Vuoden alumni Maija Kauhanen: Yhden naisen orkesteri
Kanteletaiteilija, laulaja ja säveltäjä Maija Kauhanen ottaa kaiken irti kansanmusiikin tarjoamasta vapaudesta. Kauhanen on yksi Taideyliopiston Vuoden alumneista 2024.
Maija Kauhanen on yksi Suomen menestyneimpiä kansanmuusikoita. Kun kanteleperinnettä ja villiä improvisaatiota yhdistelevä laulaja ja musiikin monitaitaja astuu lavalle, mitä tahansa voi tapahtua. Heittäytyminen on taito, jota hän on tietoisesti harjoitellut.
Kauhanen päätyi Saarijärven kanteleen pariin jo lapsena. Hän menetti osan sormestaan tapaturmaisesti yksivuotiaana, mutta musiikkileikkikoulun opettaja vinkkasi, että kanteletta voi hyvin soittaa siitä huolimatta.
Kantele on edelleen Kauhasen tärkein instrumentti, mutta hän on soittanut myös muun muassa säkkipilliä, rumpuja, huiluja, viulua, harmonia, pukinsarvia ja syntetisaattoria. Viime vuosina Kauhanen on innostunut tuulikelloista ja emaliastioista, joita hän käyttää lavalla lyömäsoittimina kanteleen ja laulun ohella.
Kauhanen säveltää ja usein myös sanoittaa omat kappaleensa. Hänelle kansanmusiikin viehätys piileekin sen tarjoamassa vapaudessa. Koska Kauhasen repertuaari on niin laaja, hänen on vaikea määritellä itseään yhdellä sanalla.
”Olen ehkä kanteletaiteilija tai artisti. Haluan elää vapaasti ja tehdä joka päivä sitä, mikä on kivaa ja kokeilla ihanien ihmisten kanssa uusia asioita. Tällä hetkellä monitaide kiehtoo minua”, hän toteaa.
Kaikki liittyy kaikkeen
Kauhanen valmistui musiikin maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmästä 2015. Jo opintojensa ohella Kauhanen järjesti itselleen ja projekteilleen keikkoja sekä kiertueita, ja soitti useissa kokoonpanoissa kokeillakseen ja kokeakseen eri musiikkityylejä.
Kauhaselle työstä musiikin parissa on muotoutunut elämäntapa, mutta vähältä piti, ettei hän lopettanut kanteleen soittamista kokonaan. Toisena opintovuonna Kauhanen kävi läpi identiteettikriisin ja pohti, onko soittaminen hänen oma valintansa, vai onko hän vain ajautunut alalle sattuman kautta.
”Osastonjohtajani onneksi ymmärsi tilanteeni ja sanoi, että nyt lähdet istumaan puistoon kavereiden kanssa ja hengität. Jätin kanteleen puoleksi vuodeksi ja soitin melodikaa, huiluja ja pianoa. Silloin minulle kiteytyi, että musiikki on juttuni eikä vain kantele”, hän kertoo.
Opiskeluaikojen tärkeimmät muistot liittyvätkin arkisiin kohtaamisiin ja keskusteluihin, joita Kauhanen kävi opettajien ja kanssaopiskelijoiden kanssa musiikista, taiteesta ja elämästä yleisesti. Ystävyyssuhteet, jotka hän solmi koulun kahvipöydissä ja illanistujaisissa, kantavat edelleen.
”Koulu ei ole mikään putki, josta mennään läpi. Soisin, että keskustelulle ja maailman parantamiselle olisi riittävästi aikaa edelleen. Yritän omille oppilaillenikin toitottaa, että jakakaa ja kysykää apua, auttakaa toisianne. En tiedä, olisinko itse jaksanut ilman kollegiaalista tukea, tämä on kuitenkin tosi rankka ala”, hän toteaa.
Taiteen tekeminen vaatii tilaa
Vuonna 2017 Kauhanen julkaisi ensimmäisen soololevynsä ja hän on sen jälkeen keskittynyt tekemään musiikkia omalla nimellään. Omien projektiensa ohella Kauhanen työskentelee mielenkiintoisiksi kokemissaan, kansainvälisissä yhteistyöprojekteissa sekä soittaa ja laulaa jo opiskeluaikana perustetussa Okra Playground -elektrofolkyhtyeessä.
”Soolona saan päättää itse kaikesta. Ketään ei tarvitse odotella ja voin toteuttaa ideoitani nopeasti. Muokkaan myös kappaleita keikoilla hetken mielijohteesta. Toisaalta kukaan ei pelasta, jos lavalla tapahtuu jotain yllättävää, vaan pitää selvitä yksin. Kun olen tehnyt kaiken itse, onnistuminenkin on tosi nautinnollista”, hän toteaa.
Viime vuonna Kauhanen palkittiin Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnolla. Perustelussaan palkintolautakunta kuvaili Kauhasta räjähtävän voimakkaaksi ja monipuolisen taitavaksi yhden naisen orkesteriksi, joka on lyhyessä ajassa luonut komean kansainvälisen uran.
Kauhanen on iloinen saamastaan huomiosta. Se on saanut hänet myös pohtimaan, antaako hän oikeille asioille aikaa elämässään.
”Omalle taiteelle täytyy tehdä tilaa, kukaan muukaan ei sitä tee. Jos on sisäinen kutina tehdä omaa juttua, sitä kannattaa kuunnella. Minulla on käynyt onni, kun olen saanut tehdä sitä paljon, ja olen myös saanut taiteestani tunnustusta”, hän toteaa.
Uuden äärellä
Tämän vuoden Kauhanen on työskennellyt Taiteen edistämiskeskuksen apurahan turvin, mikä on mahdollistanut uuden soolomateriaalin työstämisen ja monitaiteelliset kokeilut. Kauhasen tavoitteena on luoda entistäkin visuaalisempia konserttikokemuksia, ja nyt on sen aika.
Syyskuussa Kauhanen toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa, kun hän esiintyy musiikin tahtiin sykkivän LED-kanteleen kanssa Helsingin Savoy-teatterissa. Ignes Fatui -nimeä kantavassa konsertissa, suomeksi virvatulet, kuultavan ja nähtävän soittimen rakentamisesta on vastannut Kauhasen isä, Kari Kauhanen. Valot kanteleeseen on toteuttanut Pekko Mustonen.
Lopputulos on musiikillinen, interaktiivinen kokemus, joka muuntuu tilan ja yleisön mukana.
Päästäkseen siihen Kauhanen on työstänyt uskaltamisen tematiikkaa ja pohtinut, voisiko antaa itselleen luvan tehdä mitä vain nyt ja tulevaisuudessa.
”Edellisen levyni kohdalla tein töitä häpeän ja ujouden kanssa. Vielä on joku jarru, jonka kanssa painiskelen. Tiedän, että mitä enemmän annan mennä täysillä, sitä enemmän se kantaa. Siitä saan suurimmat onnistumisen kokemukset”, Kauhanen toteaa.
Teksti: Laura Iisalo
Vuoden alumnien valinta on vuosittain jaettava tunnustus Taideyliopiston kolmen akatemian kasvateille, jotka ovat toiminnallaan vahvistaneet esikuvallisesti taiteen ja taiteilijakoulutuksen ainutlaatuista arvoa ja merkitystä. Vuoden 2024 alumnit ovat nuoria tekijöitä, jotka erottautuvat näkemällä toisin ja löytämällä uusia taiteen tekemisen tapoja ja yhteyksiä.
