Vuoden alumni Sofia Haapamäki: Kaikki lähtee ideasta
Sofia Haapamäki on toisinajattelija, joka etsii vastauksia elämän suuriin kysymyksiin taiteen keinoin. Haapamäki on yksi Taideyliopiston Vuoden alumneista 2024.
Mitä muuta voi olla? Mitä paljastuu, kun jotain otetaan pois? Kuvataiteilija Sofia Haapamäki on esittänyt itselleen samat kysymykset yhä uudestaan ja uudestaan. Vastauksia etsiessään hän on poistanut öljyväristä värit ja taiteesta taiteilijan sekä korvannut itsensä teknologialla.
Kaiken taustalla on Haapamäen halu ymmärtää, mitä ihmisenä oleminen moniulotteisessa maailmassa merkitsee.
”Kysyn itseltäni koko ajan, miksi asiat ovat kuten ne ovat. Voin istua monta tuntia työhuoneellani tuijottamassa töitäni ja miettimässä asioita. On todella kiinnostavaa yrittää ymmärtää ympäröivää maailmaa taiteen kautta”, hän sanoo.
Haapamäki valmistui Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi 2023. Hänen lopputyönsä piti sisällään suurikokoisia piirustuksia ja maalauksia. Ne teki valtava kynätulostin, jonka Haapamäki suunnitteli ja rakensi omin käsin nähdäkseen, voisiko hän piirtää jollain muulla tavalla kuin käsiään käyttämällä.
Teknologia on kuitenkin vain yksi monista välineistä Haapamäen laajassa työkalupakissa. Hän on myös jäljentänyt anonyymeja sormenjälkiä hiilen avulla, tehnyt valokuvapiirroksia valoa ja valokuvapaperia käyttämällä sekä luonut interaktiivisia installaatioita itseä havainnoidakseen.
Haapamäen työskentelyssä kaikki lähtee ideasta ja muu seuraa perässä.
”Sekoitan ja yhdistelen perinteisiä ja uusia tekniikoita ilman rajoituksia. En tee mitään vain siksi, että jotain menetelmää on historiallisesti käytetty tietyllä tavalla. Mitä enemmän voin kokeilla, sen parempi. Se tekee työskentelystä hauskempaa.”
Uskallus vie eteenpäin
Haapamäki syntyi Porissa ja vietti lapsuutensa Kaarinassa, kunnes perhe muutti Ruotsiin Haapamäen ollessa yhdeksänvuotias.
Suomalaisena maahanmuuttajana Haapamäki on opetellut tulemaan toimeen ulkopuolisuuden tunteen kanssa pienestä pitäen. Lapsena hän kaivoi itsestään rohkeuden puhua ruotsia, vaikka muut kiinnittivät huomiota hänen suomenruotsalaiseen korostukseensa.
”Ruotsissa en ole koskaan kokenut olevani riittävän ruotsalainen, mutta Suomessa en ole tarpeeksi suomalainen. Olen Itämeren lapsi, jotain siltä välitä”, hän sanoo.
Kun pienestä pitäen taidetta tehnyt Haapamäki teini-ikäisenä ymmärsi, että taiteen parissa voi myös tehdä uraa, hän päätti kulkea sitä kohti. Haapamäki opiskeli taidetta ensin Uumajassa ja myöhemmin Falkenbergin taidekoulussa.
Kun Haapamäki tuli valituksi Kuvataideakatemiaan, hänen pyrkimyksensä tehdä asiat omalla tavallaan vain vahvistui. Haapamäki päätti jälleen kerran rohkeasti käyttää omintakeista ääntään – tällä kertaa taiteen keinoin.
”Kiitos akatemialta saamani tuen uskalsin haastaa itseäni ja kokeilla minulle täysin uusia menetelmiä, vaikka en ollut tehnyt mitään vastaavaa aiemmin”, hän sanoo.
Haapamäki valmistui maalaustaiteen osastolta, mutta hän ei varsinaisesti koe olevansa maalari. Käsitetaiteilija on lähempänä totuutta, mutta sekin ilmentää vain yhtä osaa Haapamäen moniulotteisesta taiteilijaidentiteetistä.
”Ajattelen olevani myös paljon muuta, ja yksi osa siitä on maalari. Annan uteliaisuuteni ohjata kaikkea, mitä teen, enkä siksi juurikaan välitä siitä, mihin kategoriaan kuulun”, hän sanoo.
Kokeilu on keskiössä
Haapamäki on valmistumistaan seuraavan vuoden työskennellyt Kuvataideakatemian taide- ja teknologialaboratoriossa työmestarin sijaisena. Päivätyönsä ohella hän on aloitellut uraansa kuvataiteilijana.
Aina välillä Haapamäki on pohtinut, onko omassa tekemisessä mitään järkeä, ja onko taiteilijuus epävarmoine tulevaisuuden näkymineen kaiken vaivan väärti. Hän on kerta toisensa jälkeen tullut samaan lopputulokseen.
”Minulla on vain yksi elämä ja tämä on se, mitä tahdon tehdä ajallani. En halua mitään muuta”, hän sanoo.
Haapamäen elämässä käynnistyy ensi vuoden alussa uusi vaihe, kun hän muuttaa Helsingistä Tukholmaan ja jättää Kuvataideakatemian taakseen. Uudessa ympäristössä Haapamäki haluaa jatkaa työskentelytekniikoiden sekä -materiaalien kehittämistä avoimin mielin.
Myös tohtoriopinnot ovat varteenotettava vaihtoehto. Ne tarjoaisivat mahdollisuuden syventyä uusiin, kiinnostaviin kysymyksiin perusteellisesti.
”En vielä tiedä, mitä tulee tapahtumaan, mutta haluan jatkaa uusien asioiden löytämistä, kokeileminen on niin hauskaa ja tärkeää. Olen varautunut siihen, että voi tulla 99 ei-vastausta ja yksi kyllä. Sillä pääsen eteenpäin”, hän toteaa.
Teksti: Laura Iisalo
Vuoden alumnien valinta on vuosittain jaettava tunnustus Taideyliopiston kolmen akatemian kasvateille, jotka ovat toiminnallaan vahvistaneet esikuvallisesti taiteen ja taiteilijakoulutuksen ainutlaatuista arvoa ja merkitystä. Vuoden 2024 alumnit ovat nuoria tekijöitä, jotka erottautuvat näkemällä toisin ja löytämällä uusia taiteen tekemisen tapoja ja yhteyksiä.
