronapandemian keskellä, se vihdoin tuli. Uutinen siitä, että Suomen hallitus varaa kymmenen miljoonaa euroa vuonna 2020 ja 14,5 miljoonaa euroa vuodessa vuodesta 2021 eteenpäin harrastamisen Suomen mallin toteuttamiseen.
Harrastamisen Suomen malli mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisan ja maksuttoman harrastuksen koulupäivän yhteydessä. Harrastustarjonta valitaan lasten ja nuorten toiveiden. Avustukset mallin toteuttamiseen myönnetään kunnille vuosittain hakemusten perusteella.
Lukuvuonna 2023–2024 mukana mallissa oli 267 kuntaa ja 1 900 koulua. Harrastusryhmiä järjestettiin noin 11 000.
Varsinkin nyt kaikkien valtion budjettileikkausten jälkeen harrastamisen Suomen malli tuntuu erityisen harvinaislaatuiselta saavutukselta.
Miten tällainen malli saatiin aikaiseksi?
Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimus
Tutkimuksen näkökulmasta yhtenä Suomen mallin ”juurena” oli professori Lea Pulkkisen elämäntyö. Jotain perspektiivistä kertoo se, että Pulkkinen aloitti väitöskirjansa aineiston kokoamisen Jyväskylän yliopistossa vuonna 1968. Aineistona oli 12 satunnaisesti valittua kansakoulun toista luokkaa, joilla oli yhteensä 369 oppilasta.
”Minua kiinnosti, millaisia sosioemotionaalisia eroja lasten käytöksessä on. Tuohon aikaan tutkimus kohdistui yleisesti ongelmakäyttäytymiseen ja myönteinen puoli jäi sivuun. Olin kiinnostunut siitäkin ja totesin väitöstyössäni, että lapset eroavat paljon siinä, paljonko heillä on kykyä säädellä omaa käyttäytymistään”, Pulkkinen kertoo.
Vuonna 1977 Pulkkinen kirjoitti Kotikasvatuksen psykologia -nimisen kirjan, joka pohjautuu samaan seuranta-aineistoon 14-vuotiaana. Kirjan mukaan lapset, joiden itsesäätely oli hyvää, jotka tulivat helposti toimeen muiden kanssa ja selviytyivät paremmin koulussa, erosivat muista ryhmistä vapaa-ajan toiminnassa.
”Näillä lapsilla oli harrastuksia, joihin vanhemmat suhtautuivat myönteisesti ja tukivat. Lapset kävivät kirjastossa ja käyttivät leikkipuistoja ja muita lähiympäristön mahdollisuuksia. Heillä oli myös enemmän taideharrastuksia tai he osallistuivat partioon tai urheiluseuraan.”
Rakentavasti käyttäytyvien lasten ryhmästä 75 prosenttia oli viety kulttuuritilaisuuksiin vanhempien toimesta, mikä oli enemmän kuin muissa seurantaryhmissä.
Kun Pulkkinen tutkimusryhmineen tutki samaa seurantaryhmää 20-vuotiaina, niillä, joilla oli useita harrastuksia, oli muihin ryhmiin kuuluvia useammin tulevaisuuden suunnitelmia, he tulivat toimeen yhteisönsä kanssa ja olivat siinä aktiivisia.
Kansainvälisesti ainutlaatuinen Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimus on seurannut tutkimuskohteidensa elämänkulkua läpi vuosikymmenten. Pulkkinen johti tutkimusta vuoden 2012 loppuun, jonka jälkeen hänen seuraajakseen tuli tutkimusjohtaja Katja Kokko.
Aamu- ja iltapäivätoiminnasta eheytettyyn koulupäivään
Pulkkinen huomasi aineistossaan selvän yhteiskunnallisen eron.
”Ylemmissä sosiaalisissa kerrostumissa lapsista sata prosenttia oli viety kulttuuritilaisuuksiin, alimmissa vain 30 prosenttia.”
Pulkkinen alkoi vaikuttaa siihen, että yhteiskunnan varoja suunnattaisiin vapaa-ajan harrastuksiin ja niiden saatavuutta lisättäisiin.
”Yritin monissa yhteyksissä puhua näistä tuloksista 1980-luvulla, mutta tutkijoita ei kuunneltu. Sitten taloudellinen lama 1990-luvulla karsi kerhotoimintaa ja päiväkotien koululaisten iltapäiväryhmät lopetettiin, mikä aiheutti todella suurta huolta.”
Pulkkinen nosti pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät esiin Mäntyniemessä pidetyssä Eevan istunnossa 1996 ja sai presidentti Ahtisaaren puolisolta Eeva Ahtisaarelta merkittävän tuen aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämiseksi. Aamu- ja iltapäivätoimintaa 1. ja 2. luokan oppilaille koskeva laki tuli voimaan syksyllä 2004.
Lakia vauhditti myös Pulkkisen johtama, Sitran rahoittama eheytetyn koulupäivän kolmevuotinen kokeilu (2002–05), jossa sekä vapaamuotoisempi aamu- ja iltapäivätoiminta, johon osallistui 1–5 luokan oppilaita, että lasten itsensä valitsema ohjattu harrastustoiminta, johon osallistui 1–9 luokan oppilaita, kytkettiin koulupäivän yhteyteen. Tulokset osoittivat erityisesti taideharrastusten merkitystä sosiaaliselle kehitykselle ja työskentelytaidoille ja siten koulumenestykselle.
Useat poliitikot olivat innostuneita eheytetystä koulupäivästä. Yhden hallituksen kausi, neljä vuotta, on kuitenkin lyhyt aika isojen yhteiskunnallisten ja rakenteellisten muutosten näkökulmasta.
Pulkkinen joutui kokemaan yhä uudestaan, että hallitusten prioriteetit muuttuivat ja myötätuulessa seilannut hanke saattoi tyssätä kuin seinään seuraavan ministerin käsissä. Kun myös opettajien ammattiliitto OAJ suhtautui eheytettyyn koulupäivään epäluuloisesti, Pulkkinen alkoi menettää uskonsa tutkijan vaikuttamismahdollisuuksiin.
Pulkkisen työ sai kuitenkin uudelleen ministeriön huomion, kun ministeri Krista Kiuru kutsui Lea Pulkkisen vuonna 2015 selvityshenkilöksi joustavan koulupäivän kehittämiseksi.
Koko koulu tanssii -hanke
Lokakuussa 2016 Taideyliopiston tanssipedagogiikan professori Eeva Anttila piti Vuoden professori -nimityksensä kunniaksi puheen Professoriliiton seminaarissa. Yleisössä häntä kuunteli aiemmin Vuoden professoriksi valittu Lea Pulkkinen.
”Haukoin henkeäni, en ollut ikinä kuullut niin hienoa luentoa. Se oli niin henkevä. Eeva avasi paljon upeita näköaloja”, Pulkkinen muistelee.
Anttila korosti puheessaan, miten tärkeää olisi, että esiopetus- ja kouluikäiset lapset pääsisivät korkeatasoisen taidekasvatuksen pariin.
Hänen ajatustensa taustalla oli ainutlaatuinen ja kunnianhimoinen ”Koko koulu tanssii!” -tutkimushanke, jonka Anttila toteutti vuosina 2009–13. Hankkeessa koko vantaalainen Kartanonkosken koulu osallistui tanssinopetukseen ja moniin tanssitapahtumiin. Anttilaa kiinnosti, mitä kehollinen oppiminen tarkoittaa koulun todellisuudessa, ja miten tanssi voidaan ymmärtää kehollisen oppimisen erityismuotona.
Anttilan tutkimuksen mukaan tanssi ja kehollinen oppiminen tuottivat kouluyhteisössä moniulotteista oppimista, joka näkyi luontevana suhtautumisena omaan kehollisuuteen, keholliseen ilmaisuun, vuorovaikutukseen ja esiintymiseen.
”Tanssissa yksilön kehollinen kokemus voi kietoutua yhdessä tekemisen iloon. Nähdyksi tuleminen mahdollistaa yhteisen kokemuksen, jolloin yhteisöllisyys voi alkaa rakentua”, Anttila kertoo.
”Kehollinen oppiminen tuottaa osaamista, joka ulottuu yli oppiainerajojen ja mahdollisesti yli koulumaailman rajojen. Se liittyy yhdessä olemisen ja elämisen taitoihin, itsensä ja toisten hyväksymiseen, luovuuteen ja yhteisöllisyyteen.”
Puheen jälkeen Pulkkinen meni kiittämään Anttilaa ja ehdotti tapaamista. Siitä alkoi kahden professorin läheinen vaikuttamisyhteistyö.
Taiteen ja kulttuurin harrastustuntimalli
Kun professorit tapasivat, elettiin pääministeri Juha Sipilän hallituksen aikaa (2015–2019.) Tuolloin hallitusohjelma koostui kärkihankkeista. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteutti kärkihanketta, jolla parannettiin taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta. Tuolloin hallitusohjelma koostui kärkihankkeista. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteutti opetus- että kulttuuriasioista vastanneen ministeri Sanni Grahn-Laasosen johdolla kärkihanketta, jolla parannettiin taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta.
Osana kärkihanketta kouluihin luotiin uusi koululaisten kiinnostuksen kohteisiin perustuva harrastustunti-toimintamalli. Mukana olivat kaikki taiteen ja kulttuurin alat. Liikunta-alojen kanssa tehtiin yhteistyötä. Mallissa koulujen oppilaat saivat harrastaa heitä kiinnostavia harrastuksia koulujen tiloissa heti oppituntien jälkeen. Harrastustunteja järjestettiin ala- ja yläkouluissa ympäri maata. Ohjaajina toimivat taiteen perusopetuksen sekä taiteen ja kulttuurin kentän ammattilaiset.
Mallia sovellettiin myös päiväkodeissa. Harrastustunteihin osallistui kolmen vuoden aikana 90 000 lasta ja nuorta 1000 koulusta ja 300 päiväkodista.
Harrastamisen Suomen malli alkaa hahmottua
Samaan aikaan, kun harrastustuntimallia toteutettiin, Eeva Anttila laati tutkijakollegoineen toimenpidesuositusta peruskouluille. Suosituksessa ehdotettiin taidekasvatusta paitsi osaksi koulupäivää myös sen jälkeen.
Toimenpidesuositus laadittiin osana vastikään alkanutta taiteen tutkimuksen jättihanketta, ArtsEqualia, jota Taideyliopisto koordinoi.
Vaikka Sipilän hallituskautta oli vielä jäljellä, tutkijat tiesivät kokemuksesta, että työ seuraavan hallituksen vakuuttamiseksi harrastamismallin edistämisestä piti aloittaa hyvissä ajoin.
Taidekasvatuksen professorit Eeva Anttila, Anniina Suominen Aalto-yliopistosta sekä Mirja Hiltunen Lapin yliopistosta laativat yhdessä Lea Pulkkisen kanssa päättäjien vakuuttamiseksi tekstin perusteluista, jotka nojasivat Pulkkisen ja ArtsEqual-tutkimukseen.
Syksyllä 2018 Eeva Anttila ja Lea Pulkkinen hakivat audiensseja hallitusohjelmasta keskustelemiseksi eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajalta Tuomo Puumalalta ja SDP:n kansanedustajalta Jutta Urpilaiselta.
”Tuomo Puumala varoitti asettamasta liikuntaa ja taiteita vastakkain ja Jutta Urpilainen sanoi, että lyhentäkää esitys yhdeksi A4-paperiksi, joka voidaan viedä suoraan hallitusneuvotteluihin”, Pulkkinen muistelee.
Hallituksen vaihduttua 2019 Antti Rinteen hallitus, ja sen kaaduttua jo samana vuonna Sanna Marinin hallitus, halusivat edistää harrastustoimintaa koulupäivän yhteydessä.
Eeva Anttilan mukaan tutkijat lähettivät ehdotuksensa hallitusneuvottelujen ryhmään.
”Huomasimme myöhemmin iloksemme, että hallitusohjelmasta löytyi toimenpide-ehdotuksemme ajatus”, Anttila kertoo.
Kirjaus lakiin pitää mallin budjetissa
Harrastamisen Suomen malli alkoi pilottina, josta jäi Anttilan mukaan puuttumaan vaatimus siitä, että ohjaajien pedagogista osaamista pitää nostaa.
”Heti nousi kritiikkiä, että harrastuksia ohjaavat nuoret ohjaajat huonoilla palkoilla. Toteuttamiseen liittyvät haasteet alkoivat siitä. Lausuimme asiasta ja lobbasimme, että pedagogista osaamista pitää painottaa mallissa lisää,” hän kertoo.
Tiede- ja kulttuuriministeriksi nousi Annika Saarikko, jota tutkijat lähestyivät kirjelmällä, joka sisälsi ehdotuksen lainsäädäntötyön käynnistämiseksi ja harrastustuntitoiminnan jatkamiseksi.
”Hän lähetti välittömästi vastauksen, jossa hän vakuutti sitoutumistaan asiaan”, kertoo Lea Pulkkinen.
Myöhemmin ministeri Hanna Kosonen (2019–2020) toteutti lupauksen. Harrastamisen Suomen malli kirjattiin osaksi nuorisolakia.
Alkuperäinen tavoite oli saada se perusopetuslakiin, jolloin se olisi sitonut toiminnan vahvemmin kouluun, mutta nuorisolakikin on hyvä saavutus.
”Näinä aikoina on todella tärkeää, että se on laissa. Sitä on vaikeampi tiputtaa pois budjetista”, Eeva Anttila sanoo.
Jättiläisten hartioilla
Pitkän työn tuloksena on siis saatu aikaan positiivinen yhteiskunnallinen muutos, joka koskettaa satojatuhansia lapsia ja nuoria.
Mikä on ollut onnistuneen muutoksen salaisuus?
”Pitää nojata muiden tekemään työhön ja jatkaa siitä. Jos Lea Pulkkisen elämäntyötä ei olisi ollut ja olisimme lähteneet tyhjästä, olisi tämä kestänyt ikuisuuden”, vastaa Anttila.
Idean pitää hänestä olla niin hyvä, että sitä on kenenkään vaikea vastustaa.
”Pitää haistaa, minkälaisille asioille on yhteiskunnallinen tilaus ja tarve ja mikä on ajan henki.”
Eeva Anttila kannustaa tutkijoita: ”Yhteiskunnallisesti vaikuttavan tutkimuksen aika on nyt.”
Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorio
Suomen mallin vaikuttamistyön ohessa vuonna 2017 perustettiin myös Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorio. Sen tarkoitus on yhdistää taidekasvatuksen toimijat järjestöistä ja tutkijoista virkahenkilöihin säännölliseen vuoropuheluun ja yhteistyöhön. Observatorion muodostavat Taideyliopisto ja Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto ry sekä yhteistyökumppanit, joita ovat Aalto-yliopisto, Lapin yliopisto, Haukkalan säätiö, Taiteen perusopetusliitto ja Kansalaisopistojen liitto.
Observatorion tavoite on vahvistaa taide- ja kulttuurikasvatuksen tasa-arvoista saavutettavuutta, vaikuttavuutta sekä parantaa alan yhteiskunnallista asemaa ja arvostusta. Sen ensisijaisena painopisteenä on lasten ja nuorten taide- ja kulttuurikasvatus.
Lue lisää Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorion sivustolta.