Hiljainen tieto ja algoritmien valta – taiteellinen tutkimus lisää ymmärrystä katveeseen jäävistä asioista
Tutkijat voivat taiteen avulla tuoda esiin aiheita, joita emme huomaa tai joille ei löydy sanoja. Taiteellinen tutkimus auttaa tulkitsemaan asioita uudelleen. Piiloon jääviä asioita voivat olla esimerkiksi kehon tuottama tieto tai tekoälyn ylläpitämä rakenteellinen rasismi.
Väitöstutkija Mammu Rankanen on tanssija ja koreografi, joka tutkii kehollisesta kokemuksesta nousevaa hiljaista tietoa.
Aihe kuulostaa sellaiselta, josta on hyvin vaikea saada otetta. Sitä ei oikein voikaan lähestyä mittaamalla tai ulkopuolelta havainnoimalla. Rankanen tekee taiteellista tutkimusta, jossa hän pyrkii ymmärtämään aihetta tekemällä taidetta itse, siis tanssimalla.
Käytännössä tutkimustyö etenee näin: Rankanen tekee kehotietoisuus- ja meditaatioharjoituksia ja toteuttaa sen jälkeen improvisaation, jossa hän havainnoi harjoitusten vaikutusta tanssimiseen. Hän on tehnyt improvisaatioita niin taloyhtiön kellarissa kuin metsässä ja Porkkalassa meren rannalla. Rankasen valokuvaajapuoliso kuvaa improvisaatiot.
Rankanen tutkii, miten harjoitteet avaavat sisäisen tilan kokemusta ja miten ulkoinen ympäristö – ympäröivät seinät tai avoin merenranta – vaikuttaa improvisaatioon. Sisäisen tilan kokemus tarkoittaa esimerkiksi oman kehon asentojen, liikkeiden, hengityksen ja sydämen lyöntien aistimista.
Rankanen on yksi taiteilija-tutkijoista, joiden teoksia on yleisön nähtävillä kesän aikana Hietsun paviljongissa Helsingin Hietaniemessä. Taideyliopiston tutkimuspaviljonki-hankkeen tavoitteena on kertoa yleisölle, mistä taiteellisessa tutkimuksessa on kyse. Kun Rankanen kesäkuussa astuu tanssimaan yleisön eteen, hän ei esittele vain tutkimuksensa tulosta.
”Kysyn esityksessä edelleen samaa kysymystä, jota olen kysynyt Porkkalan rannalla: miten keho on vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Tanssiesitys ei ole tutkimuksen lopputulos, vaan prosessin yksi osa”, Rankanen sanoo.
Päämääränä lisätä ymmärrystä
Miten tanssi voi olla tutkimusta? Tai musiikin, teatterin tai kuvataiteen tekeminen?
Silloin kun puhutaan taiteen tutkimuksesta, taide on tutkimuksen kohteena. Sen sijaan taiteellisessa tutkimuksessa taide on tutkimuksen menetelmä. Taiteilija voi tutkia jotakin muuta asiaa, ihmiselämän ja yhteiskunnan ilmiötä taiteen keinoin.
”Taiteellisen tutkimuksen funktio on eri kuin taiteen. Päämääränä ei ole tehdä taideteosta, vaan saada lisää ymmärrystä”, Mammu Rankanen sanoo.
Muusta taiteellisesta työstä taiteellinen tutkimus eroaa myös siten, että tutkimuksessa on akateeminen kehys ja tavat tuottaa sekä luokitella tietoa. Taiteilija-tutkijat dokumentoivat taiteellisen työnsä ja jäsentävät sitä kirjallisesti. He asettavat menetelmänsä muiden tutkijoiden arvioitavaksi ja osallistuvat alansa kriittiseen keskusteluun.
Menetelmät ovat kuitenkin joustavia ja prosessin luonne avoin. Taiteellinen tutkimus voi paitsi haastaa pohtimaan tiettyjä kysymyksiä, myös pohtimaan, osaammeko esittää oikeita kysymyksiä.
Rankanen kuvaa tutkimustaan käännöstyöksi: miten sanoittaa kehon kokemusta ja toisaalta miten ruumiillistaa käsitteellistä ajatusta. Tietoisuusharjoitteiden ja improvisaatioiden avulla hän pyrkii menemään siihen kohtaan ja hetkeen, joka on ennen käsitteiden ja sanojen muodostumista.
”Tanssijat tekevät sitä paljon: asettuvat kuuntelemaan ja reagoimaan kehon kautta ilman analysointia. Olemme kehon kautta välittömässä yhteydessä ympäristöön, vaikka emme tiedostaisi sitä.”
Yhteiskunnan muutosten valaisua
Bruno Caldas Vianna tekee taidetta tekoälyn avulla. Hän tekee väitöstutkimustaan autonomiasta taiteessa. Myös hän näkee taiteellisen tutkimuksen työkaluna, jota voi käyttää maailman ymmärtämiseen. Taiteilija-tutkijana hän luo työkalunsa itse.
”Olen aina ymmärtänyt asioita tekemällä. Kun käytän tekoälyohjelmistoja taiteen tekoon, ymmärrän, mitä tapahtuu”, Caldas Vianna kertoo.
Yksi hänen Hietsun paviljongin näyttelynsä teoksista on esimerkiksi aurinkovoimalla toimiva laite, joka piirtää uuden puun joka kerta, kun aurinko osuu siihen.
Toinen teos valaisee koneoppimisen etiikkaa. Tekoäly jäljittelee ihmisen päättelyä ison datamassan pohjalta. Kuitenkin jos data on valmiiksi vinoutunutta, kone oppii heijastelemaan yhteiskunnan eriarvoisuutta, kuten rakenteellista rasismia.
Caldas Vianna loi tekoälyohjelmalla kuvan kymmenestä tuhannesta ihmiskasvosta. Sitten hän syötti kuvan toiselle ohjelmalle, joka jäljittää etnisyyttä ja on herättänyt eettisiä kysymyksiä.
”Pyysin ohjelmaa poistamaan kaikki valkoiset ihmiset ja jättämään ei-valkoiset. Kuvaan tulee isoja tyhjiä tiloja, koska tekoäly perustuu niin paljon länsimaisten ihmisten kuviin.”
Caldas Vianna kävi myös itse kuvat läpi ja määritteli, kuka hänen mielestään on länsimainen, valkoinen ihminen. Näyttelyssä on esillä kolme ihmiskasvoista koostuvaa kuvakollaasia, joista näkee, mikä ero on koneen ja ihmisen päätelmissä etnisyydestä. Näin taidetta tekemällä on mahdollista tutkia algoritmien valtaa ja päätelmien vinoutumia.
Vastapaino perinteiselle tietämiselle
Caldas Viannan näyttely on nimetty tutkimuspaviljongin ohjelmassa poliittiseksi. Ihmiskasvoista koostuvan teoksen nimi Post-colonialism viittaakin maailman valtasuhteisiin.
Taiteellinen tutkimus, ja taide ylipäätään, voi vaikuttaa ihmisiin ja osallistua tärkeiden kysymysten pohdintaan, mutta se ei tee sitä suorasanaisesti argumentoimalla, vaan inspiroimalla, herättelemällä ja luomalla tulkintoja.
”Sekä datatieteilijät että tekoälytaiteilijat tekevät paljon työtä paljastaakseen piilossa olevia asioita. On myös asioita, jotka ovat suoraan kasvojemme edessä, mutta joita täytyy tulkita uudelleen”, Caldas Vianna sanoo.
Mammu Rankasen mukaan taiteellinen tutkimus on tärkeä vastapaino perinteiselle tietämiselle. Se voi tuoda esiin asioita, joita ei sanoilla, käsitteillä ja mittausmenetelmillä voisi tuoda.
Taiteellisen tutkimuksen tehtävä onkin valaista varjoon jääviä puolia elämästä. Se voi olla yksi osa muutosta, jolle yhteiskunnassa on tilaa ja kaipuuta. Usein uudet näkökulmat leviävät hiljalleen eri puolilla yhteiskuntaa.
Esimerkiksi tekoälyä ei nähdä vain teknisenä kysymyksenä, vaan sen kehittäjät ovat alkaneet tiedostaa myös siihen liittyviä eettisiä valintoja. Tietoisuustaidoista ja hiljaisesta tiedosta on kiinnostuttu jopa hektisessä työelämässä. Maailman hitaampi kohtaaminen voi tehdä elämästämme hyvin toisenlaista.
Fakta
Mikä on tutkimuspaviljonki?
- Taideyliopiston koordinoima jatkuva projekti tuo taiteellisen tutkimuksen osaksi merkittäviä nykytaiteen tapahtumia. Tutkimuspaviljonki järjestettiin Venetsian biennaalin yhteydessä 2015, 2017 ja 2019. Kesällä 2021 se järjestetään Helsingissä Hietsun paviljongissa 5.6.–29.8.
- Hietsun paviljongin esitykset, näyttelyt ja keskustelut nostavat näkyviin katveisiin tai marginaaliin jääviä asioita, joita emme näe tai joille kaipaamme tulkintoja. Mukana on teoksia taiteilijoilta, joiden työssä on tutkiva ote.
- Mammu Rankanen tutkii Avoimena sulkeutunut -soolokoreografiassaan kehollisesta kokemuksesta nousevaa hiljaista tietoa. Lue tarkemmin Rankasen esityksestä tapahtumasivulta.
- Varjon kanssa liikkuen -esityksessä taiteilijat Kirsi Heimonen, Leena Rouhiainen ja Raimo Uunila tutkivat Hietsun paviljongin huomaamattomaksi jäävää ympäristöä.
- Bruno Caldas Viannan näyttely Yksiköllinen käsittelee tekoälyä ja sitä, millaista taidetta syntyy, kun ihmiset ovat poissa.
- Pekka Niskasen ja Mohamed Sleiman Labatin Sahrawi-nomaditeltta on rakennettu pakolaisleireiltä tuoduista kankaista ja se toimii taiteilijoiden ja tutkijoiden keskustelu- ja kohtaamispaikkana. Teltta symboloi neuvotteluja eri ajattelutapojen välillä.
- Kaikki Tutkimuspaviljongin tapahtumat löydät täältä.
