Ennen ihminen katsoi peiliin, nyt hän katsoo käppyröitä – KuvAn tutkimuspäivillä puhutaan posthumanismista ja varaudutaan ilmastonmuutokseen
Joulukuussa pidettävien KuvAn tutkimuspäivien yhtenä teemana on posthumanistinen ajattelu ja taide. Päivän päätteeksi pohditaan tohtoriopiskelija Henna Lainisen johdolla käytännön ilmastotaitoja ja päästään kokeilemaankin yhtä.
Pari vuotta sitten Etelä-Suomessa oli erityisen runsas tammenterhovuosi. Tammenterhoja lojui kaduilla, puistoissa, talojen pihoilla. Niin myös Espoossa, Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa tohtoriksi opiskelevan Henna Lainisen ja artesaanileipuri, permakulttuuriharrastaja Alexis Jutrasin asuinalueilla.
Nyt Laininen vetää KuvAn tutkimuspäivillä ”Minun ilmastotaitoni” -työpajaa, jossa muun muassa tehdään tammenterhoista jauhoja ja jauhoista rieskaa Jutrasin opastuksella.
”Jos huomaa, että lähiympäristössä on paljon jotain saatavilla, niin miksi ei opettelisi käyttämään sitä”, Laininen sanoo.
Työpaja liittyy Lainisen työn alla olevaan tohtorin opinnäytetyöhön Kokeellisen elämän käsikirja, jonka aiheena on ilmastonmuutoksen vaikutus yksilön kokemukseen. Laininen tekee ilmastotaitoihin liittyvää radiodokumenttia ja pitää erilaisia työpajoja, joissa ilmastonmuutoksen herättämiä tunteita lähestytään luovan kirjoittamisen kautta.
Konkreettisten ilmastotaitojen opettelu on Lainiselle uusi aihealue.
”Tutkimuspäivien työpajassa pohditaan erilaisia taitoja, joita saatamme tarvita ilmastonmuutoksen aikakaudella, nyt ja tulevaisuudessa. Keskustellaan, hyödynnetään luovaa kirjoittamista ja kokeillaan leikkimielisesti myös yhtä käytännön taitoa, lähiruuan valmistamista”, Laininen kuvaa.
Lainisen väitöstyön yhtenä teoreettisena viitekehyksenä on posthumanismi, ja se on myös tänä vuonna 9.–12.12. järjestettävien KuvAn tutkimuspäivien ensimmäisen päivän teema. Päivän otsikko on ”Taiteen kanssa maailman äärellä”, ja ohjelman ovat koonneet Kuvataideakatemian professorit Hanna Johansson ja Anita Seppä.
Professorien lisäksi puhujina ovat tutkija Karoliina Lummaa ja taiteilijat Teemu Mäki, Taina Riikonen ja Terike Haapoja, joka luennoi Skypen välityksellä New Yorkista.
Posthumanismi pohtii ihmisen suhdetta maailmaan
Turun yliopistossa kirjallisuudentutkijana ja ympäristö- ja resurssikysymyksiin erikoistuneessa BIOS-tutkimusyksikössä työskentelevä Karoliina Lummaa on yhdessä Lea Rojolan kanssa toimittanut teoksen Posthumanismi.
Lummaa lienee hyvä ihminen vastaamaan siihen, mitä taiteentutkimuksen piirissä yhä suositummaksi tulleella posthumanismilla oikeastaan tarkoitetaan.
”Posthumanismissa tarkastelun kohteena on ihmisen suhde ei-ihmiseen. Pyritään purkamaan tai kyseenalaistamaan oletuksia siitä, mitä ihminen on. Tavallisesti ihminen suhteutetaan kahteen olioon: toisaalta eläimeen – ajatukseen siitä, että on olemassa jotain ihmisestä erillistä, joka on myös orgaaninen – ja toisaalta koneeseen tai tekoälyyn”, Lummaa tiivistää posthumanismin kaksi pääsuuntausta.
Posthumanistinen ajattelu liittyy ympäristökriisiin, mutta myös laajemmin haluun tarkastella ihmisen paikkaa ja roolia maailmassa uudesta näkökulmasta.
”Halutaan ottaa huomioon se aineellinen maailma, josta erilaiset esitykset väitetysti kertovat. Tai yritetään ajatella esitysten ja maailman suhde kokonaan uusiksi, ja siinä erilaiset posthumanistiset suuntaukset voivat auttaa”, Lummaa sanoo.
Nykyihminen näkee itsensä diagrammeissa
Lummaan oman väitöskirjan aiheena olivat linnut suomalaisessa runoudessa. Sen jälkeen hän on tutkinut muun muassa roskaa, ja KuvAn tutkimuspäivillä Lummaan on tarkoitus puhua tekeillä olevan artikkelinsa pohjalta diagrammeista ja niiden vaikutuksesta ihmiskuvaan.
”Mediassa meitä pommitetaan erilaisilla diagrammeilla, jotka kuvaavat esimerkiksi jonkin aineen tai päästöjen määrän kasvua ilmakehässä. Untakin tarkkaillaan nykyään laitteiden ja niiden tuottamien käyrien kautta, ja sosiaalisen median sovellukset antavat kaavioiden muodossa tietoa suosiosta ja osumista”, Lummaa sanoo.
”Jos aiemmin yleinen metafora oli peili, johon ihminen katsoi ja näki itsensä tai tietyn näköisen ihmisen, tai vaikkapa robotin tai hirviön, niin onko niin että olennoitujen toisien sijaan olemme alkaneet katsoa diagrammeja ja nähdä niissä itsemme?”
Lummaan mukaan diagrammien ja käyrien ongelmana on, etteivät ne kuvaa ihmistä kovinkaan tarkasti. Lisäksi ihmisten välillä on hajontaa, jota käyrät eivät näytä.
”Millaisia filosofisia ja eettisiä seurauksia sillä on, jos katsomme maailman tilaa kuvaavia diagrammeja ja näemme niissä itsemme? Tuleeko meistä kaikista vain maapallolla oleva ongelma, joka pitäisi poistaa?” Lummaa pohtii.
Ilmastotaitojen opettelu on hauskaa
Jos ilmastonmuutosta kuvaavia käyriä katsomalla ihminen saattaa näyttäytyä pelkkänä ongelmana, Henna Lainisen työpajoissa ilmastokriisiä lähestytään käytännöllisellä, positiiviseen toimintaan kannustavalla otteella.
”Kestävän elämäntavan taidot ja ilmastonmuutokseen varautuminen ovat tätä päivää. Mutta ne eivät tarkoita vain ruuanhankintaa tai energian tuottamista, vaan niihin kuuluvat myös tunnetaidot ja sosiaaliset taidot. Esimerkiksi paikallisen yhteisöllisyyden vahvistaminen on ilmastonmuutokseen sopeutumisessa tärkeää, ja siinä tarvitaan sosiaalisia taitoja.”
Lainisen mukaan ilmastotaitojen opettelu ei ole pelkästään välttämätöntä vaan myös hauskaa.
”Varsinkin jos sitä tekee yhdessä toisten kanssa. Ihmiselle on luontaista olla utelias ja oppia uutta läpi elämän. Kestävän elämäntavan opettelun voi ottaa uutena harrastuksena, joka samalla auttaa ilmastonmuutoksen kohtaamisessa”, Laininen sanoo.
Kirjoittaja: Silja Ylitalo
KuvAn tutkimuspäivät
Jo viidettä kertaa järjestettävillä KuvAn Tutkimuspäivillä ollaan inhimillisen kokemuksen reunaehtojen ja akuuttien kysymysten äärellä. Miten taiteellinen ajattelu kohtaa fossiilikapitalismin umpikujan? Minkälaisiin toimijaverkostoihin taiteellisen tutkimuksen tulisi asemoida itsensä? Millaista taidepuhetta muodostuu, jos keskiössä ei olekaan ihminen? Millaisen roolin annamme teokselle ja sen materiaalisuudelle taiteen kokemisessa? Voiko kokeellisuus tarjota eväitä ääri-ilmiöiden käsittelyyn ja kestävän tulevaisuuden rakentamiseen?
Tutkijatohtori Denise Zieglerin kuratoima ryhmänäyttely, Kun koen kokeilen – kokeilen kun koen on esillä Exhibition Laboratoryssa 27.11.–11.12.2019.
Tutkimuspäivien yhteydessä 12.12.2019 on myös mahdollista nähdä Ilya Orlovin yhden päivän ajan auki oleva näyttely “Conflict of the Faculties”.